Tämä artikkeli on jatkoa ison kuvan katsaukseen suomalaisesta korporatismista. Jota myös korporativismiksi kutsutaan.
”Korporativismi tai korporatismi on yhteiskuntajärjestelmä, jossa lainsäädäntövaltaa käyttävät työnantajaliittojen ja ammattiliittojen muodostamat ammattikunnat eli korporaatiot.
Korporativismissa on kyse eturyhmien vallasta.”
– –
”Nykyaikana hyvinvointivaltioiden yhteiskunnissa on sikäli korporativistisia piirteitä, että voimakkaat liike-elämän järjestöt ja ammattiliitot verkostoituvat ja neuvottelevat valtion kanssa teollisuuden ja sosiaalipolitiikan aloilla.”Lähde: Wikipedia – Korporativismi.
Ratkaisevaa tässä kaikessa nykyisessä sarvien kolistelussa työmarkkinoilla on se, että haluavatko työnantajajärjestöt eli Elinkeinoelämän keskusliiton jäsenjärjestöt (muun muassa sen jäsenjärjestöt Finanssiala ry eli vakuutusyhtiöt ja Tela ryeli eläkeyhtiöt, eläkelaitokset ja Kela) tosissaan luopua siitä ylivallasta, joka niillä on ollut eduskuntaan eli kansanvallan edustuslaitokseen ja kansalaisiin eli vakuutettuihin nähden? Tilannehan on jatkunut useiden vuosikymmenten ajan. Siksi tämä vihreiden Osmo Soininvaaran kirjoitus korporatismista kannattaa kaikkien aiheesta kiinnostuneiden ottaa luentaan. Vaikka hänen kanssaan kaikesta mahdollisesta eri mieltä olisitkin.
Niin kuin tuo mobiiliflaijerista löytyvä verkostomme jäsenen kommentti osoittaa, niin vuodesta 2011 on kulunut paljon aikaa. Helsingin Sanomissa 15.3.2011 olleesta Tarmo Pukkilan kirjoituksesta ja verkostomme huomioista löydät lisätietoja Perustuslaki 2 – artikkelistamme. Perustuslain vastaisuudet lakisääteisten vakuutusten ja sosiaaliturvan alueilla ovat edelleen voimissaan!
Lopuksi.
Ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja Björn Wahlroos haukkui kolmikantaa fasistiseksi (Lähde: Suomenmaa/STT 23.3.2015). Joko median ja EU-tason laillisuusvalvojien olisi oikea aika ottaa Wahlroosin imperiumi tarkempaan harjaukseen? Näyttää vahvasti siltä, että hän on sisäpiiriläisineen rikastunut sillä järjestelmällä, mitä vuonna 2015 haukkui fasistiseki. Kiitos Solidiumin ja finanssifasistisen ja nelikantaan perustuvan korporatismin.
Toivottavasti vihreiden Osmo Soininvaara ja hänen aikalaiskollegansa politiikan piiristä uskaltavat ja saavat jo eläkeikäisinä kirjoittaa aiheesta tarkemmin. Onhan kysymys erittäin merkittävän julkisen vallankäyttöön perustuvasta miljardien eurojen liiketoiminta-alueesta. Valtaosin se tapahtuu yksityisesti omistetuissa vakuutus- ja eläkeyhtiöissä sekä eläkelaitoksissa.
Valtion omistuksessa toimivaa Kelaaväheksymättä. Jonka kafkamaiselta tuntuvan koneiston siirreltäväksi tippuu lopulta moni, HUOM! ensisijaisen sosiaalivakuutusjärjestelmän piiristä, hylkäävän päätöksen saajista. Kuten työtapaturma-, ammattitauti-, potilasvahinko- ja liikennevakuutuksen piirissä on vuosikymmenten ajan tapahtunut.
Vielä kovemmalla vauhdilla lähestyy, pääministeri Orvon hallituksen ja työnantajajärjestöjen sekä eduskunnan opposition ja työntekijäjärjestöjen sarvien kolistelun hallitsematon yhteentörmäys. Tuon yhteentörmäyksen selvittelyyn ja laukaisuun liittyen kirjoitimme tilannekuvaa ”EU-vaalit 2024 – Vanhustenhoito Suomessa 3” – artikkelissamme. Voisiko ratkaisu kanssakäymisen tapaan löytyä Japanista? Tai EU:sta? Ainakin sen osalta, että askellus kansallisesta korporatismista aitoon parlamentarismiin tapahtuu yhteiskuntarauha Suomessa säilyttäen. Vinkkinä tiedotusvälineiden ja puoluelehtiin suuntaan vanha; nähtävästi Hesarilta lähtöisin oleva, viisaus: ”Kansanvalta ei toimi, jos kansa ei tiedä.”
* * * *
– Artikkelin linkit toiminnassa, artikkelin julkaisun hetkellä. –
Yksi ikuisuusaiheista Suomessa on ollut vanhustenhoito ja sen ”kehittäminen” sekä ”uudistaminen”. Molemmat sanat lainausmerkeissä, koska korjaushommat ovat olleet kesken jo vuosikymmenten ajan. Esimerkkejä vastaavista ikuisuusprojekteista löytyy esimerkiksi vakuutuslääkäri- ja vakuutusoikeusjärjestelmien piiristä.
Huomasitko valtakunnallisesta uutisvirrasta, että eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt, muun muassa vanhustenhoidon aiheen tiimoilta vierailun Japaniin 3.–9.3.2024 välisenä aikana?
Saadaanko japanilainen kyosei – ajatusmaailma formuloitua Suomeen?
Tiesitkö, että suomalaisesta vanhustenhoidosta kaavailtiin 2010-luvun vaihteessa menestyksekästä vientituotetta? Muun muassa juuri Japaniin! Siihen alkuperäiseen. Aiheesta uutisoi tuolloin muun muassa Yle. ”Vanhustenhoitoa Japanissa suomalaisin opein”- Akuutti 29.4.2008.
SISÄLLYSLUETTELO Matkaraportti ja osallistujat Japanin matkalta Valiokunnan jäsenet Wikipediassa Kolme ydinkysymystä Japanin hoitajatilanteista Virkahenkilöt ja lobbarit suomalaisille tutuiksi Mallia vanhustenhoidosta Hollannista ja Tanskasta Soten yksityistämisen ja omistamisen avoimuudesta
MATKARAPORTTI JA OSALLISTUJAT JAPANIN MATKALTA Pienenä yksityiskohtana huomio kiinnittyy siihen, että tämä eduskunnan tiedote on julkaistu vasta 3 päivää sen jälkeen, kun valiokunta oli jo lähtenyt reissulleen: ”Sosiaali- ja terveysvaliokunta matkustaa 3.–9.3.2024 Japaniin, jossa valiokunta tutustuu ikääntyvän väestön hoito- ja hoivapalveluihin, eläkejärjestelmään sekä muun sosiaaliturvaan. Japanin väestö ikääntyy nopeasti, ja maalla on samankaltaisia haasteita mm. sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyyden kanssa kuin Suomella.
Matkallaan valiokunta tutustuu myös paikalliseen erikoissairaanhoitoon, mielenterveyspalveluihin, kriisivalmiuteen ja tartuntatautien torjuntaan. Valiokunta vierailee gerontologia- ja teknologiainstituuteissa sekä Japanin parlamentissa ja sosiaali- ja terveysasioista vastaavassa ministeriössä.”Lähde: Eduskunta.fi > FI > Tiedotteet > Sosiaali- ja terveysvaliokunta vierailee Japanissa – Julkaistu 6.3.2024 14.30.
Erittäin tiukkatahtiselta vaikuttava ohjelma muutamalle työpäivälle. Se mikä kansalaisia varmasti kiinnostaa on se, että keitä muita henkilöitä Japanin reissulla oli seurueessa mukana? Millä perustein valittuna ja kenen maksamiksi heidän kustannuksensa tulivat? Esimerkiksi voinee ottaa matkan aiheista ja matkaraportista verkostomme lisäksi kiinnostuneen Hyvinvointiala HALI ry:n, jonka toimitusjohtajana on toiminut joulukuusta 2016 alkaen, vankan demaritaustan omaava Ulla-Maija Rajakangas. Hänestä ja soten yksityistämiskuviosta lisätietoa ”Faktaa vai fiktiota? – Osa 2” – artikkelissamme.
Kattavaa ja kaikkien aiheesta kiinnostuneiden suomalaisten saataville matkaraporttia Japanin vuoden 2024 matkalla tehdyistä huomioista ja parannusehdotuksista odotellessamme; on hyvä kerrata suomalaisen vanhustenhoidon tilanteista 2010-luvun vaihteessa ja ennen vuoden 2023 eduskuntavaaleja.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan Japanin matkalle osallistuneilta on tärkeää kuulla heidän huomioita Japanin vanhustenhoidosta vuonna 2024, joista Suomessa ja suomalaisille voisi olla hyötyä. Varsinkin, jos kyseisiä asioita ei ole ollut jo aiemmin päättäjiemme tiedossa. Muutenhan tässä käydään katsomassa vain tiedossa olevia ratkaisumalleja uusien päättäjäsukupolvien voimin.
Tällä hetkellä Suomessa ajetaan alibudjetoitujen resurssien takia ratkaisuksi vanhustenhoitoon yhteisöllistä asumista. Ideana mahtava, mutta toteutuksena se on ventovieraiden ja erilaisten terveydentilan omaavien vanhusten kesken vähintäänkin haasteellinen. Esimerkiksi yhteisöllisen asumisen asukkaiden turvallisuuden kannalta tarkasteltuna.
Joten matkalle eduskunnan 6.3.2024 tiedotteen mukaan osallistuneet eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet sekä virkamiehet on tärkeää saada tutuiksi myös nuoremmille sukupolville, koska hehän tulevat lainsäätäjinä näkemään ja kokemaan suomalaisten vanhustenhoidon tosielämän tilanteet, kun omat isovanhemmat, vanhemmat, sedät ja tädit vanhenevat. Tai sairastuvat erilaisiin muisti- ja aivosairauksiin. Osa heistä myös työikäisinä.
VALIOKUNNAN JÄSENET WIKIPEDIASSA Joten tässä linkit Wikipedian tietoihin, keillä Japanin matkalla olleista sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniltä löytyy jo noteeraus sieltä. Samalla niistä löytyvät virheet tulevat oikaistua nopeasti, kun henkilöt ovat itse aktiivisia Wikipedian suuntaan.
KOLME YDINKYSYMYSTÄ JAPANIN HOITAJATILANTEISTA Kattavaa matkaraporttia odotellessamme. Kolme pikaista kysymystä Japanin vanhustenhoidosta matkalle olleiden valiokunnan jäsenten vastattavaksi, esimerkiksi heidän sosiaalisen median kanavillaan: 1. Millä keinoin Japanissa on onnistuttu ratkaisemaan vanhustenhoidon hoitajapulaa ulkomailta palkatun työvoiman turvin ja kuinka pysyvästi? 2. Minkälaiset Japanin kielen osaamisvaatimukset ulkomailta vanhustenhoitoon tuleville hoitajille on asetettu ja onko niissä onnistuttu? 3. Miten vanhukset ja heidän läheisensä suhtautuvat ulkomailta tuleviin hoitajiin sekä miten kulttuurierojen ymmärtämisessä on onnistuttu?
Eikä tuossa kaikki.
Tällä Japanin matkalla on eduskunnan tiedotteen mukaan tutustuttu myös japanilaiseen eläkejärjestelmään ja sosiaaliturvaan. Eli lakisääteisiin vakuutuksiin ja sosiaaliturvaan. Toivottavasti tuota aihetta koskevassa matkaraportin osuudessa tuodaan tietoomme, minkälaiset vakuutuslääkäri-, vakuutuslakimies- ja vakuutusoikeusjärjestelmät Japanissa toimivat?
VIRKAHENKILÖT JA LOBBARIT SUOMALAISILLE TUTUIKSI Tuota julkisen vallan käyttöön liittyvää tietoa Japanista odotellessamme. Eduskunnassa virkavastuulla toimivat valiokuntaneuvokset ja ministeriöiden kansliapäälliköt, ylijohtajat, hallitusneuvokset ja hallitussihteerit on tärkeää saada suomalaisille tutuiksi. Tarkemmat perustelut löytyvät Kansalaisaloite 2837 muurinmurtajana – ja Kansalaisaloite 2837 eduskuntaan – artikkeleistamme.
Nuo aiemmin mainitut eduskunnan ja ministeriöiden virkahenkilöt vastaavat hallitusten esitysten juoksutuksesta kulloisenkin hallituksen ja päähallituspuolueiden ekosysteemien etujärjestöjen asettamien rallinuottien mukaan. Näin toimien eduskuntakäsittelylle ja ministeriöiden käsittelyille asetetut muotoseikat täytetään. Vaikkakin lakiesityksen lopullinen sisältö hyväksytään esimerkiksi EK:n työnantajajärjestöjen (sisältää Finanssiala ja Tela ry:njäsenyritykset) toimesta.
Rehellisimmän osavastauksen tuohon lainsäädäntötyöhön on antanut nykyinen Tesin (koko nimeltään Suomen Teollisuussijoitus Oy) toimitusjohtaja Pia Santavirta: ”Vakuutusyhtiön tehtävä on ensisijaisesti katsoa se, että mitä lainsäädännön nojalla, tälle henkilölle maksetaan etuuksia. Ja kuka se lainsäädännön sisällön sitten päättää? Niin se on kolmikantaisesti, työmarkkinaosapuolet ja STM. Päättää sen, että mitä korvataan, kenelle korvataan ja missä tilanteessa.”Lähde: Finanssialan Kolme väärinymmärrystä vakuutuslääkäreistä – video.
MALLIA VANHUSTENHOIDOSTA HOLLANNISTA JA TANSKASTA Eikä tuossa vielä kaikki.
Tuota sosiaali- ja terveysvaliokunnan julkista Japanin matkaraporttia odotellessamme, kysymme ihan avoimesti, että tulisiko myös suomalaisen vanhustenhoidon ongelmakohtien ratkaisuun hakea neuvoa ja vauhtia EU:lta? Tai sitten esimerkiksi samankaltaisista EU-maista, kuten Hollannista ja Tanskasta?
Aivan kuten näyttää lakisääteisten vakuutusten ja sosiaaliturvan osalta, että jos Japanista haetaan vinkkejä suomalaiseen eläkejärjestelmään ja sosiaaliturvaan, niin voisiko Tule apuun EU! Tai joku muu?– artikkelissamme kysymämme, ”Tai joku muu?” olla Japani? Onko Japanissakin ongelmana se, että kansalaiset eivät pääse heille ensisijaisesti kuuluvan sosiaalivakuutusjärjestelmän piiriin? Vaan heitäkin pallotellaan työtapaturma-, ammattitauti- ja liikennevakuutustapauksissa Japanin Kelan sekä työvoimapalvelujen välillä.
SOTEN YKSITYISTÄMISEN JA OMISTAMISEN AVOIMUUDESTA Lopuksi.
Vaikka väestö Suomessa ja Japanissa harmaantuu, niin vallankäytön avoimuuteen tarvitaan varmasti paljon lisää päivänvaloa. Aiheesta tarkemmin suomalaisen vanhustenhoitoon liittyen Harmaa valta 2– artikkelistamme, joka julkaisimme tammikuussa 2019. Hyvissä ajoin ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Joko ennen vuoden 2027 eduskuntavaaleja aiheesta uskalletaan keskustella Suomessa avoimesti?
Aloittaen suomalaisten virkamiesten ja heidän lähipiiriensä osakeomistusten avoimuudesta. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan sekä sosiaali- ja terveysministeriön toimialueita avoimesti harjaten. Avoin Suomi 2017 – artikkelistamme harjauksen pilottikohteita napaten.
Mitenhän avointa Japanissa on virkahenkilöiden ja heidän lähipiiriensä osakeomitukset verrattuna Suomeen?
* * * * *
– Artikkelin linkit toiminnassa, artikkelin julkaisun hetkellä –
Uutistietojen mukaan rkp:n jäsenistö vaihtaa syksyyn mennessä puolueen puheenjohtajaa ja puheenjohtajistoa. Vuodesta 2016 puoluetta johtanut Anna-Maja Henriksson pyrkii uutistietojen mukaan, rkp:n mepiksi europarlamenttiin Brysseliin. Seuraavat EU-vaalit pidetään kesäkuussa 2024.
Tuosta merkittävästä monilla korttipakoilla pelaavan pelaajan roolista on tärkeää muistaa se, että finanssialan ja työnantajajärjestöjen etujen ajajan roolissa rkp on onnistuneesti edistänyt ja jarruttanut finanssialan sekä työnantajajärjestöjen kannalta tärkeitä asioita. Esimerkiksi lakisääteisten vakuutusten ja sosiaaliturvan alueilla, joissa pyörii miljardien eurojen arvoinen liiketoiminta. Julkisen vallankäytön turvin, mutta valtaosin yksityisesti omistetuissa yhtiöissä.
Vakuutusoikeuden täysremontin jarruttamisen ansioista kafkamaisesti toimiva ja mafiamaisen rakenteen omaava vakuutusoikeusjärjestelmä varmistaa vakuutusalan ennätystulokset. Vuosi vuoden jälkeen. Vakuutusalan voittoprosentit pysyvät hätkähdyttävän samoina. Samoin kuin tapahtuu tehokkaasti vakuutusoikeusjärjestelmään liittyvien valitusten pysäyttäminen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) Suomen sihteeristössä.
Tiesitkö tämän? Jo vuosien ajan Suomen ihmisoikeutuomarina on toiminut Pauliine Koskelo. Korkeimman oikeuden presidenttinä hän kritisoi vakuutusoikeuden 2010-luvulla aiheesta ja useasti. Vaan ei enää. Tilanteen suhteen tiedotusvälineet ovat jostain syystä vaienneet. Kuin myös ulkoministeri Erkki Tuomiojan/sd. aikana tehdystä ja suomalaisten tekemien EIT-valitusten tulppauslaista. Aiheesta tarkemmin ”Suomen ihmisoikeustilanne 2010 – EIT Päivi Hirvelä” – artikkelissamme.
Rkp:n julkisuuskuvassa ja puheissa, puolueelle tärkeitä asioita ovat olleet, muun muassa oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksiin liittyvät asiat. Vuonna 2012 myös kokoomus sekä sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko olivat rkp:n ja oikeusministeri Anna.Maja Henrikssonin kanssa samoilla linjoilla. Sitten onkin ollut molempien tahoilta hiljaisempaa.
Se, mikä tässä rkp:n jarrutuskuviossa on jäänyt, oikeusministerinä ennätyspitkään toimineen, Anna-Maja Henrikssonin taustasta julkisuudessa pienelle huomiolle on se, että hänen siivilityönsä on ollut finanssialan eli pankin lakimies. Joten jarruttamalla toimivallallaan vakuutusoikeusjärjestelmän korjaamista hän on turvannut sen, että kyseinen järjestelmä toimii vakuutusalan sekä työnantajajärjestöjen toiveiden ja tavoitteiden mukaisesti. Mutta samalla kuitenkin perustuslakimme vastaisesti.
Vakuutusoikeusjärjestelmän laillisuusvalvonnan isoa kuvaa kuvaa koskien tarkemmin ”Vakuutusoikeus 2017 vs vakuutusoikeus 2001” – artikkelistamme. Tuo artikkelimme paljastaa sen, että myös persut ja persujen oikeusministeri on kalibroitu toimimaan vakuutusalan toiminnanohjauksen mukaisesti. Jo persujen ensimmäisellä hallituskaudella vuosina 2015 – 2017. Kuin taitaa mennä myös persujen toisella hallituskaudella 2024 alkaen.
Joten pitäisikö alle kolmen prosentin kannatuksen puolueen rkp:n sulauttaa itsensä kokoomukseen tai persuihin? Vaiko kumpaankin? Tässä vakuutusoikeusasiassa niiden linjat ovat yllättävän yhteneväiset. Ne ovat olleet aina vahvemman ja isomman puolella.
* * * *
– Artikkelin linkit toiminnassa, artikkelin julkaisun hetkellä. –
Tässä artikkelisarjassa aiemmin ilmestyneisiin tohtorin väitöskirjat urillaan tehneisiin; kokoomuksen ehdokasta Alexander Stubbia, perussuomalaisten ehdokasta Jussi Halla-ahoa, valitsijayhdistysten ehdokkaita Mika Aaltolaa ja Olli Rehniä käsitelleisiin, presidentinvaalit 2024- artikkeleihin, pääset näistä Osa 1, Osa 2, Osa 3 ja Osa 4 – linkeistä.
Joten näissäkin vaaleissa äänestysprosentin nostamisessa riittää työtä. Toivotaan, että suomalainen media harjaa tulevien presidentinvaalien ehdokkaat ja heidän taustansa arkeologisella tarkkuudella läpi. Oli sitten kyseessä puolueen tai valitsijamiesyhdistyksen asettama ehdokas. Ennen vaalikampanjoita. Myös vaalirahoitusten osalta. Ja se, mikä äänestäjiä kiinnostaa varmasti on se, että miten päivänvaloa kestävät ovat ehdokkaiden tähän astisen poliittisen uran vaalirahajäljet? Maan tapa 2 – artikkelistamme ja finanssialan erittäin vaikutusvaltaisen lobbarin Tuomo Yli-Huttulan ”Presidentti ja porvarivalta – Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä” – kirjasta löytyy hyvää ison kuvan tietoa. Etenkin kokoomuksen avainhenkilöiden ja – järjestöjen rakentamaa ekosysteemiä koskien.
Maan tapa 2 – artikkelin lukemisen jälkeen on helpompi itse kunkin äänestäjän miettiä sitä, että voiko vihreiden arvojuurista versoava presidenttiehdokas Pekka Haavisto nousta uskottavasti pienten ihmisten ja suurten yritysten edusmieheksi? Vai vain toisen?
Egojen nokkapokkaa Narinkkatorilla Helsingissä 23.1.2024.
Oikeusministeriön tieto- ja tulospalvelusivuston mukaan, presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestysprosentiksi tuli Suomessa asuvien osalta 75 ! Myös ulkosuomalaiset äänioikeutetut huomioon ottaen, kaikkien äänioikeutettujen äänestysprosentiksi tuli 71,5. Nuo lukemat osoittavat, että kyllä suomalaisetkin innostuvat äänestämään, kun he kokevat, että omalla äänellään voi vaikuttaa. Eduskuntavaaleissa 2023 äänestysprosentti jäi alle 70 prosentin. Ja sitä kautta totuusleikkuroidut eli äänioikeutettujen määrään suhteutetut puolueiden kannatusluvut ovat pienempiä kuin julkisuudessa esitetyt kannatusprosentit ovat. Tämän kulloisetkin hallituspuolueet omissa kehuissaan mielellään unohtavat.
SISÄLLYSLUETTELO Median mainosrahojen sidonnaisuuksista Puolueiden ja kansanvallan perustat uusiksi Suomalaisten kahtiajako siirtynyt historiaan Korporatismikoneiston kytkentäkaaviot päivänvaloon Puoluelehdet kaupallisen median kakuilla Iltapäivälehdet ilmaisen sisällön jakajina Päätoimittajien puoluekannat päivänvaloon
MEDIAN MAINOSRAHOJEN SIDONNAISUUKSISTA Tässä presidentinvaalien käsittelevässä artikkelissamme käsittelemme hukattuja mahdollisuuksia parantaa median sidonnaisuuksien ja politiikan tekemisen läpinäkyvyyttä.
”Saako ehdokas näkyvyyttä, jos lupaa ostaa mainoksia? Päätoimittajien yhdistys kummeksuu Mika Aaltolan väitettä
Presidenttiehdokas Mika Aaltolan mukaan hänelle on luvattu enemmän näkyvyytä, jos hän ostaa enemmän ilmoituksia.”Lähde: Yle uutiset – Juha-Matti Mäntylä 21.10.2023
Ensimmäiseksi kirjaksi tuohon kohua aiheuttaneeseen Ylen uutiseen liittyen vinkkaamme, että aiheen kiinnostaessa myös Sinua, niin silloin kannattaa ottaa hakuun ja lukuun/kuunteluun vuonna 2012 ilmestynyt Into-kustannuksen Huonoja uutisia – kirja. Kirjoittajina toimittajat Juha Honkonen ja Jussi Lankinen. Kirjassa esitetty kaupallisen median mainostulorekisteri odottaa edelleen vuonna 2024 toteutumistaan.
Toiseksi vinkiksi tuohon Ylen uutiseen, kannattaa ottaa lukuun Journalisti-lehden pääkirjoitus 31.1.2019 ”Me päätämme, mistä vaaleissa puhutaan”. Artikkelin kirjoittajana toimi Maria Pettersson, joka toimi Journalisti-lehden päätoimittajana vuoden 2023 marraskuuhun asti.
Kolmanneksi vinkiksi Mika Aaltolan vaalikirja ”Havahtuminen – Turvallinen Eurooppa”. Se oli hieman päiväkirjamaisesti pomppivaa ja sekalaista luettavaa, varsinkin turpo – asioiden maallikolle, niin siinä oli hyviä huomioita. Etenkin Suomessa ja suomalaisten politiikan tekemisen tosielämässä vallitseviin tilanteisiin. Kuten erilaisiin portinvartijoihin politiikassa ja mediassa.
Aaltolan vaalikirja sivuaa yllättävän osuvasti haasteita yhteiskuntarauhan säilyttämisen saroilla. Toivottavasti Mika Aaltolan rohkeuden myötä suomalainen media saadaan mukaan päättäjien ja oman alan sidonnaisuuksien paljastamisen ja sitä kautta yhteiskunnallisen avoimuuden aaltoliikkeeseen! Uusi tasavallan presidentti voi toimia tässäkin asiassa yhdistävänä tekijänä. Arvojohtajana hänellä on käytössään ajantasainen työkaluvarasto monen Suomen sisäisen Berliinin muurin kaatamiseen.
PUOLUEIDEN JA KANSANVALLAN PERUSTAT UUSIKSI Vaikka Mika Aaltolan presidenttiehdokkuus päättyi ensimmäiselle kierrokselle, niin hänen valitsijayhdistyksensä, Suomen turvattu tulevaisuus ry:n tavoitteista löytyy kannatettavia asioita, kun suomalaisen kansanvallan eli demokratian perustuksia, jossain vaiheessa uudistetaan. Ihan oikeasti:
”Yhdistyksen tarkoituksena on tukea demokraattisia arvoja ja edesauttaa Suomen kansan menestystä, sekä synnyttää kansalaiskeskustelua yhteiskunnallisista asioista. Yhdistys tukee kansalaisten osallistumista sekä äänestysaktiivisuutta presidentinvaaleissa.
Yhdistys toimii vapaan, vahvan ja vankan suomalaisen yhteiskunnan ja länsimaisen demokratian voimistamiseksi, sekä tukee näitä tarkoitusperiä edistävän henkilön tulemista valituksi presidentinvaaleissa.”
Tuota kaikkea tukee, erittäin pienelle huomiolle jäänyt Risto E.J. Penttilän ehdotus, joka odottaa toteuttajiaan: ”Haluan uuden puolueen” Lauantaivieras – artikkeli HS 31.10.2015. Mielestämme tilaa on ainakin sellaiselle puolueelle, joka pystyy yhdistämään hyvinkin eri mieltä olevia suomalaisia. Yli varallisuusrajojen ja eduskuntavaalikausien. Varsinkin, jos perussuomalaiset onnistuvat hurrauttamaan puolueiden aatejanalla ja gallupeissa kokoomuksesta ohi. Vieläpä kokoomuksesta oikealle! Aiheesta lisää Yhteiskuntasopimus – artikkelissamme.
Edesmenneen presidentti Martti Ahtisaaren vaalikampanjassa tuli esiin paljon sellaisia asioita, jotka vetosivat suomalaisiin äänestäjiin. Vaikka itse ehdokas tuli kotimaan ja päivän politiikan ulkopuolelta. Hänen kohtelustaan median hampaissa lisää Tiedonvälitysvalta – artikkelissamme.
Yksi kohua herättänyt törmäys oli hänen kampanjassaan yleisölle lukema Ystävän kirje. Uutistietojen mukaan se suututti demarit, jonka asettama presidenttiehdokas Ahtisaari oli. Surullista huomata, että Ahtisaaren esille nostamat ongelmakohdat suomalaisessa demokratiassa, ovat edelleen ajankohtaiset, koska suomalainen kansanvalta eli demokratia pohjautuu edelleen suomalaiseen versioon korporatismista. Tällä hetkellä isointa tahtipuikkoa heiluttaa kokoomus ekosysteemeineen. Aiheen isosta kuvasta Suomi 2015 – artikkelissamme.
SUOMALAISTEN KAHTIAJAKO SIIRTYNYT HISTORIAAN Pienelle huomiolle presidenttiehdokkaiden puheissa ja median raportoinneissa on jäänyt se, että suomalaisten kahtia jako on siirtynyt historiaan. Moni näidenkin presidentinvaalien ehdokkaista ei ole jostain syystä huomannut, että suomalaiset ovat monessa yhteiskunnallisessa asiassa hajallaan.
Äänioikeuden vaaleissa omaavat suomalaisetkin voidaan jakaa äänestyskäytöksensä puolesta ainakin viiteen eri osaan: 1. aina äänestäviin 2. silloin tällöin äänestäviin 3. eri puolueiden välillä liikkuviin 4. äänestämättä silloin tällöin jättäviin 5. aina äänestämättä jättäviin.
Puolueiden määrän perusteella me suomalaiset olemme jakaantuneet 16 eri lohkoon. Joten voisiko tässä seuraavassa olla ideaa?
KORPORATISMIKONEISTON KYTKENTÄKAAVIOT PÄIVÄNVALOON Toivottavasti Painava syy 2023 – artikkelissamme nostamamme aihe saa työntekijäpuolen ottamaan ideasta kopin. Jolloin ammattijärjestöjen jäsenmäärät lähtevät kasvuun, kun myös työtapaturma- ja ammattitautitapausten vakuutustaisteluissa oikeusavun saamisessa vallitsee jäsenten kesken yhdenvertaisuus ja tasa-arvo.
Hyviä perusartikkeleita Suomen korporatismi – ja lobbauskoneiston ytimiin: 1. Helsingin Sanomat 27.7.1996 Toimittaja Paavo Rautio Euroedustaja Olli Rehnistä Oxfordin tohtori Väitöksen aiheena korporatismi Suomessa, Ruotsissa ja Itävallassa
Olli Rehnin (kesk) nyt hyväksytty lähes 400-sivuinen väitöskirja käsittelee korporatismia ja talouskehitystä kolmessa pienessä Euroopan maassa: Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa. Ajanjaksoksi on otettu 1945 – 1995.
2. Suomen Kuvalehti 17/2015 – lobbari Anders Blom 675 miljoonan euron koneisto – Suomi on maailman lobatuin maa Eduskunnan on säädettävä lobbausta säätelevä laki, vaatii lobbari.
3. Helsingin Sanomat 1.1.2015 – toimittaja Teemu Luukka HS-analyysi – Työmarkkinajärjestöt näyttivät tänä vuonna mahtinsa
Moni on odottanut, että globalisaatio tappaa kansalliseen korporatismiin nojautuvan järjestövallan. Alkanut vuosi 2024 todistaa, että työmarkkina – ja lobbausjärjestöt ovat voimissaan. Ainakin työnantajapuolen leirin kannalta katsottuna.
Toivottavasti saamme edellä mainituista järjestöistä; vapaiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden tekemänä mahdollisimman kattavan ja todellisuuden kanssa yhtenevän tilannekuvan. Kaavioin ja selventävin tekstiselostein varustettuina.
Kun aika on kypsä päättäjiemme rehellisyydelle ja medialle todellisen vallan vahtikoirana toimimiselle, niin tässä tulee vapaasti paranneltavissa oleva ehdotus. Jos toinenkin. Faktapohjalta ponnistaen.
Eduskuntapuolueiden osalta äänestäjien tietoon on tärkeää saada niiden ekosysteemeihin kuuluvat säätiöt, potilas-, kansalais-, työmarkkina- ja etujärjestöt. Unohtamatta, nykyisin niin monella yhteiskunnallisten asioiden alueella toimivia viestintä- ja lobbaustoimistoja. Nykyinen pääministeripuolue kokoomus voinee toimia pilottiavautujana? Aiheesta lisää esimerkiksi Pääministeri Petteri Orvon hallituksesta – artikkelissamme.
Jostain syystä suomalaiset tiedotusvälineet eivät ole uskaltaneet avata ja läpivalaista suomalaisen korporatismin isoa kuvaa. Yksi rohkeimmista yrityksistä oli vuonna 2012 ensi-iltansa saanut, HUOM! Ryhmäteatterin Eduskunta 2– dokumenttinäytelmä. Tuolloin syvemmälle johtavat valtakoneistoihin pureutuvat jatkokeskustelutkin lopahtivat. Nopeasti. Kuten useasti aiemminkin.
Toivottavasti uusi tasavallan presidentti (Alexander Stubb tai Pekka Haavisto) uskaltaa haastaa rohkeasti ja avoimesti; eduskuntapuolueet sekä niiden taustoilta löytyvät ekosysteemit mukaan avoimuuden aaltoliikkeeseen.
Malliksi väite mahdollisen uuden tasavallan presidentin, tämän hetkisen kokoomuksen presidenttiehdokkaan, ulkoministerinä, valtiovarainministerinä, puheenjohtajana ja pääministerinä toimineen Alexander Stubbin suusta:
”Stubb: Emme ole yhdenkään etujärjestön marionetti” – Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb kiistää puolueensa ajavan esimerkiksi finanssialan ja elinkeinoelämän etuja. Lähde: Iltalehti/ STT uutiset 16.12.2015.
Artikkeli löytyy erimuotoisena useiden suomalaisten tiedotusvälineiden sivuilta. Uutinen jäi yllättävän pienelle huomiolle! Varsinkin, kun otetaan huomioon se, että Alexander Stubb kiistää kytkökset kokoomuksen ekosysteemin arvojuuriin, jotka löytyvät kun kokoomuksen arvoja ja arvopohjaa rapsutellaan tarkemmin.
Toivottavasti tiedotusvälineet harjaavat myös tuollaiset lähimenneisyyden sanomiset ja väitteet läpi. Samalla tehokkuudella, kuten esimerkiksi harjattiin ehdokas Mika Aaltolan oikeaan osoittautuneita kommentteja median ja mainostajien sidonnaisuuksista sekä kokoomuksen tarjoamasta ehdokkuudesta eurovaaleihin 2024. Tai Mika Aaltolan tutustumisen aikatauluista nykyiseen vaimoonsa.
Vinkiksi suomalaisen median tilanteesta kannattaa ottaa lukuun jo vuonna 2003 julkaistu, Helsingin Sanomien toimittajan Martti Valkosen Sananvapaus kauppatavarana– kirja. Kirjan takakansitekstistä poimittua:
”Media on siirtynyt asiasta viihteeseen, antautunut politiikkojen ja julkkisten välikappaleeksi ja luopunut hampaistaan neljäntenä valtiomahtina.
Median menestymisen mittareina käytetään sisällön sijasta nousevia pörssikursseja. Median omistajat tekevät sananvapaudella rahaa yhteiskunnallisen kirjoittelun ja väittelyn sijaan.”
Joten toivottavasti Mika Aaltolan kaltaiset rohkeat henkilöt uskaltavat puurtaa median ja sen kytkentäkaavioiden avoimuuden lisäämisen puolesta. Sillä lukuisia ovat ne aiheet Suomessa, joita toimittajat saavat kyllä tutkia ja niistä kirjoittaa, mutta eri asia on sitten se mitä ja miten julkaistaan? Ja, jos julkaistaan, niin säilyttääkö liian kuumasta aiheesta kirjoittanut toimittaja työnsä?
Nythän on niin, että suomalaisen niin sanotun vapaan ja riippumattoman median suitsijoiksi sekä ohjaajiksi ovat nousseet entistä enemmän viestintä- ja lobbaustoimistot. Joiden palveluksesta löytyvät erittäin hyvät yhteiskunnalliset suhteet omaavia entisiä päätoimittajia, toimittajia, valtiosihteereitä, ministereitä, erityisavustajia ja kansanedustajia. Heillä on käytössään paljon henkilö- ja mediasuhteisiin perustuvaa painostus- ja vaikutusvaltaa. Tuon vallan käyttö tapahtuu niin sanotusti päivänvalon säteiltä piilossa. Tällä hetkellä kattavimmat lonkerot löytyvät Miltton – nimiseltä monialan toimijalta.
PUOLUELEHDET KAUPALLISEN MEDIAN KAKUILLA Yksi mikä on jäänyt verovaroin toimivan Ylen kritisoinnin huumassa vähälle huomiolle; on verovaroin kustannettujen puoluelehtien artikkelien volyymi uutisvirrassa. Tästä ei ole tainnut edes Keskisuomalaisen toimitusjohtaja ja kaupallisen median äänitorvi Vesa-Pekka Kangaskorpi kertaakaan ärähtää?
Esimerkiksi Ampparit – uutisotsikkosivuston uutisvirrassa, runsaasti koukuttavia ja houkuttavia uutisotsikoita sekä kaikille lukijoille ilmaisia uutisia tarjoavat muun muassa:
Kokoomuksen Verkkouutiset Persujen Suomen uutiset Demareiden Demokraatti Keskustan Suomenmaa Vasemmistoliiton Kansan Uutiset Kristillisten KD – lehti
Eikä monien niiden julkaisemien artikkelien tasossa ole valittamista, koska ammattitoimittajat ovat löytäneet niistä itselleen työpaikkoja, kun hitaan ja kalliin tutkivan journalismin tekijöitä on vähennetty tiedotusvälineiden toimituksista. Kyseiset puoluelehdet ovat myös erittäin aktiivisia some -kanavillaan. Varsinkin, kun huomioidaan, että puoluelehtien ympärille ryhmittyneet puolueaktiivit ja puolueen kannattajat ovat erittäin aktiivisia sosiaalisen median kanavillaan. Niin oman puoluelehden uutisten jaossa kuin kommentoinnissa, koskien myös kilpailevien puolueiden aviiseja ja niiden kommentointiketjuja.
ILTAPÄIVÄLEHDET ILMAISEN SISÄLLÖN JAKAJINA Jo vuosikymmenten ajan ovat Iltalehti ja Ilta-Sanomat jakaneet valtaosan digilehtiensä sisällöistä ilmaiseksi lukijoille. Erilaisten mainostajien maksaessa iltapäivälehtien mainostilasta ja metsästäessä lukijoiden klikkauksia sivuilleen.
Aiheen tiimoilta kannattaa ottaa lukuun A.-P. Pietilän ”Erkon verikoira – Sanomatalon salaiset päiväkirjat” – kirja. Kuin myös edesmenneen Helsingin Sanomien toimittajan ja kirjailijan Harri Nykäsen”20 vuotta Erkon renkinä” – kirja.
Tosin hekään eivät osanneet veikata, että Tik-Tok tyylisten pikavideoiden jakelukanavien nousua kaupallisten medioiden tulojen viejiksi. Ja varsinkin nuorempien sukupolvien pääasiallisiksi uutiskanaviksi. Jossa tilaajamaksut kuitataan lataamalla vapaaehtoisesti appi eli sovellus, jonka myötä tilaajan käyttäytymisestä saadaan tarkkaa dataa. Niin kiinnostuksen kohteista kuin katseluajoista, joidenka pohjalta voidaan virittää uutisvirran tarjontaa kullekin ”asiakkaalle” entistä koukuttavammaksi.
PÄÄTOIMITTAJIEN PUOLUEKANNAT PÄIVÄNVALOON Tällä hetkellä Ylen hallituksen puheenjohtajana toimiva Matti Apunen on vuosien varrella esittänyt, että olisi hyvä, jos toimittajat kertoisivat puoluekantansa. Tuossa 2010-luvun alkupuolella verkostomme tiedusteli tiedotusvälineiden päätoimittajien poliittisia kantoja. Saimme 0 vastausta. Päätoimittajien oma yhdistyskin vaikeni aiheesta vakaasti.
Muistatko, mikä oli Suomen EU-puheenjohtajakauden päätavoite vuonna 2006? ”Suomen EU-puheenjohtajakauden tavoitteena avoin ja tehokas unioni” Lähde: eu2006.fi
Sitten myös Ylen hallituksen puheenjohtajana toimivaa Matti Apuseen ja suomalaisen median avoimuuteen liittyvä tapaus.
Suomen EU-edustustoon EU-suurlähettilääksi tammikuussa 2024 nimitetty, vahvan kokoomustaustan omaava Jori Arvonen (ei vielä Wikipediassa) tuli tunnetuksi Vanhasen listan salaajana. Kyse oli 2.2.2009 Finlandia-talolla Helsingissä järjestetyn “Suomen EU-politiikan tahtotila 2010-luvulla” – seminaarin osallistujatietojen salaamisesta. Kyseessä oli Jori Arvosen tekemä kielteinen päätös verkostomme tekemälle tietopyynnölle. Osallistujatiedot tulivat verkostomme tekemällä valituksella ja KHO:2012:88 päätöksellä julkisiksi. Yksikään tiedotusväline ei tuolloin uutisoinut asiaa. Kun luet aiheesta Vanhasen lista 3 – artikkelimme, niin ymmärrät aiheen uutiseteiseen juuttumisesta paremmin.
Joten aika näyttää pystyvätkö, haluavatko ja uskaltavatko esimerkiksi Mika Aaltola, hänen valitsijayhdistyksensä ja kannattajansa luovia myönteisessä politiikan aaltoliikkeessä eteenpäin. Enemmän ruohonjuuri- ja katutason suomalaisia yhdistävillä teemoilla. Kuin ahdistavilla. Vaikka monesta asiasta oltaisiinkin eri mieltä. Yli puolue -, ikä – ja varallisuusrajojen myönteisiä ajatuksia ja luottamusta suomalaiseen kansanvaltaan eli demokratiaan herättäen. Suomalaisen median uutiskynnykset ylittäen. Ja isoksi laajentuneen suomalaisen uutiseteisen säilytyslaatikoihin joutumisen välttäen. Myös arvojohtajaksi nousevaa uutta tasavallan presidenttiä avoimeen keskusteluun haastaen ja tulevista yhteiskunnallisista haasteista maailmalla ja Suomessa sparraten. Yhdessä ja erikseen oman puoluekantansa tiedostavien sekä sen avoimesti tunnustavien median päätoimittajien kanssa toimien.
Lopuksi.
Euroopan unioniin liittyen. Harmin paikka huomata, että näidenkin presidentinvaalien ehdokkaiden kannat liittovaltioon jäivät pimentoon! Kuin myöskin se, että miten tuo seuraava Suomelle ja etenkin suomalaisille mahdollinen iso askel otetaan? Gallupien avulla vai kansanäänestyksen kautta koukaten?
* * * *
– Artikkelin linkit toiminnassa, artikkelin julkaisun hetkellä.-
Keskustalla eli kotoisammin kutsuttuna kepulla, tulee olemaan tulevissa vaaleissa ja puolueen kannatuksessa Mauri Pekkarisen jättämä aukko. Mauri Pekkarinen ilmoitti lokakuussa 2023 vetäytyvänsä politiikasta. Muun muassa Kauppalehti uutisoi asiaa seuraavasti: ”Keskustakonkari. Mauri Pekkarinen kiittää äänestäjiään, jotka ovat antaneet valtakirjan kaikissa vaaleissa, joihin hän on koskaan osallistunut: kymmenissä eduskuntavaaleissa, kolmessa tasavallan presidentin valitsijamiesvaalissa, yksissä europarlamenttivaaleissa ja kymmenessä kuntavaaleissa.
Keskustan Mauri Pekkarisen mielestä Suomen EU-jäsenyyden ”tärkein aineellinen anti ovat reilut sisämarkkinat”. Äskettäin 76 vuotta täyttänyt Pekkarinen aikoo jättää politiikan ensi kesänä.” Lähde: Kauppalehti 23.10.2023 – Mauri Pekkarinen jättää politiikan.
Lukuisat Mauri Pekkarisen kontolle laitetut sananparret ovat kuin tehtyjä, sosiaalisen median kuvallisen ja sanallisen viestivirran hiteiksi. Tässä tulee yhdestä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlatilaisuuden pöytäkoristeista talteen napattu Mauri Pekkarisen sanomaksi laitettu slogan.
Faktaa vai fiktiota? ”Olen usein eri mieltä itseni kanssa” – Mauri Pekkarinen
Mauri Pekkariseen on kateellisten ja poliittisten kilpailijoiden suunnalta istutettu termi pekkarointi. Se on taas terminä kytketty siltarumpupolitiikan käsitteeseen, jossa poliitikot ajavat läpi valtion budjettia sorvatessaan erilaisia kertaluontoisia investointeja omaan vaalipiiriinsä tai kotikuntaansa kohdistuvana. Ja tuossahan ei ole mitään pahaa, koska monella äänestäjälle se saattaa olla ainoa syy sille, että miksi käy ylipäätänsä äänestämässä. Äänestäjän omaa tai läheistensä tosielämän piiriä koskettavat asiat ovat kuitenkin niitä kaikista tärkeämpiä.
Tästä seuraavasta aiheesta ei olla käynnissä olevien presidentinvaalien uskallettu keskustella. Voisiko tämän aiheen käsittelyssä olla kysymyksen Haavisto vai Stubb ratkaisu?
Nimittäin. Mauri Pekkarinen on osannut selkeäsanaisesti ilmoittaa ja sanoittaa kantansa Euroopan unioniin ja mahdolliseen liittovaltiokehitykseen: ”Tänään, maailmanpolitiikan suurten riskien oloissa, meidän on pidettävä huolta myös omavaraisuudesta, olipa kysymys ruoasta, raaka-aineista, hienosta luonnosta tai osaamisesta ja yrittäjyydestä.
Juuri Suomelle, pienenä maana on tärkeää myös se, miten sanottujen sisämarkkinoiden käy. Kun tähän saakka yritysten menestyksen on sisämarkkinoilla ratkaissut niiden kilpailukyky, nyt on vaara, että suuret maat valtavilla verovaroillaan ratkaisevat voittajat.
Aktiivisella vaikuttamistyöllä Suomi menestyy EU:n jäsenenä. Yhteisin toimin meidän on varmistettava sisämarkkinoiden toimivuus, torjuttava yli rajojen uhkaavat vaarat, ilmastokysymys ja turvallisuus niistä tärkeimpinä.
Integraation syventäminen muun muassa talouden, koulutuksen, sosiaali- ja terveyssektorin, ylipäänsä hyvinvointisektorille, veisi vikaan. Hoidetaan toimivaksi se EU, missä on vielä paljon parannettavaa.”Lähde: Suomenmaa 11.5.2023 – Mauri Pekkarinen: Suomen asiaa on puolustettava.
Mitä Mauri Pekkarinen tulee tekemään jatkossa? Sillä hänellä riittää vielä virtaa ja intoa sekä taitoa toimia, esimerkiksi näiden miljardien eurojen liiketoiminta-alueiden sujuvoittajana Suomessa: ”Euroopan parlamentin jäsenyys on ollut minulle antoisa, innostava ja opettavainenkin kokemus. Olen saanut vastuita asioissa, joissa olen sitä halunnut, erityisesti energia-, teollisuus- ja aluepolitiikan aloilla. Veri vetää vahvasti pyrkiä jatkamaan näissä haasteissa.”Lähde: Yle Uutiset 20.10.2023 – Mauri Pekkarisen (kesk.) mittava poliittinen ura tulossa päätökseen: ”En aio olla ehdolla vaaleissa”.
Uutistietojen mukaan Mauri Pekkarisen lähipiirillä on hyvin pullat uunissa tuulivoimaloihin rakentuvissa klustereissa. Joissa pärjääminen edellyttää toimivia ja korkeantason suhteita poliittisiin ja virkamiestason päättäjiin. Varsinkin, jos ne tapahtuvat päivänvalolta piilossa.
Joten siltä osin hänen tulevaisuutensa kunnianhimot eroavat Paavo Väyrynen menossa ja tulossa – artikkelissamme kertomista toisen kepukonkarin näkymistä, joka on uutistietojen mukaan pohjustanut omaa ja lähipiirinsä toimeentuloa julkisen vallan alaisiin liiketoiminta-alueisiin.
Eikä tuossa kaikki.
Mauri Pekkarinen on yksi harvoista, ellei ainoa kepulainen, joka on uskaltanut nousta kapinoimaan Suomen todellista hallintamuotoa eli korporatismia vastaan. Aihetta, josta keskustan ja valitsijayhdistyksen presidenttiehdokas Olli Rehn teki vuonna 1996 tohtorinväitöskirjansa Oxfordin yliopistossa Englannissa.
Eikä tuossa vielä kaikki.
Näin Mauri Pekkarinen jysäytti vuonna 2013 korporatismista:
”Hallitus on korporaatioiden kourissa. – Keskustan koukattava kansan kautta”Lähde: Mauri Pekkarisen blogi – 18.11.2012
”Mauri Pekkarinen: Meillä on korporaatioiden hallitus ja se ei toimi”Lähde: Verkkouutiset 23.2.2013
”Korporaatiohallituksen katastrofi”Lähde: Mauri Pekkarisen blogi – 21.3.2013
Noiden vuoden 2013 jysäytysten jälkeen on ollut sitten Mauri Pekkarisellakin korporatismin julkisuuden tikunnokkaan nostamisessa hiljaisempaa. Vuosina 2015 – 2019 hallitusvaltaa käyttänyt keskustan pääministeri Sipilän; SOS – hallituksen hallitusneuvottelut 2015 jäivät jostain syystä korporatismin ison kuvan harjauksen osalta päivänvalolta piiloon. Mikä oli etenkin persujen kannalta tarkasteltuna outoa, koska tuolloin monet heitä uskollisesti äänestäneet alkoivat tajuamaan, mitä persujenkin kehityksessä tulee tapahtumaan. Siitä tarkempaan tietoa Persutkin tekivät vain vihreät – artikkelissamme.
Lopuksi.
Niin kuin presidenttivaalien 2024 ensimmäisen kierroksen tulokset osoittivat, niin valitsijayhdistyksen ulkokuoren taakse pystyy häivyttämään äänestäjiltä myös keskustan todelliset arvojuuret. Niihin pureutuva; persujen presidenttiehdokkaan, Jussi Halla-ahon vuoden 2020 ulostulo odottaa läpikotaista harjausta. Tuon harjauksen jälkeen keskustakin voi lähteä puhtaammilla ja vahvemmilla arvojuurilla kohti EU-vaaleja 2024. Kun menneisyyden painolastiksi muodostuneet paskat on rapsuteltu rehellisellä mielin pois, myös keskustan poliittisen rallattelun rattailta.
* * * *
– Artikkelin linkit toiminnassa, artikkelin julkaisun hetkellä. –
Tässä artikkelisarjassa aiemmin ilmestyneisiin ;kokoomuksen ehdokasta Alexander Stubbia, perussuomalaiseten ehdokasta Jussi Halla-ahoa ja valitsijayhdistyksen ehdokasta Mika Aaltolaa käsitelleisiin, presidentinvaalit 2024- artikkeleihin, näistä Osa 1, Osa 2 ja Osa 3 -linkeistä.
Joten näissäkin vaaleissa äänestysprosentin nostamisessa riittää työtä. Toivotaan, että suomalainen media harjaa tulevien presidentinvaalien ehdokkaat ja heidän taustansa arkeologisella tarkkuudella läpi. Oli sitten kyseessä puolueen tai valitsijamiesyhdistyksen asettama ehdokas. Ennen vaalikampanjoita. Myös vaalirahoitusten osalta. Ja se, mikä äänestäjiä kiinnostaa varmasti on se, että miten päivänvaloa kestävät ovat ehdokkaiden tähän astisen poliittisen uran vaalirahajäljet? Maan tapa 2 – artikkelistamme ja finanssialan erittäin vaikutusvaltaisen lobbarin Tuomo Yli-Huttulan ”Presidentti ja porvarivalta – Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä” – kirjasta löytyy hyvää ison kuvan tietoa. Etenkin kokoomuksen avainhenkilöiden ja – järjestöjen rakentamaa ekosysteemiä koskien.
Maan tapa 2 – artikkelin lukemisen jälkeen on helpompi itse kunkin äänestäjän miettiä sitä, että voiko esimerkiksi valitsijayhdistyksen ja keskustapuolueen arvojuurista versoava presidenttiehdokas Olli Rehn nousta uskottavasti pienten ihmisten ja suurten yritysten edusmieheksi? Vai vain toisen?
Eri ehdokkaiden presidentinvaalien taustoilta löytyvät puoluekoneistot ja valitsijayhdistykset kiihdyttävät kierroksiaan; eri puolilla Suomea ja somea. Presidentinvaalien ehdokkaista ainakin neljällä on suoritettuna tohtorinväitöskirjat. Seuraavat tiedot väitöskirjoista löytyivät avoimesta internetistä. Järjestyksenä on tohtorinväitöskirjojen tekovuodet vanhimmasta nuorimpaan.
Rehn Olli, Corporatism and industrial competitiveness in small European states : Austria, Finland and Sweden, 1945–1995. Väitöskirja. University of Oxford, 1996. Stubb Alexander, Vuonna 1999 Stubb väitteli tohtoriksi kansainvälisistä suhteista London School of Economicsissa. Väitöskirjan aiheena oli Euroopan unionin joustava yhdentyminen ja Amsterdamin sopimus. Aaltola Mika, Yhteiskuntatieteiden tohtori, Tampereen yliopisto, 1999. Väitöskirja: Rhythm, Exception, and Rule in International Relations: EU and The Case of Mad Cow Disease. Halla-aho Jussi, Problems of Proto-Slavic Historical Nominal Morphology: On the Basis of Old Church Slavic. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Slavica Helsingiensia 26. Helsinki: Helsingin yliopisto, slavistiikan ja baltologian laitos, 2006.
Heistä valitsijayhdistyksen ehdokas Olli Rehnin kannalta katsottuna, mielenkiintoista on seurata sitä, että uskaltaako ja saako hän avata Suomen 2020-luvulla toimivaa kansallista korporatismikoneistoa tarkemmin? Olli Rehnillä on CV-tietojen mukaan vahva sidos myös keskustapuolueen pääministereinä toimineisiin Esko Ahoon, Matti Vanhaseen ja Juha Sipilään.
Kyseisiin keskustan pääministereihin liittyen yllättävää on ollut suomalaisen korporatismikoneiston avaamisen hitaus. Varsinkin, kun otetaan huomioon, että sen vallankäytön ytimistä löytyvät vakuutuslääkäri-, vakuutusoikeus – ja vakuutuslakimiesjärjestelmät koskettavat tälläkin hetkellä satojen tuhansien suomalaisten elämää. Osalla aktiivisessa asiointivaiheessa ja osalla koko loppuelämää koskettavina kafkmaisuuksina.
Kovimman haasteen keskustapuolueen ja presidenttiehdokas Olli Rehnin valitsijayhdistyksen eli Tasavallan parhaaksi ry:n suuntaan on esittänyt perussuomalaisten puoluelehdessä Suomen uutisissa 13.6.2020, puolueen puheenjohtajana tuolloin toiminut ja nykyinen eduskunnan puhemies sekä perussuomalaisten presidenttiehdokas Jussi Halla-aho näin:
”Halla-aho sanoo, että Suomen politiikassa hänelle on paljastunut karmeana yllätyksenä se todellisuus, miten tämä maa toimii. Mafiamaisuudella Halla-aho viittaa erityisesti keskustaan.
– Keskusta on hyvin syvällä näissä rakenteissa, koska se on ollut koko Suomen itsenäisyyden ajan keskeisin valtionhoitajapuolue. Mutta toisaalta, ei mikään perinteinen puolue ole jäänyt osattomaksi tästä kehityksestä.”
– –
”.. suomalainen korruptio – hyvävelijärjestelmät – on pitkälti sen kaltaista korruptiota, että se ei tartu Transparencyn käyttämiin, perinteisiin filttereihin, joissa enemmänkin seurataan ruskeiden kirjekuorien siirtymistä ikään kuin matalan tason virkamiehille vastineeksi erilaisista palveluista.”Lähde: Suomen Uutiset 13.6.2020 – Halla-aho: Puolueet ovat kuin mafiaperheitä, jotka keskenään taistelevat hillotolpista.
Perussuomalaisten presidenttiehdokas Jussi Halla-ahon ja/tai puheenjohtaja Riikka Purran huomioita suomalaisesta korporatismikoneistosta odotellessa.
Demarileirin presidentti Tarja Halonen ei uskaltanut tai saanut koskea julkisesti kansalliseen konsensuskorporatismiin valtakaudellaan vuosina 2000 – 2012. Vaikka hän tunsi ja tuntee aiheen SAK:n entisenä lakimiehenä, kansanedustajan, oikeus- ja ulkoministerinä läpikotaisin. Hänen jo edesmennyt edeltäjänsä presidentti, Martti Ahtisaari luki vaalikampanjassaan ”Ystävän kirje” – nimellä tunnettua viestiä kansalaiselta. Se sai uutis- ja sisäpiiritietojen mukaan demarileirin sekaisin. Ja saisi edelleen, koska se on säilynyt sisältönsä puolesta ajankohtaisena.
Myöskään kokoomustaustainen ja tämän hetkinen, tasavallan presidenttimme Sauli Niinistö ei ole uskaltanut tai saanut tarttua korporatismiaiheeseen julkisesti. Myös hänellä olisi ollut siihen mahtavasti tieto-taitoa. Esimerkiksi kansanedustaja -, oikeus – ja valtiovarainministerikokemuksensa sekä eduskunnan puhemiehenä toimimisen kautta.
Joten kansallisen korporatismikoneiston avaaminen on juuri nyt tärkeää. Joten presidenttiehdokkaista ainakin Olli Rehnillä riittää tieto-taito tuohon vaativaan tehtävään! Ja nimenomaisesti tähän suomalaisen Berliinin muurin takana piilossa pysyneeseen julkisen vallan käytön alueeseen, joka on kansalliseen itsemääräämisoikeuteen nojautuvan miljardien eurojen liiketoiminta-alueen keskiössä: ”Nykyaikana hyvinvointivaltioiden yhteiskunnissa on sikäli korporativistisia piirteitä, että voimakkaat liike-elämän järjestöt ja ammattiliitot verkostoituvat ja neuvottelevat valtion kanssa teollisuuden ja sosiaalipolitiikan aloilla.”Lähde: Wikipedia – Korporativismi.
Tiesitkö tämän? Presidentinvaaleissa 2024 valitsijayhdistyksen ehdokkaana olevalla Olli Rehnillä on erittäin vahva keskustapuolueen tausta ja arvojuuret. Poliittisella urallaan hän toiminut myös Suomen pitkäaikaisena EU-komissaarina. Barroson komission aikakaudesta ja Suomen oman pankkikriisin ratkaisuista Wahlroos – artikkelissamme.
Näin hänen kampanjasivullaan kerrotaan korkean tason työkokemuksestaan: ”Suomen Pankin pääjohtajana Rehn on työskennellyt vuodesta 2018 lähtien. Hänellä on pitkä ura kansainvälisistä ja kotimaan tehtävistä.
Euroopan komissiossa hän toimi varapuheenjohtajana sekä talous- ja laajentumiskomissaarina vuosina 2004-2014.”
Eli kovaa poliittista kokemusta löytyy. Löytyykö myös rohkeutta ja uskallusta raottaa ”vakaan kallion” eli suomalaisen Berliinin muurin takaa löytyviä remonttikohteita?
Pienelle huomiolle julkisuudessa on jäänyt toistaiseksi se, että hän on tehnyt tohtorinväitöskirjansa mielenkiintoisesta aiheesta Oxfordissa Englannissa. Aihe, joka koskettaa Suomea ja kaikkia suomalaisia myös 2020-luvulla. Suomen suurin sanomalehti Helsingin Sanomat kirjoitti siitä 10.9.1996 ”Korporatismin nousu ja lasku Olli Rehnin väitöskirja antaa aineksia yhteiskunnalliseen keskusteluun” – otsikolla.
Juuri nyt olisi oikea aika ottaa nuo Helsingin Sanomien mainitsemat ainekset yhteiskunnallisen keskustelun käyttöön. Eduskunnan kirjastosta löytyy Olli Rehnin”Corporatism and industrial competitiveness in small European states : Austria, Finland and Sweden, 1945–1995” – väitöskirja lainattavaksi.
Toivottavasti esimerkiksi suomalaisiin työmarkkinoihin perehtyneet tutkijat ja toimittajat työstävät tuosta englannin kielisestä tohtorinväitöskirjasta tiivistelmän suomeksi ja johtopäätökset vuoden 1996 ja vuoden 2024 tilanteisiin peilaten. Sekä saattavat nuo tiedot kaikkien aiheesta kiinnostuneiden saataville. Myös kansalliseen korporatismiimme nojautuvia vakuutuslääkäri -, vakuutusoikeus – ja vakuutuslakimiesjärjestelmiä pitkäkestoiseen päivänvaloon nostaen.
Helsingin Sanomat kirjoitti Olli Rehnin väitöskirjasta kertovan uutisen lopussa näin: ”Tarkastelun kohdistaminen suljetun sektorin tukeen ja sääntelyyn avaa näkökulman kokonaan toisenlaiseen korporatismiin. Siinä olisi aihetta toiselle vertailevalle väitöskirjalle.”Raimo Väyrynen HS 10.9.1996 – ”Korporatismin nousu ja lasku Olli Rehnin väitöskirja antaa aineksia yhteiskunnalliseen keskusteluun”. Mielenkiintoinen yhteensattuma, että Raimo Väyrynen on yksi presidenttiehdokas Mika Aaltolan edeltäjistä Ulkopoliittisen instituutin (UPI) johtajana.
Näistä työmarkkinoita ja ulkopoliittisia seuraavia tahoja voinee pyytää myös suomalaisen korporatismin avaamista ja ymmärtämistä koskeviin talkoisiin?
Kalevi Sorsa – säätiö Labore eli Työn ja talouden tutkimus LABORE Ulkopoliittinen instituutti Elinkeinoelämän valtuuskunta
Nythän näyttää siltä, että työntekijäpuolen Painava Syy – nimellä kulkevat mielenosoitukset kiihtyvät vuoden 2024 aikana.
Presidenttiehdokas Olli Rehn on puuttunut aiheeseen muun muassa keskustan puoluelehden Suomenmaan uutisessa: ”Rehn varoittaa syvästä kriisistä – esittää ratkaisua työmarkkinariitaan” – Pauliina Pohjala 4.1.2024. Ottaen rohkeasti kantaa hallitusohjelman keskeisimpään työmarkkinakirjaukseen seuraavasti: ”Lailla säädettävä vientivetoinen palkkamalli hiertää ay-liikettä. Sääntö on ollut kirjoittamattomana lakina voimassa jo pitkään.
Rehn kuitenkin kysyy, onko järkevää tai edes oikeudellisesti mahdollista sitoa valtakunnansovittelijan käsiä niin sanottuun yleiseen linjaan, käytännössä vientialojen palkankorotuksiin.
– Hallitusohjelman kirjaus näyttää ongelmalliselta myös sopimusvapauden näkökulmasta, hän arvioi.
– Ymmärrän myös julkisen sektorin naisvaltaisten alojen huolta siitä, jättäisikö hallitusohjelman kirjaus heidät ikuiseen palkkakuoppaan suhteessa vientialoihin. Siksi järjestelmään pitää jäädä mahdollisuus räätälöidä erillisiä palkkaohjelmia esimerkiksi julkiselle sektorille.
Rehnin mielestä työelämän uudistamisessa ei kannata tavoitella selkävoittoja.
– Siksi viestini niin Etelärannan kuin Hakaniemenkin suuntaan on: yritetään yhdessä vielä.”
Toivottavasti ehdokas Olli Rehnillä riittää rohkeutta ja uskallusta sekä sitkeyttä vaatia pääministeri Orvon Vahva ja välittävä Suomi – hallitusohjelmaan tehtyjen vakuutuslääkäreitä, sosiaalivakuutusta ja – turvaa koskevien korjausten nopeaa läpiviemistä sekä pitkäkestoisessa päivänvalossa pitämistä. Näin myös kaikki suomalaiset tulevat huomioiduksi ja mukaan otetuiksi.
Noista hallitusohjelman kirjauksista ja niiden isosta kuvasta Pääministeri Orvon hallitusohjelman sivulta 74 – artikkelisarjassamme: Osa 1 koskee persuja ja Kelan vakuutuslääkäreitä. Osa 2 koskee Panu Laturin ehdotusta vakuutuslääkäreiden asemaan. Osa 3 koskee ehdotusta työministeriön ja työministerin vastuualueen laajentamisesta.
Hyvää taustatietoa hallitusohjelmaan liittyvästä suomalaisesta korporatismista, sen arvojuurista ja toimintatavoista löydät esimerkiksi, Suomi 2017 verkoston ”Korporatismi 2020-luvulla”- artikkelisarjasta.
Eikä tuossa kaikki.
”Rehn on ollut kansanedustaja vuosina 1991–1995 ja 2015–2017, Euroopan parlamentin jäsen 1995–1996 ja 2014–2015, Euroopan unionin komissaari 2004–2014 sekä Sipilän hallituksen elinkeinoministeri toukokuusta 2015 joulukuuhun 2016.”Lähde: Wikipedia.
Ottaen ehdokas Olli Rehnin kokemus politiikasta Suomessa ja Euroopan unionissa, niin hän voi halutessaan ja uskaltaessaan tuoda pitkäkestoiseen päivänvaloon Tule apuun EU! Tai joku muu? – artikkelissamme esille nostamamme härskiydet ja kafkamaisuudet liittyen julkisen vallan käyttöön suomalaisten vakuutuslääkäri-, vakuutusoikeus- ja vakuutuslakimiesjärjestelmien sisällä. Tuohon artikkeliin olemme nostaneet pitkäkestoiseen päivänvaloon kansallisen itsemääräämisoikeutemme piiristä löytyvät kafka- ja mafiamaisuudet. Joiden yksi keskeisessä avainrooleissa ovat toimineet kokoomus- ja keskustapuolueen sekä demareiden ekosysteemit.
Eikä tuossa vielä kaikki.
Tasavallan presidentti toimivaltaan kuuluvat ulko- ja turvallisuuspolitiikka pitävät sisällään myös arvojohtajuuden. Tuohon arvojohtajuuteen voidaan katsoa kuuluvan suomalaista yhteiskuntarauhaa vahvistavien näkökantojen esille tuomista. Näin parhaillaankin käynnissä olevien yhteiskunnallisten rakenneuudistusten keskellä uusi tasavallan presidenttimme voi tuoda taitavalla sanan käytöllään, ajoituksellaan ja asiantuntemuksellaan, pitkäkestoiseen päivänvaloon enemmän suomalaisia yhdistäviä ja rauhoittavia kuin ahdistavia ja erimielisyyteen ajavia asioita.
Ehdokas Olli Rehnillä on varmasti parhaat Euroopan unionin ja Euroopan keskuspankin (EKP) näkymät ja kontaktit Rahapolitiikka on entistä enemmän ulkopolitiikkaa – artikkelissamme käsitellyn aiheen isoon kuvaan.
Joten vaikka ehdokas Olli Rehn ei tule valituksi Suomen seuraavaksi tasavallan presidentiksi, niin hänellä on mahdollista viedä toimillaan Suomea ja suomalaisia korporatismista kohti aitoa pitkäkestoisen päivänvalon tarkastelun kestävää parlamentarismia. Eri mieltä olevien suomalaisten kohtaamismahdollisuuksia parantaen. Unohtamatta Suomen ja suomalaisten viemistä kohti seuraavaa valtiotason sopimusta. Ilman Vanhasen lista – artikkelisarjassamme toteennäytettyä EU-asioiden salailua. Ruohonjuuri- ja katutason suomalaisilta olevaa palautetta ja ehdotuksia kuunnellen.
Joulun alla keskustapuolueen puolue- ja piiritoimistoissa huokaistiin helpotuksesta. Ikiliikkujan ja yllättävien käänteiden tekijän maineessa oleva Paavo Väyrynen julkaisi tiedotteen poistumisestaan puoluepolitiikasta!
Uusi Suomi Puheenvuorossaan 21.12.2023, hän tai hänen tekstiensä kirjoittaja oli verhonnut ilmoituksen väyrysmäisen kryptiseen bloggaukseen: ”Puoluepolitiikka jää taakse – yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja yritystoiminta jatkuvat”
Pitkästi ja väyrysmäisesti polveilevan kirjoituksen keskeisimmät kohdat, jotka koskivat politiikkaa tulevat tässä: 1.”Puoluepoliittisen vaikuttamisen aika on ohi. Olen päättänyt luopua lopullisesti jäsenyydestäni Suomen Keskustassa.” 2. ”Entä muu yhteiskunnallinen vaikuttaminen? Se jatkuu ja vahvistuu.” 3.”Tukiyhdistykseni Suomen linja ry jatkaa toimintaansa. Se muun muassa markkinoi kirjallista tuotantoani Pohjanrannan verkkokaupan kautta ja tarvittaessa kustantaa uusia teoksiani.”
Joten, vaikka virallista eroilmoitusta ja sen vahvistamista keskustapuolueen puoluetoimistolta odotellaan, niin kaikki on edelleen Paavo Väyryselle mahdollista. Varsinkin, jos joku tai jotkut kauniisti pyytävät tekemään paluun politiikkaan. Paavo Väyrysen mahdollisuudet menestykseen kasvavat varsinkin, jos hän itse (tai hänen avustajansa) alkavat aktiivisesti kommentoimaan Väyrysen sosiaalisen median kanavien seuraajille heidän kommenttejaan ja kysymyksiään Väyryselle itselleen. Näin toimien Paavo Väyrysestä saattaa kuoriutua nuorempien sukupolvien; nopeatahtisen viestintä- ja mielikuvamaailman, digikanavien käyttäjiä isosti kiinnostava Kari Grandi -tyyppinen ”Tikkonhan minä tokkiinsa!” – tyyppinen digiajan sankari.
Kari Grandin ja Paavo Väyrysen kontolle laitetut sananparret ovat kuin tehtyjä, sosiaalisen median kuvallisen ja sanallisen viestivirran hiteiksi. Tässä tulee yhdestä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlatilaisuuden pöytäkoristeista talteen napattu Paavo Väyrysen sanomaksi laitettu slogan.
Faktaa vai fiktiota? ”Voiko vitutukseen kuolla?” – Paavo Väyrynen.
Onko tuo Paavo Väyrysen sanomaksi väitetty totta vai ei? Ja, jos on, niin on tärkeää muistaa myös tämä yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä paljastus. Lainaus tulee Seppo Sarlundin”Politiikan pöydän alta” – kirjasta, jossa nuori Paavo Väyrynen visioi vuoden 1969 loppupuolella (lainaus luvusta – Köyhän asialla) keskustapuolueen tulevaisuudesta:
”- Katsokaa demareita. Ne ovat vallanneet kaikkien epäpoliittisten kansalaisjärjestöjen johtopaikat. Niillä ja ay-liikkeellä ne pelaavat. Keskustapuolueen on vallattava järjestöt, neuvoi nuori mies.”
Nähtävästi tuo Paavo Väyrysen visioima suunnitelma onnistui myös keskustapuolueella erinomaisen hyvin, koska perussuomalaisten puoluelehdessä Suomen uutisissa 13.6.2020, puolueen puheenjohtajana tuolloin toiminut Jussi Halla-aho lanseerasi ”puolueiden mafiaperheiden” – käsitteen näin:
”Halla-aho sanoo, että Suomen politiikassa hänelle on paljastunut karmeana yllätyksenä se todellisuus, miten tämä maa toimii. Mafiamaisuudella Halla-aho viittaa erityisesti keskustaan.
– Keskusta on hyvin syvällä näissä rakenteissa, koska se on ollut koko Suomen itsenäisyyden ajan keskeisin valtionhoitajapuolue. Mutta toisaalta, ei mikään perinteinen puolue ole jäänyt osattomaksi tästä kehityksestä.”
– –
”.. suomalainen korruptio – hyvävelijärjestelmät – on pitkälti sen kaltaista korruptiota, että se ei tartu Transparencyn käyttämiin, perinteisiin filttereihin, joissa enemmänkin seurataan ruskeiden kirjekuorien siirtymistä ikään kuin matalan tason virkamiehille vastineeksi erilaisista palveluista.”Lähde: Suomen Uutiset 13.6.2020 – Halla-aho: Puolueet ovat kuin mafiaperheitä, jotka keskenään taistelevat hillotolpista.
Joten mielenkiintoista on kuulla toimittajien perkaamana, mitä kaikkea Paavo Väyrysen keskustapuolueen jäsenyyden aikana Suomessa tapahtui? Entä demareissa?
Kuningas tiellä – , Maan tapa 4 – ja Hyviä uutisia numero 2 – artikkeleissamme muutamia Paavo Väyryseen itseensä liittyviä täkyjä. Niiden tarkan harjauksen ja tietojen julkistamisen jälkeen meillä suomalaisilla äänestäjillä on helpompi ymmärtää se, miksi keskustapuolue on laskevaa gallup-kannatustaan ja kansanedustajien määräänsä suurempi tekijä sekä vallankäyttäjä Suomessa. Ainakin vielä 2020 – luvun ajan. Myös Paavo Väyrysen Uuden Suomen Puheenvuoroissaan kertomilla ja osin julkisen vallan käyttöön liittyvillä liiketoiminta – alueilla.
Odotusaikana kannattaa ottaa lukuun, esimerkiksi toimittaja Ari Korvolan uusi Tuppeen sahattu Nuorisosäätiö – kirja. Kirjan kustantaja on Docendo ja julkaisu tapahtui vuoden 2023 syksyllä. Sen tapahtumista olisi hyvä kuulla myös Paavo Väyrysen näkemykset.
Joten opporturnismi lienee pitkäaikaisin keskustan ekosysteemin arvojuurista löytyvä – ismi. Ikuisena opporturnistina ja populistina Paavo Väyrynen kyllä haistaa uudet politiikan teossa avautuvat tilaisuudet. Kunhan hän on vain oikeassa ja muut hänen ympärillään suostuvat häntä avustavien työntekijöiden rooliin. Sekä tiedotusvälineet suostuvat nostamaan Väyrysen uusia tekemisiä suomalaisen uutiskynnyksen yli.
Joten Paavo Väyrysen politiikkaan paluuta odotellessa. Hyvää alkanutta vuotta 2024 meille kaikille.
* * * *
– Artikkelin linkit toiminnassa, artikkelin julkaisun hetkellä. –
Tässä artikkelisarjassa aiemmin ilmestyneisiin ;kokoomuksen ehdokasta Alexander Stubbia ja perussuomalaiseten ehdokasta Jussi Halla-ahoa käsitelleisiin, presidentinvaalit 2024- artikkeleihin, näistä Osa 1ja Osa 2 linkeistä.
Joten näissäkin vaaleissa äänestysprosentin nostamisessa riittää työtä. Toivotaan, että suomalainen media harjaa tulevien presidentinvaalien ehdokkaat ja heidän taustansa arkeologisella tarkkuudella läpi. Oli sitten kyseessä puolueen tai valitsijamiesyhdistyksen asettama ehdokas. Ennen vaalikampanjoita. Myös vaalirahoitusten osalta. Ja se, mikä äänestäjiä kiinnostaa varmasti on se, että miten päivänvaloa kestävät ovat ehdokkaiden tähän astisen poliittisen uran vaalirahajäljet? Maan tapa 2 – artikkelistamme ja finanssialan erittäin vaikutusvaltaisen lobbarin Tuomo Yli-Huttulan ”Presidentti ja porvarivalta – Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä” – kirjasta löytyy hyvää ison kuvan tietoa. Etenkin kokoomuksen avainhenkilöiden ja – järjestöjen rakentamaa ekosysteemiä koskien.
Maan tapa 2 – artikkelin lukemisen jälkeen on helpompi itse kunkin äänestäjän miettiä sitä, että voiko esimerkiksi valitsijayhdistyksen ja puolueiden ohjauksesta vapaa presidenttiehdokas Mika Aaltola nousta uskottavasti pienten ihmisten ja suurten yritysten edusmieheksi? Vai vain toisen?
Vaalikirja sisältää mielenkiintoisia ja tervetulleita huomiota nyky-Suomesta.
Kun tuon päiväkirjamaisesti pomppivan ”Havahtuminen – Turvallinen Eurooppa” – vaalikirjan lukee, niin on helppoa ymmärtää, miksi uutisvirrassakin olleiden tietojen mukaan kokoomuksen leiristä on haluttu, ettei Mika Aaltola olisi lähtenyt ehdolle presidentinvaaleissa. Onhan Aaltolan aatteellinen peruskatsantokanta ilmeisen kokoomukselainen. Mutta erojakin löytyy.
Tässä tulee muutamia poimintoja tuosta päiväkirjamuotoon kirjoitetusta vaalikirjasta. Ne ovat mielestämme tervetulleita pörähdyksiä ummella olevaan ja erilaisissa kuplissa pomppivaan poliittiseen keskusteluun Suomessa. Otsikoinnin ovat ennen tietyltä sivulta otettuja lainauksia verkostomme työryhmän tekemiä. Päivämäärät ovat kirjasta poimittuja.
Lainausten tekstien lähteenä Mika Aaltolan ”Havahtuminen – Turvallinen Eurooppa” – vaalikirja, jonka julkaisija on Tammi ja julkaisuvuosi on 2023. Olemme pitäneet lainaukset kiinni konteksissaan. Mahdolliset kirjoitusvirheet lainauksissa ovat verkostomme tekemiä. Näin avoimesti toimimalla olemme pyrkineet välttämään mariapettersoinnit.
Lainaukset alkavat. Pekka Haavistosta sivu 24 18.7.2022 Muistan, kun olin keväällä eduskunnassa puhumassa vihreiden puolueryhmälle.
Sain jälkeenpäin ulkoministeri Pekka Haavistolta moitteita ja paheksuntaa puheeni sisällöstä vastentahtoisesti asialle laitetun välikäden kautta. Esitykseni oli ollut kuulemma liian jyrkkä, Natomielinen.
Kun linjoja pitkin lähestytään moittien vapaan tutkimuslaitoksen johtajaa, se voisi ehkä saada aikaan linjan muuttumista. Mutta emme me ole mikään Unkari, joten sivuutin asian. Sain tilaisuudesta myös paljon hyvää palautetta.
Eikä se muuttanut käsitystäni Haavistosta. Hän on taustalla häärivä vaikuttaja, vaikka antaa ulospäin vaikutelman miellyttävästä dialogimiehestä. Hän on myös sopeutuvainen.
Kuulin korkealta tasolta, että Pekka on hyvä, jos hänelle tarkkaan kertoo, mitä pitää tehdä.
Yksi ongelma on puoluepolitisoituminen. Jostain syystä trendinomainen puolue-etuoikeus virkoihin ei herätä oikeusviranomaisia toimintaan, vaikka se rikkoo perustuslain henkeä. Vaalien alla moni puolue on usein todennut haluavansa luopua tästä perinteestä, mutta se on sitkeä korruption muoto, joka nakertaa luottamus-yhteiskuntaamme. Kallispalkkaisille positioille pääsee puoluekirjalla. Usein kuulee sanottavan, että eihän poliittisesta kokemuksesta haittaa saa olla. Ehkäpä oikeammin voisi sanoa, ettei siitä saisi olla etua.
Eräs valtioviisas kerran totesi minulle, ettei Suomessa kannata haaveilla päiväkodin johtajaa korkeammasta positiosta ilman puolueeseen liittymistä.
Tämä sotii maan lakia ja henkeä vastaan sekä nakertaa luottamusyhteiskuntaamme. Politisoituminen lisää myös taipumusta kasata yhteen erilaisia lobbareista, markkinointitoimistoista sekä politiikan ja julkisuuden rajapinnoilla toimivista edunvalvojista ja yrityksistä koostuvia verkostoja, joille valuu paljon parlamentaarista valtaa. Se on paljolti näkymätöntä mutta sotii kansalaisten oikeudentuntoa ja luottamusta vastaan.
Jännä, ettei kenenkään katse kohdistu Olli Rehniin, Suomen Pankin virkamiesjohtajaan. Hänhän totesi jo viime vuonna, että on mahdollisesti ehdokkaana presidentinvaaleissa tai ei ainakaan sulje sitä pois Ehkäpä häntä ei karsasteta, koska Suomessa pidetään luonnollisena, että Suomen Pankki on poliitikon johdossa. UPI on uusi asia. Minä olen puolueeseen kuulumaton, se hämmentää, hämmentää.
Kommentaattorien mukaan kuulun väärään säätyyn, pitäisi pysy lestissään.
– –
Kansallistunteen näen voimavarana, jota ei saisi jättää mainitsematta. Korostan puolustustahdon merkitystä. Samoin tuen pragmaattista etiikkaa: tehdään Suomessa ja maailmalla sitä, mihin kyetään ja mitä osataan, ja opitaan tekemään sitä aina vain paremmin. Ajatteluni varmasti löytää kaikupohjaa useammassa puolueessa.
Selvää on se, etten ole kommunisti enkä kannata autokraattista johtamistyyliä, vaan vapaata ja avointa keskustelua.
Kannatan suomalaisen oikeusvaltion kehittämistä. En välttämättä tukisi oikeusvaltion viemistä pakolla esimerkiksi Afganistanin vuorille.
Uskon siihen, mitä Machiavelli sanoi: tie helvettiin on usein kivetty hyvillä aikomuksilla. Johtamistyylin pitää olla rohkea, mutta itseä kyseenalaistava.
Ympärillä tulee olla parhaat asiantuntijat, joille on annettava oikeus puhua suunsa puhtaaksi.
* * * * Uudet ehdokkaat – Puolueiden politrukit, partisaanit sekä median ja politiikan portinvartijat sivu 238 7.1.2023
Ei kannata haluta liikaa ja liian nopeasti.
Uudet ehdokkaat saattavat kyllä saada positiivista huomiota, heistä saattaa tulla jopa ilmiöitä. Mutta samalla alkaa puhaltaa myös negatiivinen tuuli. Tutkimusten mukaan tätä negatiivista ilmiötä synnyttävät erityisesti intohimoiset politiikan toimijat, partisaanit vastapuolelta sekä kilpailijat oman leirin sisältä. Heidän välittömässä intressissään on tuhota orastavat ilmiöt alkuunsa. Saada poistetuksi mielipidetiedustelujen listoilta nimiä, jotka olisivat myöhemmin potentiaalisesti vaarallisia.
Avoimet ja piilotetut politrukit ja mediaan sidoksissa olevat politiikan portinvartijat alkavat näennäiseettisesti etsiä negatiivisia huhuja ja lokaa. Niitähän varmasti löytyy jokaisesta. Erehtyväisyys on inhimillistä. Mutta uudelle tuoreelle kasvolle se on tuhoisaa, koska hänen kannatuksensa usein nousee juuri siitä, että on erilainen, politiikassa ryvettymätön.
Tämä puolestaan johtaa siihen, ettei kukaan halua sukeltaa kovin syvälle ehdokkuuden maailmaan ilman, että kannatus on aitoa ja pysyvää. Henkilökohtaisella tasolla se voi tuhota enemmän kuin luoda. Tämä on yksi nykydemokratian akilleenkantapää, ja se näkyy myös äänestysinnon yleisenä laskuna.
Politiikka ei kykene uusiutumaan samalla tempolla maailman kanssa. Vanhoja kasvoja kyllä kääritään pakettiin ja myydään uusina. Positiivisia ilmiöitä luodaan keinotekoisesti. Dinosaurukset paketoidaan isolla rahalla aikakauteen sopiviksi uudistajiksi.
Kuka tähän kovin pitkään jaksaa uskoa? Se rapauttaa demokratiaa. Tuottaa loppujen lopuksi riuhtovaa politiikkaa, kuten Yhdysvalloissa on käynyt. Lainaukset loppuvat.
* * * *
Lainausten ja kontekstissaan kiinni olevien tekstien lähteenä on Mika Aaltolan ”Havahtuminen – Turvallinen Eurooppa” – vaalikirja, jonka julkaisija on Tammi ja julkaisuvuosi on 2023. Vaalikirja sisältää mielenkiintoisia huomioita Suomesta ja maailmalta. Varsinkin, kun ottaa huomioon nämä Mika Aaltolan kohtaamat haasteet heti vaalikampanjoinnin alussa.
”Saako ehdokas näkyvyyttä, jos lupaa ostaa mainoksia? Päätoimittajien yhdistys kummeksuu Mika Aaltolan väitettä” Lähde: Yle 21.10.2023 Toimittaja Juha-Matti Mäntylä
Presidenttiehdokas Mika Aaltolan mukaan hänelle on luvattu enemmän näkyvyytä, jos hän ostaa enemmän ilmoituksia.”
Tässä kohtaa kannattaa ottaa hakuun ja lukuun/kuunteluun vuonna 2012 ilmestynyt Into-kustannuksen Huonoja uutisia – kirja. Kirjoittajina olivat toimittajat Juha Honkonen ja Jussi Lankinen. Tuosta kirjasta ja media-alan isosta kuvasta tarkemmin esimerkiksi Mobiiliflaijeri 5 – artikkelissamme.
Toiseksi vinkiksi tuohon äsken viitattuun Ylen uutiseen, kannattaa ottaa lukuun Journalisti-lehden pääkirjoitus 31.1.2019 ”Me päätämme, mistä vaaleissa puhutaan”. Siitä tarkemmin esimerkiksi Media edelleen väärällä puolella Berliinin muuria? – artikkelissamme. Tuon mielenkiintoisen Journalisti-lehden pääkirjoituksen kirjoittajana on vastaikään päätoimittajan tehtävästä eroamaan joutunut Maria Pettersson.
Eikä tuossa kaikki.
Puolueiden ekosysteemeistä irti olevan valitsijayhdistyksen ehdokkaan Mika Aaltolan haasteellisin osuus on varmasti vaalirahoituksen kerääminen. Yksi idea lienee tänä päivänä teknisesti helppoa toteuttaa? Jos 100 000 pientä suomalaista on valmis antamaan 10 euroa Mika Aaltolan kampanjaan, niin se tuo vaalikassaan ensin yhden miljoonan. Sitten, jos 1 000 vähän paksumman lompakon omaavaa suomalaista lahjoittaa 500 euroa Aaltolan kampanjaan, niin koossa on 500 000 euroa lisää.
Esimerkkinä edelliseen, valitsijayhdistyksen ulkokuoren takaa löytyvän, keskustapuolueen vaalirahoituksesta ehdokkaalleen Olli Rehnille:
”Olli Rehn kävi tapaamassa keskustan kansanedustajia – Tapaamisen jälkeen kaikille annettiin 900 euron lasku.” Lähde: Iltalehti 4.12.2023 – Toimittaja Marko-Oskari Lehtonen.
– – ”Kurvinen korostaa, että kyseessä oli keskustan eduskuntaryhmän johdon linjaus, jolla tavoitellaan noin 20 000 euron pottia Rehnin vaalikampanjaan.
– Hän (Rehn) ei niitä (laskuja) jakanut, vaan minä jaoin. Hänhän on tällainen Oxfordin hillitty herrasmies, joten en halunnut edes näyttää niitä (laskuja) hänelle, Kurvinen sanoo Iltalehdelle.”
Nimittäin. Raha varmasti ratkaisee. Varsinkin, jos ja kun vaaleissa edetään toiselle kierrokselle. Vuoden 2024 presidenttikisan tulee voittamaan ehdokas, jolla ja jonka kampanjaryhmällä on parhaiten toimivat suhteet isoimmat lompakot omaaviin isojen eduskuntapuolueiden ekosysteemien järjestöjen, median ja talousalan päättäjiin. Oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan kohdennettu vaalikampanjointiin käytettävissä oleva rahamäärä ratkaisee lopulta näissä vuoden 2024 presidentinvaaleissa sen, kenestä tulee Suomen seuraava tasavallan presidentti? Voittajan vaalikampanjan todellisen vaalibudjetin suuruudeksi veikkaamme vähintään noin 2,5 – 3 – 4 miljoonaa euroa.
Arviomme perustuu näihin julkisiin keskustan Matti Vanhasen, kokoomuksen Sauli Niinistön ja tasavallan presidentiksi valitun sdp:n Tarja Halosen vaalirahoituksesta annettuihin tietoihin vuoden 2006 presidentinvaaleista. Joista tietoa tästä linkistä, Suomen vaalirahakohun solmuista – presidentti avaajaksi! – keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2009. Tuon Oikeusturvan ajankuva – blogin kirjoittamisen aikaan Suomen vaalirahakohu oli kuumimmillaan. Keskustapuolueeseen liittyvää Nuorisosäätiön haaraa selvitellään edelleen oikeusprosseissa. Toimittaja Ari Korvolan ”Tuppeensahattu Nuorisäätiö”- kirjasta (Docendo 2023) aiheen isosta kuvasta ja keskustan 2000-luvun toimintatavoista hyvä tietopaketti.
Joten. Mielenkiintoisia presidenttiehdokkaiden vaalitilaisuuksia ja sensuroimattomien kansalaiskysymysten ja – keskustelujen avauksia sekä päivänvalon kestäviä vaalirahanjälkien ilmestymistä odotellessa.
Etenkin presidenttiehdokas Mika Aaltolalta voi ”Havahtuminen – Turvallinen Eurooppa” – vaalikirjan lainausten perusteella odottaa Suomen poliittisen järjestelmän ja sen piilossa rehottavien arvojuurien rehellistä esiin kaivamista. Ellei Aaltola sitten asettaudu, esimerkiksi jonkun puolueen ehdokkaaksi EU-vaaleissa 2024.
Eikä tuossa kaikki.
Lähitulevaisuutta ja seuraavia 2020-luvun vaaleja koskien vielä yksi lainaus Mika Aaltolan vaalikirjasta, koska tämän päivän kiivaassa uutisvirrassa tällaiset helmet huuhtoituvat nopeasti suurelta yleisöltä näkymättömiin. Tai ne juuttuvat korkean suomalaisen uutiskynnyksen takana olevan uutiseteiseen.
Yksi tapa uudistaa – vaalilaki sivut 69-70 19.8.2022
Lainaus alkaa. Yksi tapa uudistaa suomalaista poliittista järjestelmää on äänestää strategisesti. Suomessa on paljon suoraselkäisiä ehdokkaita, joiden tiedetään vastustavan sullemulle-meininkiä ja poliittisia virkapaketteja, joilla sivuutetaan hakijoiden objektiiviset ansiot.
Ei kannata niinkään kiinnittää huomiota puolueeseen vaan itsenäiseen ajatteluun kykenevään ehdokkaaseen, joka seisoo Suomen edun takana sisäistä ja ulkoista korruptiota vastaan.
Keskeistä on huomioida politisoituneen hallinnon pitkäaikaista suunnittelua heikentävä taipumus miettiä liiaksi vaaleja ja vaalikausia strategisina prioriteetteina.
Suomella on edessään isoja haasteita, joita ei saisi typistää aina kulloisessakin hetkessä esiin nouseviin taktisiin kuvioihin. Olisi varsin helppoa tehdä listoja eri puolueiden ehdokkaista, jotka todella ovat osoittaneet halunsa ja kykynsä kitkeä poliittista korruptiota.
Samalla pitäisi kiinnittää huomiota vaalilakiin, joka on yhä varsin joviaali suhteessa ulkoiseen poliittiseen tukeen. Ulkomaista tukea ja apua saa ottaa vastaan ehdokkaan aatesuuntaa edustavilta kansainvälisiltä yhteisöiltä ja säätiöiltä.
Neuvostoliitto antoi rahallista tukea puolueille ja ehdokkaille välikäsien, bulvaanien, kautta. Olemmeko oikeasti niin naiiveja, ettei lähtököhtaisena olettamuksena olisi, että traditio on saattanut välikäsien kautta jatkua?
Bulvaani-lainsäädäntö on Suomessa varsin heppoinen, kuten jääkiekkojoukkue Jokereiden kuviteltu suomalaisomistus aikoinaan osoitti.
Olimme kylmän sodan aikana vaalivaikuttamisen koelaboratorio, osittain vaikutuksen alla, miltei kesytettynä ja paljolti soluttauduttuna. Haihtuiko tämä tietotaito ja siihen liittyvät verkostot savuna ilmaan neuvostoimperiumin kaatuessa ja kun sen tilalle nousi 2000-luvulla isovenäläinen Venäjä? Korruptioreikien tilkitsemisen ajan pitäisi viimein koittaa. Lainaus loppuu.
Joten ehdokkaana puolueista riippumaton presidenttiehdokas Mika Aaltola on tuonut ”Havahtuminen – Turvallinen Eurooppa” – vaalikirjallaan raikkaan tuulahduksen uuden aikakauden ja avoimuuden tuulista. Ellei hän tule valituksi tasavallan presidentiksi, niin hän jatkanee Ulkopoliittisen instituutin (UPI) johtajana presidentinvaalien jälkeen. Tuossa tehtävässä hän voi peilata ja raportoida nyky-Suomen yhteiskuntarauhan uhkakuvia, rakenteellisten muutosten tarpeita ja näkymiä ulko- ja turvallisuuspoliittiseen kehykseen aseteltuna. Tietoa ja taitoa häneltä ainakin löytyy.
Presidenttiehdokas Mika Aaltolan kampanjasivut toimivat osoitteissa:
Tänä päivänä eli torstaina 14.12.2023 muun muassa julkinen liikenne on valtaosin Suomessa poikki. Tausta; ainakin ensi alkuun, yhden päivän poliittiseksi lakoksi on tässä:
”Nimi “Painava syy” tulee Orpon-Purran hallitusohjelmasta. Siinä on kohta, jossa työnantajille halutaan antaa mahdollisuus irtisanoa ihmisiä ”painavan ja asiallisen syyn” sijaan pelkästään “asiallisesta syystä”.
Käytännössä työnantajat voisivat jatkossa päästä eroon työntekijästä entistä kevyemmin perustein.
Tämä ja muut rajut työntekijän oikeuksiin kohdistuvat heikennysesitykset ovat ay-liikkeelle painava syy nousta puolustamaan työntekijöitä hallituksen leikkauksia vastaan.”Lähde: SAK – Mikä on #PainavaSyy?
Joten uskaltaisivatko ammattiyhdistysten edustajat viimeinkin luvata kaikille ammattijärjestöjen jäsenille tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen kohtelun oikeusavun saamisessa?
Oheisen tapauksen keihäänheiton maailmanmestari on vakuutustaisteluvoittonsa ansainnut! Mutta tapaus Aki Parviainen on erinomainen mallipohja siihen, miten työelämän työtapaturmien/ammattitautien vakuutustaisteluissa kannattaa edetä, jos ja kun vakuutusyhtiö kiistää syy-yhteyden työtapaturmaan/ammattitautiin, kyseisen lain mukaisiin korvauksiin ja sen aiheuttamaan ammatillisen kuntoutuksen selvittelyissä todistettuun pysyvään työkyvyttömyyteen.
Tämä Malli Antti Rinteeksi nimetty toimintamalli toimii testatusti tosielämässä. Toki vain silloin, jos oma ammattijärjestö lupaa tarjota vastaavan V.I.P. – tason oikeusavun, joka pitää sisällään korkeatasoisen lakiasiain ja lääketieteellisen asiantuntijan palvelut.
Parasta tässä kaikessa nyt käynnissä olevissa työmarkkinataisteluissa on se, jos ammattijärjestöjen ja niiden keskusjärjestöjen avulla Orvon – Purran hallitusohjelman, sosiaalivakuutuksia ja – turvaa koskevat, kirjaukset saadaan; todellisten korjausten kera, vauhdilla maaliin asti. Niistä lisää ”Pääministeri Orvon hallitusohjelman sivulta 74” – artikkelisarjassamme.
Eikä tuossa vielä kaikki.
Kun työssään pysyvästi tai pitkäkestoisesti vammautunut ja/tai sairastunut pudotetaan ensisijaisen sosiaalivakuutuksen (työtapaturma- tai työkyvyttömyyseläke) piiristä alemman sosiaaliturvan korvauksen piiriin; ilman tosiasiallisia perusteluita, niin tuon kafkamaisen kuvion ja rahasummat olemme avanneet Vakuutuslääkärin työn taloudellinen motiivi – artikkelissamme.
Eikä tuossa kaikki.
Joten ammattijärjestöillä ja niiden keskusjärjestöillä on mielestämme tässäkin kohtaa; pitkäkestoisen ja ärhäkkään työntekijöiden oikeuksien puolustustoiminnan terävöittämisen paikka. Varsinkin, jos kyse on; ilman omaa syytään, heikompaan asemaan vammautumisen ja/tai sairastumisen takia työelämässä tipahtanut työntekijä.
Aiheen isosta kuvasta tarkemmin ”Suomi 2017 verkoston kannanotto 10.7.2020” – artikkelissamme. Siinä esitetyt korjausehdotukset; vakuutuslääkäreiden ja vakuutuslääkärijärjestelmän lainsäädäntöä koskien, jäivät sosiaali- ja terveysministeriön leikkauspöydälle. Taas kerran.
* * * *
– Artikkelin linkit toiminnassa, artikkelin julkaisun hetkellä. –
Tässä artikkelisarjassa aiemmin ilmestyneeseen kokoomuksen ehdokasta Alexander Stubbia käsitelleeseen artikkeliin, tästä ”Osa 1 – Presidentinvaalit 2024” – linkistä.
Joten näissäkin vaaleissa äänestysprosentin nostamisessa riittää työtä. Toivotaan, että suomalainen media harjaa tulevien presidentinvaalien ehdokkaat ja heidän taustansa arkeologisella tarkkuudella läpi. Oli sitten kyseessä puolueen tai valitsijamiesyhdistyksen asettama ehdokas. Ennen vaalikampanjoita. Myös vaalirahoitusten osalta. Ja se, mikä äänestäjiä kiinnostaa varmasti on se, että miten päivänvaloa kestävät ovat ehdokkaiden tähän astisen poliittisen uran vaalirahajäljet? Maan tapa 2 – artikkelistamme ja finanssialan erittäin vaikutusvaltaisen lobbarin Tuomo Yli-Huttulan ”Presidentti ja porvarivalta – Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä” – kirjasta löytyy hyvää ison kuvan tietoa. Etenkin kokoomuksen avainhenkilöiden ja – järjestöjen rakentamaa ekosysteemiä koskien.
Maan tapa 2 – artikkelin lukemisen jälkeen on helpompi itse kunkin äänestäjän miettiä sitä, että voiko esimerkiksi perussuomalaisten presidenttiehdokas Jussi Halla-ahonousta uskottavasti pienten ihmisten ja suurten yritysten edusmieheksi? Vai vain toisen?
Näin perussuomalaisten presidenttiehdokas Jussi Halla-aho Helsingin Sanomissa 1.12.2023 julkaistussa ”Halla-aho: Presidentin pystyttävä tarkastelemaan asioita realistisesti” – haastattelussa:
”Halla-aho sanoi, että häntä moititaan usein synkkyydestä ja positiivisen vision puuttumisesta. Hänen mielestään päättäjien tehtävä ei ole viihdyttää kansalaisia, vaan tunnistaa, ehkäistä ja ratkaista erilaisia ongelmia ja uhkia.”
Tasavallan presidentin roolista Halla-aho toteaa tuossa samassa STT uutisten haastattelussa seuraavaa: ”Itse kutsuisin häntä ylimmäksi kansalaiskeskustelijaksi, jonka tehtävä on nostaa keskusteluun suuria, kansakunnalle tärkeitä kysymyksiä. Etenkin niitä, jotka muuten jäisivät liian vähälle huomiolle.”
Joten tässä on vähälle huomiolle ja avoimelle julkiselle keskustelulle jäänyt aihe, joka on kasvanut kaikessa hiljaisuudessa uhkaamaan suomalaista yhteiskuntarauhaa. Monien poliitikkojen, virkamiesten ja toimittajien viljelemä suomalaisten kahtiajako on siirtynyt todistettavasti historiaan. Puoluerekisterin tietojen mukaan suomalaiset ovat jakaantuneet 16 eri puolueen lohkoihin. Eikä moni suomalaisista tahdo löytää niistäkään vaihtoehtoa, jonka ehdokasta haluaisi eri vaaleissa äänestää.
Joten onnistuuko joku presidenttivaalien ehdokkaista löytämään enemmän kaikkia suomalaisia yhdistäviä kuin ahdistavia vaaliteemoja. Sillä myös vuoden 2024 EU-vaalit lähestyvät vauhdilla.
Tässä vapaasti kopioitavissa ja paranneltavissa oleva kärkiteema, kaikkiin Suomessa 2020-luvulla järjestettäviin vaaleihin.
Perussuomalaisten puoluelehdessä Suomen uutisissa 13.6.2020, puolueen puheenjohtajana tuolloin toiminut Jussi Halla-aho lanseerasi ”puolueiden mafiaperheiden” – käsitteen näin:
”Halla-aho sanoo, että Suomen politiikassa hänelle on paljastunut karmeana yllätyksenä se todellisuus, miten tämä maa toimii. Mafiamaisuudella Halla-aho viittaa erityisesti keskustaan.
– Keskusta on hyvin syvällä näissä rakenteissa, koska se on ollut koko Suomen itsenäisyyden ajan keskeisin valtionhoitajapuolue. Mutta toisaalta, ei mikään perinteinen puolue ole jäänyt osattomaksi tästä kehityksestä.”
– –
”.. suomalainen korruptio – hyvävelijärjestelmät – on pitkälti sen kaltaista korruptiota, että se ei tartu Transparencyn käyttämiin, perinteisiin filttereihin, joissa enemmänkin seurataan ruskeiden kirjekuorien siirtymistä ikään kuin matalan tason virkamiehille vastineeksi erilaisista palveluista.”Lähde: Suomen Uutiset 13.6.2020 – Halla-aho: Puolueet ovat kuin mafiaperheitä, jotka keskenään taistelevat hillotolpista.
Tästä keskustapuoluetta koskeviin tilannekuvakatsauksiin, ensin Mauri Pekkarisen; Keskusta – (Julkaistu: 25 maaliskuun, 2013) korporatismikoneistokuvion ja sitten Paavo Väyrysen; Sdp ja keskusta 2017 – (Julkaistu: 13 joulukuun, 2016) kolmikantakuvion kautta tarkasteltuna. Kruununa keskustan ex-puoluesihteeri Jarmo KorhosenMaan tapa 4 – (Julkaistu: 6 maaliskuun, 2020 ) Vallantavoittelijat – kirjan Pikku – Venäjä pohdintojen kautta.
Mielenkiintoisia presidenttiehdokkaiden vaalitilaisuuksia ja uuden tasavallan presidentin; ylimmän kansalaiskeskustelijan, vetämien kansalaiskeskustelujen avauksia odotellessa. Etenkin Suomen poliittisen järjestelmän ja sen piilossa rehottavien arvojuurien esiinharjauksen osalta.
Suomi 2017 verkosto 