Vuosina 2008 – 2010 näytti hetken siltä, että vaalirahoituksesta saadaan Suomesta avointa, iloista ja kaikkien hyväksymää toimintaa.
Toivotaan, että vuonna 2019 päästään Suomessa tilanteeseen, jolloin ehdokkaiden vaali- ja puoluerahoittajat tiedetään ennen äänestyspäivää. Myös kokoomuksen ekosysteemin asettamien ehdokkaiden osalta.
Vaalihymiö.
Finanssialan tämän hetken päälobbarin Tuomo Yli-Huttulan ”Presidentti ja porvarivalta” –kirja (Kustantaja Otava, 2018), avaa mielenkiintoisella tavalla kokoomuksen ekosysteemin avainhenkilöiden henkilösuhteita ja niistä juontuvia toimintatapoja.
Mitenhän finanssialan vaalirahavirrat kokoomukselle vuonna 2019 ohjataan?
Kirjan kirjoittajan taustaan tutustumalla ymmärtää paremmin sen, miksi finanssi- ja vakuutusalalla on niin hyvä ote päättäjistämme ja tiedotusvälineiden edustajista? Eikä alan ison kuvan avaaminen tunnu onnistuvan millään. Ainakaan virallisen ja valtakunnallisen median toimesta.
Vuosien 2008 – 2010 vaalirahakohun keskipisteessä olleiden puolueiden puoluesihteerit heittivät vaalirahoituksen avoimuuspallot yksittäisten edustajien ja heidän tukiryhmiensä suuntaan. Vaalirahaa keränneet saavat vapaasti kertoa vaalirahoittajistaan. Jos vain haluavat..
Näin kokoomuksen puoluesihteerinä vuosina 2006 – 2014 toiminut Taru Tujunen MTV3-uutisissa 21.7.2009:
”Tujusen mukaan kokoomus perustaa toimintatapansa voimassa olevaan lakiin sekä sopimuksiin, joihin anonyymit kokoomuksen tukijat luottavat. Puoluesihteeri kiistää jyrkästi, että puolue pimittäisi tietoja.
– Me tulemme tulevaisuudessa avaamaan puoluerahoitusta, mutta se on vaikea tehdä taannehtivasti.
Kokoomus haluaa, että vaalirahoituksen uudistamista pohtinut Lauri Tarastin työryhmä lataa yhteiset pelisäännöt, joita vastaisuudessa noudatetaan. Tujunen tosin myöntää, ettei kokoomuksella ole tukijoiden listan julkistamisesta päätöstä suuntaan tai toiseen.
Puoluesihteerin mukaan hänellä ja puheenjohtaja Jyrki Kataisella on kuitenkin yhtenäiset näkemykset vaalirahoituksen avoimuudesta ja ongelmana on juuri menneisyys.
– Emme estä, jos joku kokoomuksen kansanedustaja haluaa avata rahoitustaan, Tujunen tyytyy toteamaan.”
Miltä tuo vaalirahoituksen avaaminen näyttää, eri vuosilta, muutamien nimekkäiden kokoomuksen edustajien vaalirahanjäljen kannalta katsottuna? Siis jo tarkoituksena on ollut herättää luottamusta vaalirahoituksen avoimuudesta. Yli puolue- ja aaterajojen.
> Meppinä toiminut Piia-Noora Kauppi
> Pääministerinä toiminut Alexander Stubb
> Oikeusministerinä tätä kirjoitettaessa toimiva Antti Häkkänen
Eikä itse vaalirahoittaminen ole rikollista, vaan se, etteivät vaalirahaa saaneet ole ilmoittaneet siitä vaalirahoitusilmoituksissaan.
Linkki luettu 5.2.2019
Nuo vuosien 2003, 2007, 2011 ja 2015 eduskuntavaalien vaalirahoitusilmoitukset ovat erittäin mielenkiintoisia luettavia. Elinkeinoelämän keskusliiton eli EK:n toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen vuoden 2011 vaalirahailmoitus on avoimuudessaan esimerkillinen. Harmi vain, ettei siitä ole tullut niin sanottua toimialan avoimuus standardia. Hymiö.
Tähän Iltalehden vuoden 2013 juttuun odotellaan vieläkin isoa kuvaa avaavaa jatkoa. Kuten minkälaisia summia ja mille puolueille vuosien saatossa finanssi- ja vakuutusalan toimesta jaettiin? Miten toimien? Ja mihin kaikkeen vaikuttaen?
Minkälaisiin arvoihin ja arvopohjaan vakuutusalan vaalirahoitus pohjautuu?
Vaalirahoituksen avoimuus on tärkeä osa vuoden 2017 kesällä käynnistynyttä arvot/arvopohja – keskustelua. Varsinkin, jos huomioon otetaan se, millä teemalla kokoomus tähtäsi; vuosien 2008 – 2010 vaalirahakohun jälkeiseen, vuoden 2011 eduskuntavaaleihin:
”Ensi kevään eduskuntavaaleihin puolue lähtee politiikassa hieman erikoisella teemalla – kokoomus nimittäin uskoo voittavansa vaalit rehellisyydellä.
Katainen uskoo, että kansa kyllä ymmärtää talouden tosiasiat, kun niistä kerrotaan suoraan.
– Suomalaiset ovat fiksuja ihmisiä jotka vaativat poliitikoiltaan paljon – erityisesti rehellisyyttä. Ja sehän meille sopii, sillä se on meidän leipälaji.”
Lähde: MTV3 uutiset 21.03.2010
Eikä tuossa mitään.
Sisäpiiritietojen mukaan; jo tuolloin, kokoomus surfasi nerokkaasti aallonharjalla data-analyysien avulla. Tuolloin niistä saatujen tietojen mukaan; äänestäjiin vetoaminen rehellisyydellä ja talouden hoidolla voisi tuoda vaalivoiton. Ja niinhän siinä taisi käydäkin.
Vaalihymiö.
Eikä tuossa vielä kaikki.
Toivotaan, että medialla on jo vuonna 2019 iso kuva vaali- ja puoluerahoituksesta hallinnassaan. Sekä tietoa siitä, ketkä voivat vinkata päivänvaloa tarvitsevista kohdista tarkemmin?
Kirittäjinä muun muassa nämä merkittävissä asemassa olleiden päättäjien ulostulot:
1.
Vihreiden kansanedustaja Tuija Brax kehottaa tiedotusvälineitä selvittämään vaalirahoituksen epäkohtia nykyistä pontevammin.
”On julkinen salaisuus, etteivät kaikki vaalirahoitusilmoitukset pidä paikkaansa”, Brax sanoi maanantaina Helsingin Sanomien Vaalimarkkinoilla Helsingissä.
– –
Hänen mielestään toimittajat voisivat esimerkiksi verrata vaalirahailmoituksia siihen, minkä verran ehdokkaat ovat mainostaneet ja kuinka paljon todellisia kuluja on syntynyt.
Lähde: Helsingin Sanomat 12.3.2007 – ”Brax: Toimittajat selvittämään vaalirahoitusta”
2.
Etenkin säätiöiden antama poliittinen tuki koettiin moraalisesti ongelmalliseksi.
Esimerkiksi viime presidentinvaalin osalta Johannes Koskinen muistutti, että ”erään ehdokkaan vaalilaskuista yksi, suuruudeltaan kymmeniä tuhansia euroja, oli ihan kuin tavan mukaan laitettu suoraan yritykselle maksettavaksi”.
Tällainen poliittinen vaalilaskuttelu avaisi Koskisen mukaan lehdistölle mielenkiintoisen väylän, jos lähdettäisiin katsomaan mihin kaikkiin yrityksiin tai mille kaikille tahoille on lähetetty maksettavaksi vaalilaskuja ja -mainoksia.
Lähde: Yle Uutiset 23.9.2009 – ” Johannes Koskinen suosittaa mediaa jatkamaan vaalirahoitusten penkomista”
* * * *
– Artikkelin linkit toiminnassa; artikkelin julkaisun hetkellä –
Suomi 2017 verkosto 