Tässä artikkelisarjassa aiemmin ilmestyneisiin tohtorin väitöskirjat urillaan tehneisiin; kokoomuksen ehdokasta Alexander Stubbia, perussuomalaisten ehdokasta Jussi Halla-ahoa, valitsijayhdistysten ehdokkaita Mika Aaltolaa ja Olli Rehniä käsitelleisiin, presidentinvaalit 2024- artikkeleihin, pääset näistä Osa 1, Osa 2, Osa 3 ja Osa 4 – linkeistä.
Äänestysprosentti vuoden 2018 presidentinvaaleissa jäi yllättävän alhaiseksi. Monet vuoden 2012 presidentinvaalien pääaiheista ovat edelleen ajankohtaisia.
Joten näissäkin vaaleissa äänestysprosentin nostamisessa riittää työtä. Toivotaan, että suomalainen media harjaa tulevien presidentinvaalien ehdokkaat ja heidän taustansa arkeologisella tarkkuudella läpi. Oli sitten kyseessä puolueen tai valitsijamiesyhdistyksen asettama ehdokas. Ennen vaalikampanjoita. Myös vaalirahoitusten osalta. Ja se, mikä äänestäjiä kiinnostaa varmasti on se, että miten päivänvaloa kestävät ovat ehdokkaiden tähän astisen poliittisen uran vaalirahajäljet?
Maan tapa 2 – artikkelistamme ja finanssialan erittäin vaikutusvaltaisen lobbarin Tuomo Yli-Huttulan ”Presidentti ja porvarivalta – Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä” – kirjasta löytyy hyvää ison kuvan tietoa. Etenkin kokoomuksen avainhenkilöiden ja – järjestöjen rakentamaa ekosysteemiä koskien.
Maan tapa 2 – artikkelin lukemisen jälkeen on helpompi itse kunkin äänestäjän miettiä sitä, että voiko vihreiden arvojuurista versoava presidenttiehdokas Pekka Haavisto nousta uskottavasti pienten ihmisten ja suurten yritysten edusmieheksi? Vai vain toisen?
Oikeusministeriön tieto- ja tulospalvelusivuston mukaan, presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestysprosentiksi tuli Suomessa asuvien osalta 75 ! Myös ulkosuomalaiset äänioikeutetut huomioon ottaen, kaikkien äänioikeutettujen äänestysprosentiksi tuli 71,5. Nuo lukemat osoittavat, että kyllä suomalaisetkin innostuvat äänestämään, kun he kokevat, että omalla äänellään voi vaikuttaa. Eduskuntavaaleissa 2023 äänestysprosentti jäi alle 70 prosentin. Ja sitä kautta totuusleikkuroidut eli äänioikeutettujen määrään suhteutetut puolueiden kannatusluvut ovat pienempiä kuin julkisuudessa esitetyt kannatusprosentit ovat. Tämän kulloisetkin hallituspuolueet omissa kehuissaan mielellään unohtavat.
SISÄLLYSLUETTELO
Median mainosrahojen sidonnaisuuksista
Puolueiden ja kansanvallan perustat uusiksi
Suomalaisten kahtiajako siirtynyt historiaan
Korporatismikoneiston kytkentäkaaviot päivänvaloon
Puoluelehdet kaupallisen median kakuilla
Iltapäivälehdet ilmaisen sisällön jakajina
Päätoimittajien puoluekannat päivänvaloon
MEDIAN MAINOSRAHOJEN SIDONNAISUUKSISTA
Tässä presidentinvaalien käsittelevässä artikkelissamme käsittelemme hukattuja mahdollisuuksia parantaa median sidonnaisuuksien ja politiikan tekemisen läpinäkyvyyttä.
”Saako ehdokas näkyvyyttä, jos lupaa ostaa mainoksia? Päätoimittajien yhdistys kummeksuu Mika Aaltolan väitettä
Presidenttiehdokas Mika Aaltolan mukaan hänelle on luvattu enemmän näkyvyytä, jos hän ostaa enemmän ilmoituksia.” Lähde: Yle uutiset – Juha-Matti Mäntylä 21.10.2023
Ensimmäiseksi kirjaksi tuohon kohua aiheuttaneeseen Ylen uutiseen liittyen vinkkaamme, että aiheen kiinnostaessa myös Sinua, niin silloin kannattaa ottaa hakuun ja lukuun/kuunteluun vuonna 2012 ilmestynyt Into-kustannuksen Huonoja uutisia – kirja. Kirjoittajina toimittajat Juha Honkonen ja Jussi Lankinen. Kirjassa esitetty kaupallisen median mainostulorekisteri odottaa edelleen vuonna 2024 toteutumistaan.
Toiseksi vinkiksi tuohon Ylen uutiseen, kannattaa ottaa lukuun Journalisti-lehden pääkirjoitus 31.1.2019 ”Me päätämme, mistä vaaleissa puhutaan”. Artikkelin kirjoittajana toimi Maria Pettersson, joka toimi Journalisti-lehden päätoimittajana vuoden 2023 marraskuuhun asti.
Kolmanneksi vinkiksi Mika Aaltolan vaalikirja ”Havahtuminen – Turvallinen Eurooppa”. Se oli hieman päiväkirjamaisesti pomppivaa ja sekalaista luettavaa, varsinkin turpo – asioiden maallikolle, niin siinä oli hyviä huomioita. Etenkin Suomessa ja suomalaisten politiikan tekemisen tosielämässä vallitseviin tilanteisiin. Kuten erilaisiin portinvartijoihin politiikassa ja mediassa.
Aaltolan vaalikirja sivuaa yllättävän osuvasti haasteita yhteiskuntarauhan säilyttämisen saroilla. Toivottavasti Mika Aaltolan rohkeuden myötä suomalainen media saadaan mukaan päättäjien ja oman alan sidonnaisuuksien paljastamisen ja sitä kautta yhteiskunnallisen avoimuuden aaltoliikkeeseen! Uusi tasavallan presidentti voi toimia tässäkin asiassa yhdistävänä tekijänä. Arvojohtajana hänellä on käytössään ajantasainen työkaluvarasto monen Suomen sisäisen Berliinin muurin kaatamiseen.
PUOLUEIDEN JA KANSANVALLAN PERUSTAT UUSIKSI
Vaikka Mika Aaltolan presidenttiehdokkuus päättyi ensimmäiselle kierrokselle, niin hänen valitsijayhdistyksensä, Suomen turvattu tulevaisuus ry:n tavoitteista löytyy kannatettavia asioita, kun suomalaisen kansanvallan eli demokratian perustuksia, jossain vaiheessa uudistetaan. Ihan oikeasti:
”Yhdistyksen tarkoituksena on tukea demokraattisia arvoja ja edesauttaa Suomen kansan menestystä, sekä synnyttää kansalaiskeskustelua yhteiskunnallisista asioista. Yhdistys tukee kansalaisten osallistumista sekä äänestysaktiivisuutta presidentinvaaleissa.
Yhdistys toimii vapaan, vahvan ja vankan suomalaisen yhteiskunnan ja länsimaisen demokratian voimistamiseksi, sekä tukee näitä tarkoitusperiä edistävän henkilön tulemista valituksi presidentinvaaleissa.”
Tuota kaikkea tukee, erittäin pienelle huomiolle jäänyt Risto E.J. Penttilän ehdotus, joka odottaa toteuttajiaan: ”Haluan uuden puolueen” Lauantaivieras – artikkeli HS 31.10.2015. Mielestämme tilaa on ainakin sellaiselle puolueelle, joka pystyy yhdistämään hyvinkin eri mieltä olevia suomalaisia. Yli varallisuusrajojen ja eduskuntavaalikausien. Varsinkin, jos perussuomalaiset onnistuvat hurrauttamaan puolueiden aatejanalla ja gallupeissa kokoomuksesta ohi. Vieläpä kokoomuksesta oikealle! Aiheesta lisää Yhteiskuntasopimus – artikkelissamme.
Edesmenneen presidentti Martti Ahtisaaren vaalikampanjassa tuli esiin paljon sellaisia asioita, jotka vetosivat suomalaisiin äänestäjiin. Vaikka itse ehdokas tuli kotimaan ja päivän politiikan ulkopuolelta. Hänen kohtelustaan median hampaissa lisää Tiedonvälitysvalta – artikkelissamme.
Yksi kohua herättänyt törmäys oli hänen kampanjassaan yleisölle lukema Ystävän kirje. Uutistietojen mukaan se suututti demarit, jonka asettama presidenttiehdokas Ahtisaari oli. Surullista huomata, että Ahtisaaren esille nostamat ongelmakohdat suomalaisessa demokratiassa, ovat edelleen ajankohtaiset, koska suomalainen kansanvalta eli demokratia pohjautuu edelleen suomalaiseen versioon korporatismista. Tällä hetkellä isointa tahtipuikkoa heiluttaa kokoomus ekosysteemeineen. Aiheen isosta kuvasta Suomi 2015 – artikkelissamme.
SUOMALAISTEN KAHTIAJAKO SIIRTYNYT HISTORIAAN
Pienelle huomiolle presidenttiehdokkaiden puheissa ja median raportoinneissa on jäänyt se, että suomalaisten kahtia jako on siirtynyt historiaan. Moni näidenkin presidentinvaalien ehdokkaista ei ole jostain syystä huomannut, että suomalaiset ovat monessa yhteiskunnallisessa asiassa hajallaan.
Äänioikeuden vaaleissa omaavat suomalaisetkin voidaan jakaa äänestyskäytöksensä puolesta ainakin viiteen eri osaan:
1. aina äänestäviin
2. silloin tällöin äänestäviin
3. eri puolueiden välillä liikkuviin
4. äänestämättä silloin tällöin jättäviin
5. aina äänestämättä jättäviin.
Puolueiden määrän perusteella me suomalaiset olemme jakaantuneet 16 eri lohkoon. Joten voisiko tässä seuraavassa olla ideaa?
KORPORATISMIKONEISTON KYTKENTÄKAAVIOT PÄIVÄNVALOON
Toivottavasti Painava syy 2023 – artikkelissamme nostamamme aihe saa työntekijäpuolen ottamaan ideasta kopin. Jolloin ammattijärjestöjen jäsenmäärät lähtevät kasvuun, kun myös työtapaturma- ja ammattitautitapausten vakuutustaisteluissa oikeusavun saamisessa vallitsee jäsenten kesken yhdenvertaisuus ja tasa-arvo.
Hyviä perusartikkeleita Suomen korporatismi – ja lobbauskoneiston ytimiin:
1. Helsingin Sanomat 27.7.1996 Toimittaja Paavo Rautio
Euroedustaja Olli Rehnistä Oxfordin tohtori
Väitöksen aiheena korporatismi Suomessa, Ruotsissa ja Itävallassa
Olli Rehnin (kesk) nyt hyväksytty lähes 400-sivuinen väitöskirja käsittelee korporatismia ja talouskehitystä kolmessa pienessä Euroopan maassa: Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa. Ajanjaksoksi on otettu 1945 – 1995.
2. Suomen Kuvalehti 17/2015 – lobbari Anders Blom
675 miljoonan euron koneisto – Suomi on maailman lobatuin maa
Eduskunnan on säädettävä lobbausta säätelevä laki, vaatii lobbari.
3. Helsingin Sanomat 1.1.2015 – toimittaja Teemu Luukka
HS-analyysi – Työmarkkinajärjestöt näyttivät tänä vuonna mahtinsa
Moni on odottanut, että globalisaatio tappaa kansalliseen korporatismiin nojautuvan järjestövallan. Alkanut vuosi 2024 todistaa, että työmarkkina – ja lobbausjärjestöt ovat voimissaan. Ainakin työnantajapuolen leirin kannalta katsottuna.
Toivottavasti saamme edellä mainituista järjestöistä; vapaiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden tekemänä mahdollisimman kattavan ja todellisuuden kanssa yhtenevän tilannekuvan. Kaavioin ja selventävin tekstiselostein varustettuina.
Kun aika on kypsä päättäjiemme rehellisyydelle ja medialle todellisen vallan vahtikoirana toimimiselle, niin tässä tulee vapaasti paranneltavissa oleva ehdotus. Jos toinenkin. Faktapohjalta ponnistaen.
Eduskuntapuolueiden osalta äänestäjien tietoon on tärkeää saada niiden ekosysteemeihin kuuluvat säätiöt, potilas-, kansalais-, työmarkkina- ja etujärjestöt. Unohtamatta, nykyisin niin monella yhteiskunnallisten asioiden alueella toimivia viestintä- ja lobbaustoimistoja. Nykyinen pääministeripuolue kokoomus voinee toimia pilottiavautujana? Aiheesta lisää esimerkiksi Pääministeri Petteri Orvon hallituksesta – artikkelissamme.
Jostain syystä suomalaiset tiedotusvälineet eivät ole uskaltaneet avata ja läpivalaista suomalaisen korporatismin isoa kuvaa. Yksi rohkeimmista yrityksistä oli vuonna 2012 ensi-iltansa saanut, HUOM! Ryhmäteatterin Eduskunta 2– dokumenttinäytelmä. Tuolloin syvemmälle johtavat valtakoneistoihin pureutuvat jatkokeskustelutkin lopahtivat. Nopeasti. Kuten useasti aiemminkin.
Toivottavasti uusi tasavallan presidentti (Alexander Stubb tai Pekka Haavisto) uskaltaa haastaa rohkeasti ja avoimesti; eduskuntapuolueet sekä niiden taustoilta löytyvät ekosysteemit mukaan avoimuuden aaltoliikkeeseen.
Malliksi väite mahdollisen uuden tasavallan presidentin, tämän hetkisen kokoomuksen presidenttiehdokkaan, ulkoministerinä, valtiovarainministerinä, puheenjohtajana ja pääministerinä toimineen Alexander Stubbin suusta:
”Stubb: Emme ole yhdenkään etujärjestön marionetti” – Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb kiistää puolueensa ajavan esimerkiksi finanssialan ja elinkeinoelämän etuja. Lähde: Iltalehti/ STT uutiset 16.12.2015.
Artikkeli löytyy erimuotoisena useiden suomalaisten tiedotusvälineiden sivuilta. Uutinen jäi yllättävän pienelle huomiolle! Varsinkin, kun otetaan huomioon se, että Alexander Stubb kiistää kytkökset kokoomuksen ekosysteemin arvojuuriin, jotka löytyvät kun kokoomuksen arvoja ja arvopohjaa rapsutellaan tarkemmin.
Toivottavasti tiedotusvälineet harjaavat myös tuollaiset lähimenneisyyden sanomiset ja väitteet läpi. Samalla tehokkuudella, kuten esimerkiksi harjattiin ehdokas Mika Aaltolan oikeaan osoittautuneita kommentteja median ja mainostajien sidonnaisuuksista sekä kokoomuksen tarjoamasta ehdokkuudesta eurovaaleihin 2024. Tai Mika Aaltolan tutustumisen aikatauluista nykyiseen vaimoonsa.
Vinkiksi suomalaisen median tilanteesta kannattaa ottaa lukuun jo vuonna 2003 julkaistu, Helsingin Sanomien toimittajan Martti Valkosen Sananvapaus kauppatavarana – kirja. Kirjan takakansitekstistä poimittua:
”Media on siirtynyt asiasta viihteeseen, antautunut politiikkojen ja julkkisten välikappaleeksi ja luopunut hampaistaan neljäntenä valtiomahtina.
Median menestymisen mittareina käytetään sisällön sijasta nousevia pörssikursseja. Median omistajat tekevät sananvapaudella rahaa yhteiskunnallisen kirjoittelun ja väittelyn sijaan.”
Joten toivottavasti Mika Aaltolan kaltaiset rohkeat henkilöt uskaltavat puurtaa median ja sen kytkentäkaavioiden avoimuuden lisäämisen puolesta. Sillä lukuisia ovat ne aiheet Suomessa, joita toimittajat saavat kyllä tutkia ja niistä kirjoittaa, mutta eri asia on sitten se mitä ja miten julkaistaan? Ja, jos julkaistaan, niin säilyttääkö liian kuumasta aiheesta kirjoittanut toimittaja työnsä?
Nythän on niin, että suomalaisen niin sanotun vapaan ja riippumattoman median suitsijoiksi sekä ohjaajiksi ovat nousseet entistä enemmän viestintä- ja lobbaustoimistot. Joiden palveluksesta löytyvät erittäin hyvät yhteiskunnalliset suhteet omaavia entisiä päätoimittajia, toimittajia, valtiosihteereitä, ministereitä, erityisavustajia ja kansanedustajia. Heillä on käytössään paljon henkilö- ja mediasuhteisiin perustuvaa painostus- ja vaikutusvaltaa. Tuon vallan käyttö tapahtuu niin sanotusti päivänvalon säteiltä piilossa. Tällä hetkellä kattavimmat lonkerot löytyvät Miltton – nimiseltä monialan toimijalta.
PUOLUELEHDET KAUPALLISEN MEDIAN KAKUILLA
Yksi mikä on jäänyt verovaroin toimivan Ylen kritisoinnin huumassa vähälle huomiolle; on verovaroin kustannettujen puoluelehtien artikkelien volyymi uutisvirrassa. Tästä ei ole tainnut edes Keskisuomalaisen toimitusjohtaja ja kaupallisen median äänitorvi Vesa-Pekka Kangaskorpi kertaakaan ärähtää?
Esimerkiksi Ampparit – uutisotsikkosivuston uutisvirrassa, runsaasti koukuttavia ja houkuttavia uutisotsikoita sekä kaikille lukijoille ilmaisia uutisia tarjoavat muun muassa:
Kokoomuksen Verkkouutiset
Persujen Suomen uutiset
Demareiden Demokraatti
Keskustan Suomenmaa
Vasemmistoliiton Kansan Uutiset
Kristillisten KD – lehti
Eikä monien niiden julkaisemien artikkelien tasossa ole valittamista, koska ammattitoimittajat ovat löytäneet niistä itselleen työpaikkoja, kun hitaan ja kalliin tutkivan journalismin tekijöitä on vähennetty tiedotusvälineiden toimituksista. Kyseiset puoluelehdet ovat myös erittäin aktiivisia some -kanavillaan. Varsinkin, kun huomioidaan, että puoluelehtien ympärille ryhmittyneet puolueaktiivit ja puolueen kannattajat ovat erittäin aktiivisia sosiaalisen median kanavillaan. Niin oman puoluelehden uutisten jaossa kuin kommentoinnissa, koskien myös kilpailevien puolueiden aviiseja ja niiden kommentointiketjuja.
ILTAPÄIVÄLEHDET ILMAISEN SISÄLLÖN JAKAJINA
Jo vuosikymmenten ajan ovat Iltalehti ja Ilta-Sanomat jakaneet valtaosan digilehtiensä sisällöistä ilmaiseksi lukijoille. Erilaisten mainostajien maksaessa iltapäivälehtien mainostilasta ja metsästäessä lukijoiden klikkauksia sivuilleen.
Aiheen tiimoilta kannattaa ottaa lukuun A.-P. Pietilän ”Erkon verikoira – Sanomatalon salaiset päiväkirjat” – kirja. Kuin myös edesmenneen Helsingin Sanomien toimittajan ja kirjailijan Harri Nykäsen ”20 vuotta Erkon renkinä” – kirja.
Tosin hekään eivät osanneet veikata, että Tik-Tok tyylisten pikavideoiden jakelukanavien nousua kaupallisten medioiden tulojen viejiksi. Ja varsinkin nuorempien sukupolvien pääasiallisiksi uutiskanaviksi. Jossa tilaajamaksut kuitataan lataamalla vapaaehtoisesti appi eli sovellus, jonka myötä tilaajan käyttäytymisestä saadaan tarkkaa dataa. Niin kiinnostuksen kohteista kuin katseluajoista, joidenka pohjalta voidaan virittää uutisvirran tarjontaa kullekin ”asiakkaalle” entistä koukuttavammaksi.
PÄÄTOIMITTAJIEN PUOLUEKANNAT PÄIVÄNVALOON
Tällä hetkellä Ylen hallituksen puheenjohtajana toimiva Matti Apunen on vuosien varrella esittänyt, että olisi hyvä, jos toimittajat kertoisivat puoluekantansa. Tuossa 2010-luvun alkupuolella verkostomme tiedusteli tiedotusvälineiden päätoimittajien poliittisia kantoja. Saimme 0 vastausta. Päätoimittajien oma yhdistyskin vaikeni aiheesta vakaasti.
Muistatko, mikä oli Suomen EU-puheenjohtajakauden päätavoite vuonna 2006? ”Suomen EU-puheenjohtajakauden tavoitteena avoin ja tehokas unioni” Lähde: eu2006.fi
Sitten myös Ylen hallituksen puheenjohtajana toimivaa Matti Apuseen ja suomalaisen median avoimuuteen liittyvä tapaus.
Suomen EU-edustustoon EU-suurlähettilääksi tammikuussa 2024 nimitetty, vahvan kokoomustaustan omaava Jori Arvonen (ei vielä Wikipediassa) tuli tunnetuksi Vanhasen listan salaajana. Kyse oli 2.2.2009 Finlandia-talolla Helsingissä järjestetyn “Suomen EU-politiikan tahtotila 2010-luvulla” – seminaarin osallistujatietojen salaamisesta. Kyseessä oli Jori Arvosen tekemä kielteinen päätös verkostomme tekemälle tietopyynnölle. Osallistujatiedot tulivat verkostomme tekemällä valituksella ja KHO:2012:88 päätöksellä julkisiksi. Yksikään tiedotusväline ei tuolloin uutisoinut asiaa. Kun luet aiheesta Vanhasen lista 3 – artikkelimme, niin ymmärrät aiheen uutiseteiseen juuttumisesta paremmin.
Joten aika näyttää pystyvätkö, haluavatko ja uskaltavatko esimerkiksi Mika Aaltola, hänen valitsijayhdistyksensä ja kannattajansa luovia myönteisessä politiikan aaltoliikkeessä eteenpäin. Enemmän ruohonjuuri- ja katutason suomalaisia yhdistävillä teemoilla. Kuin ahdistavilla. Vaikka monesta asiasta oltaisiinkin eri mieltä. Yli puolue -, ikä – ja varallisuusrajojen myönteisiä ajatuksia ja luottamusta suomalaiseen kansanvaltaan eli demokratiaan herättäen. Suomalaisen median uutiskynnykset ylittäen. Ja isoksi laajentuneen suomalaisen uutiseteisen säilytyslaatikoihin joutumisen välttäen. Myös arvojohtajaksi nousevaa uutta tasavallan presidenttiä avoimeen keskusteluun haastaen ja tulevista yhteiskunnallisista haasteista maailmalla ja Suomessa sparraten. Yhdessä ja erikseen oman puoluekantansa tiedostavien sekä sen avoimesti tunnustavien median päätoimittajien kanssa toimien.
Lopuksi.
Euroopan unioniin liittyen. Harmin paikka huomata, että näidenkin presidentinvaalien ehdokkaiden kannat liittovaltioon jäivät pimentoon! Kuin myöskin se, että miten tuo seuraava Suomelle ja etenkin suomalaisille mahdollinen iso askel otetaan? Gallupien avulla vai kansanäänestyksen kautta koukaten?
* * * *
– Artikkelin linkit toiminnassa, artikkelin julkaisun hetkellä.-
Suomi 2017 verkosto 