Tässä artikkelisarjassa aiemmin ilmestyneisiin ;kokoomuksen ehdokasta Alexander Stubbia ja perussuomalaiseten ehdokasta Jussi Halla-ahoa käsitelleisiin, presidentinvaalit 2024- artikkeleihin, näistä Osa 1 ja Osa 2 linkeistä.
Äänestysprosentti vuoden 2018 presidentinvaaleissa jäi yllättävän alhaiseksi. Monet vuoden 2012 presidentinvaalien pääaiheista ovat edelleen ajankohtaisia.
Joten näissäkin vaaleissa äänestysprosentin nostamisessa riittää työtä. Toivotaan, että suomalainen media harjaa tulevien presidentinvaalien ehdokkaat ja heidän taustansa arkeologisella tarkkuudella läpi. Oli sitten kyseessä puolueen tai valitsijamiesyhdistyksen asettama ehdokas. Ennen vaalikampanjoita. Myös vaalirahoitusten osalta. Ja se, mikä äänestäjiä kiinnostaa varmasti on se, että miten päivänvaloa kestävät ovat ehdokkaiden tähän astisen poliittisen uran vaalirahajäljet?
Maan tapa 2 – artikkelistamme ja finanssialan erittäin vaikutusvaltaisen lobbarin Tuomo Yli-Huttulan ”Presidentti ja porvarivalta – Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä” – kirjasta löytyy hyvää ison kuvan tietoa. Etenkin kokoomuksen avainhenkilöiden ja – järjestöjen rakentamaa ekosysteemiä koskien.
Maan tapa 2 – artikkelin lukemisen jälkeen on helpompi itse kunkin äänestäjän miettiä sitä, että voiko esimerkiksi valitsijayhdistyksen ja puolueiden ohjauksesta vapaa presidenttiehdokas Mika Aaltola nousta uskottavasti pienten ihmisten ja suurten yritysten edusmieheksi? Vai vain toisen?
Kun tuon päiväkirjamaisesti pomppivan ”Havahtuminen – Turvallinen Eurooppa” – vaalikirjan lukee, niin on helppoa ymmärtää, miksi uutisvirrassakin olleiden tietojen mukaan kokoomuksen leiristä on haluttu, ettei Mika Aaltola olisi lähtenyt ehdolle presidentinvaaleissa. Onhan Aaltolan aatteellinen peruskatsantokanta ilmeisen kokoomukselainen. Mutta erojakin löytyy.
Ja näistä kohta seuraavista Aaltolan näkemyksistä on kokoomuksen ekosysteemissä varmasti säikähdetty. Kokoomusta ja nykyhallitusta koskevan aiheen isosta kuvasta esimerkiksi ”Kokoomus – Hallitusneuvottelut 2023 ja hallitusohjelma 2023 -2027” – artikkelissamme.
Tässä tulee muutamia poimintoja tuosta päiväkirjamuotoon kirjoitetusta vaalikirjasta. Ne ovat mielestämme tervetulleita pörähdyksiä ummella olevaan ja erilaisissa kuplissa pomppivaan poliittiseen keskusteluun Suomessa. Otsikoinnin ovat ennen tietyltä sivulta otettuja lainauksia verkostomme työryhmän tekemiä. Päivämäärät ovat kirjasta poimittuja.
Lainausten tekstien lähteenä Mika Aaltolan ”Havahtuminen – Turvallinen Eurooppa” – vaalikirja, jonka julkaisija on Tammi ja julkaisuvuosi on 2023. Olemme pitäneet lainaukset kiinni konteksissaan. Mahdolliset kirjoitusvirheet lainauksissa ovat verkostomme tekemiä. Näin avoimesti toimimalla olemme pyrkineet välttämään mariapettersoinnit.
Lainaukset alkavat.
Pekka Haavistosta sivu 24
18.7.2022
Muistan, kun olin keväällä eduskunnassa puhumassa vihreiden puolueryhmälle.
Sain jälkeenpäin ulkoministeri Pekka Haavistolta moitteita ja paheksuntaa puheeni sisällöstä vastentahtoisesti asialle laitetun välikäden kautta. Esitykseni oli ollut kuulemma liian jyrkkä, Natomielinen.
Kun linjoja pitkin lähestytään moittien vapaan tutkimuslaitoksen johtajaa, se voisi ehkä saada aikaan linjan muuttumista. Mutta emme me ole mikään Unkari, joten sivuutin asian. Sain tilaisuudesta myös paljon hyvää palautetta.
Eikä se muuttanut käsitystäni Haavistosta. Hän on taustalla häärivä vaikuttaja, vaikka antaa ulospäin vaikutelman miellyttävästä dialogimiehestä. Hän on myös sopeutuvainen.
Kuulin korkealta tasolta, että Pekka on hyvä, jos hänelle tarkkaan kertoo, mitä pitää tehdä.
* * * *
Puoluepolitisoituminen – korruptio sivut 67-68
19.8.2022
Yksi ongelma on puoluepolitisoituminen. Jostain syystä trendinomainen puolue-etuoikeus virkoihin ei herätä oikeusviranomaisia toimintaan, vaikka se rikkoo perustuslain henkeä. Vaalien alla moni puolue on usein todennut haluavansa luopua tästä perinteestä, mutta se on sitkeä korruption muoto, joka nakertaa luottamus-yhteiskuntaamme. Kallispalkkaisille positioille pääsee puoluekirjalla. Usein kuulee sanottavan, että eihän poliittisesta kokemuksesta haittaa saa olla. Ehkäpä oikeammin voisi sanoa, ettei siitä saisi olla etua.
Eräs valtioviisas kerran totesi minulle, ettei Suomessa kannata haaveilla päiväkodin johtajaa korkeammasta positiosta ilman puolueeseen liittymistä.
Tämä sotii maan lakia ja henkeä vastaan sekä nakertaa luottamusyhteiskuntaamme. Politisoituminen lisää myös taipumusta kasata yhteen erilaisia lobbareista, markkinointitoimistoista sekä politiikan ja julkisuuden rajapinnoilla toimivista edunvalvojista ja yrityksistä koostuvia verkostoja, joille valuu paljon parlamentaarista valtaa. Se on paljolti näkymätöntä mutta sotii kansalaisten oikeudentuntoa ja luottamusta vastaan.
* * * *
Olli Rehn – politrukit – oikeusvaltio pakolla Afganistaniin – Machiavelli sivut 140-142
3.11.2022
Jännä, ettei kenenkään katse kohdistu Olli Rehniin, Suomen Pankin virkamiesjohtajaan. Hänhän totesi jo viime vuonna, että on mahdollisesti ehdokkaana presidentinvaaleissa tai ei ainakaan sulje sitä pois Ehkäpä häntä ei karsasteta, koska Suomessa pidetään luonnollisena, että Suomen Pankki on poliitikon johdossa. UPI on uusi asia. Minä olen puolueeseen kuulumaton, se hämmentää, hämmentää.
Kommentaattorien mukaan kuulun väärään säätyyn, pitäisi pysy lestissään.
– –
Kansallistunteen näen voimavarana, jota ei saisi jättää mainitsematta. Korostan puolustustahdon merkitystä. Samoin tuen pragmaattista etiikkaa: tehdään Suomessa ja maailmalla sitä, mihin kyetään ja mitä osataan, ja opitaan tekemään sitä aina vain paremmin. Ajatteluni varmasti löytää kaikupohjaa useammassa puolueessa.
Selvää on se, etten ole kommunisti enkä kannata autokraattista johtamistyyliä, vaan vapaata ja avointa keskustelua.
Kannatan suomalaisen oikeusvaltion kehittämistä. En välttämättä tukisi oikeusvaltion viemistä pakolla esimerkiksi Afganistanin vuorille.
Uskon siihen, mitä Machiavelli sanoi: tie helvettiin on usein kivetty hyvillä aikomuksilla. Johtamistyylin pitää olla rohkea, mutta itseä kyseenalaistava.
Ympärillä tulee olla parhaat asiantuntijat, joille on annettava oikeus puhua suunsa puhtaaksi.
* * * *
Uudet ehdokkaat – Puolueiden politrukit, partisaanit sekä median ja politiikan portinvartijat sivu 238
7.1.2023
Ei kannata haluta liikaa ja liian nopeasti.
Uudet ehdokkaat saattavat kyllä saada positiivista huomiota, heistä saattaa tulla jopa ilmiöitä. Mutta samalla alkaa puhaltaa myös negatiivinen tuuli. Tutkimusten mukaan tätä negatiivista ilmiötä synnyttävät erityisesti intohimoiset politiikan toimijat, partisaanit vastapuolelta sekä kilpailijat oman leirin sisältä. Heidän välittömässä intressissään on tuhota orastavat ilmiöt alkuunsa. Saada poistetuksi mielipidetiedustelujen listoilta nimiä, jotka olisivat myöhemmin potentiaalisesti vaarallisia.
Avoimet ja piilotetut politrukit ja mediaan sidoksissa olevat politiikan portinvartijat alkavat näennäiseettisesti etsiä negatiivisia huhuja ja lokaa. Niitähän varmasti löytyy jokaisesta. Erehtyväisyys on inhimillistä. Mutta uudelle tuoreelle kasvolle se on tuhoisaa, koska hänen kannatuksensa usein nousee juuri siitä, että on erilainen, politiikassa ryvettymätön.
Tämä puolestaan johtaa siihen, ettei kukaan halua sukeltaa kovin syvälle ehdokkuuden maailmaan ilman, että kannatus on aitoa ja pysyvää. Henkilökohtaisella tasolla se voi tuhota enemmän kuin luoda. Tämä on yksi nykydemokratian akilleenkantapää, ja se näkyy myös äänestysinnon yleisenä laskuna.
Politiikka ei kykene uusiutumaan samalla tempolla maailman kanssa. Vanhoja kasvoja kyllä kääritään pakettiin ja myydään uusina. Positiivisia ilmiöitä luodaan keinotekoisesti. Dinosaurukset paketoidaan isolla rahalla aikakauteen sopiviksi uudistajiksi.
Kuka tähän kovin pitkään jaksaa uskoa? Se rapauttaa demokratiaa. Tuottaa loppujen lopuksi riuhtovaa politiikkaa, kuten Yhdysvalloissa on käynyt.
Lainaukset loppuvat.
* * * *
Lainausten ja kontekstissaan kiinni olevien tekstien lähteenä on Mika Aaltolan ”Havahtuminen – Turvallinen Eurooppa” – vaalikirja, jonka julkaisija on Tammi ja julkaisuvuosi on 2023. Vaalikirja sisältää mielenkiintoisia huomioita Suomesta ja maailmalta. Varsinkin, kun ottaa huomioon nämä Mika Aaltolan kohtaamat haasteet heti vaalikampanjoinnin alussa.
”Saako ehdokas näkyvyyttä, jos lupaa ostaa mainoksia? Päätoimittajien yhdistys kummeksuu Mika Aaltolan väitettä” Lähde: Yle 21.10.2023 Toimittaja Juha-Matti Mäntylä
Presidenttiehdokas Mika Aaltolan mukaan hänelle on luvattu enemmän näkyvyytä, jos hän ostaa enemmän ilmoituksia.”
Tässä kohtaa kannattaa ottaa hakuun ja lukuun/kuunteluun vuonna 2012 ilmestynyt Into-kustannuksen Huonoja uutisia – kirja. Kirjoittajina olivat toimittajat Juha Honkonen ja Jussi Lankinen. Tuosta kirjasta ja media-alan isosta kuvasta tarkemmin esimerkiksi Mobiiliflaijeri 5 – artikkelissamme.
Toiseksi vinkiksi tuohon äsken viitattuun Ylen uutiseen, kannattaa ottaa lukuun Journalisti-lehden pääkirjoitus 31.1.2019 ”Me päätämme, mistä vaaleissa puhutaan”. Siitä tarkemmin esimerkiksi Media edelleen väärällä puolella Berliinin muuria? – artikkelissamme. Tuon mielenkiintoisen Journalisti-lehden pääkirjoituksen kirjoittajana on vastaikään päätoimittajan tehtävästä eroamaan joutunut Maria Pettersson.
Eikä tuossa kaikki.
Puolueiden ekosysteemeistä irti olevan valitsijayhdistyksen ehdokkaan Mika Aaltolan haasteellisin osuus on varmasti vaalirahoituksen kerääminen. Yksi idea lienee tänä päivänä teknisesti helppoa toteuttaa? Jos 100 000 pientä suomalaista on valmis antamaan 10 euroa Mika Aaltolan kampanjaan, niin se tuo vaalikassaan ensin yhden miljoonan. Sitten, jos 1 000 vähän paksumman lompakon omaavaa suomalaista lahjoittaa 500 euroa Aaltolan kampanjaan, niin koossa on 500 000 euroa lisää.
Esimerkkinä edelliseen, valitsijayhdistyksen ulkokuoren takaa löytyvän, keskustapuolueen vaalirahoituksesta ehdokkaalleen Olli Rehnille:
”Olli Rehn kävi tapaamassa keskustan kansanedustajia – Tapaamisen jälkeen kaikille annettiin 900 euron lasku.” Lähde: Iltalehti 4.12.2023 – Toimittaja Marko-Oskari Lehtonen.
– –
”Kurvinen korostaa, että kyseessä oli keskustan eduskuntaryhmän johdon linjaus, jolla tavoitellaan noin 20 000 euron pottia Rehnin vaalikampanjaan.
– Hän (Rehn) ei niitä (laskuja) jakanut, vaan minä jaoin. Hänhän on tällainen Oxfordin hillitty herrasmies, joten en halunnut edes näyttää niitä (laskuja) hänelle, Kurvinen sanoo Iltalehdelle.”
Nimittäin. Raha varmasti ratkaisee. Varsinkin, jos ja kun vaaleissa edetään toiselle kierrokselle. Vuoden 2024 presidenttikisan tulee voittamaan ehdokas, jolla ja jonka kampanjaryhmällä on parhaiten toimivat suhteet isoimmat lompakot omaaviin isojen eduskuntapuolueiden ekosysteemien järjestöjen, median ja talousalan päättäjiin. Oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan kohdennettu vaalikampanjointiin käytettävissä oleva rahamäärä ratkaisee lopulta näissä vuoden 2024 presidentinvaaleissa sen, kenestä tulee Suomen seuraava tasavallan presidentti? Voittajan vaalikampanjan todellisen vaalibudjetin suuruudeksi veikkaamme vähintään noin 2,5 – 3 – 4 miljoonaa euroa.
Arviomme perustuu näihin julkisiin keskustan Matti Vanhasen, kokoomuksen Sauli Niinistön ja tasavallan presidentiksi valitun sdp:n Tarja Halosen vaalirahoituksesta annettuihin tietoihin vuoden 2006 presidentinvaaleista. Joista tietoa tästä linkistä, Suomen vaalirahakohun solmuista – presidentti avaajaksi! – keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2009. Tuon Oikeusturvan ajankuva – blogin kirjoittamisen aikaan Suomen vaalirahakohu oli kuumimmillaan. Keskustapuolueeseen liittyvää Nuorisosäätiön haaraa selvitellään edelleen oikeusprosseissa. Toimittaja Ari Korvolan ”Tuppeensahattu Nuorisäätiö”- kirjasta (Docendo 2023) aiheen isosta kuvasta ja keskustan 2000-luvun toimintatavoista hyvä tietopaketti.
Joten. Mielenkiintoisia presidenttiehdokkaiden vaalitilaisuuksia ja sensuroimattomien kansalaiskysymysten ja – keskustelujen avauksia sekä päivänvalon kestäviä vaalirahanjälkien ilmestymistä odotellessa.
Etenkin presidenttiehdokas Mika Aaltolalta voi ”Havahtuminen – Turvallinen Eurooppa” – vaalikirjan lainausten perusteella odottaa Suomen poliittisen järjestelmän ja sen piilossa rehottavien arvojuurien rehellistä esiin kaivamista. Ellei Aaltola sitten asettaudu, esimerkiksi jonkun puolueen ehdokkaaksi EU-vaaleissa 2024.
Eikä tuossa kaikki.
Lähitulevaisuutta ja seuraavia 2020-luvun vaaleja koskien vielä yksi lainaus Mika Aaltolan vaalikirjasta, koska tämän päivän kiivaassa uutisvirrassa tällaiset helmet huuhtoituvat nopeasti suurelta yleisöltä näkymättömiin. Tai ne juuttuvat korkean suomalaisen uutiskynnyksen takana olevan uutiseteiseen.
Yksi tapa uudistaa – vaalilaki sivut 69-70
19.8.2022
Lainaus alkaa.
Yksi tapa uudistaa suomalaista poliittista järjestelmää on äänestää strategisesti. Suomessa on paljon suoraselkäisiä ehdokkaita, joiden tiedetään vastustavan sullemulle-meininkiä ja poliittisia virkapaketteja, joilla sivuutetaan hakijoiden objektiiviset ansiot.
Ei kannata niinkään kiinnittää huomiota puolueeseen vaan itsenäiseen ajatteluun kykenevään ehdokkaaseen, joka seisoo Suomen edun takana sisäistä ja ulkoista korruptiota vastaan.
Keskeistä on huomioida politisoituneen hallinnon pitkäaikaista suunnittelua heikentävä taipumus miettiä liiaksi vaaleja ja vaalikausia strategisina prioriteetteina.
Suomella on edessään isoja haasteita, joita ei saisi typistää aina kulloisessakin hetkessä esiin nouseviin taktisiin kuvioihin. Olisi varsin helppoa tehdä listoja eri puolueiden ehdokkaista, jotka todella ovat osoittaneet halunsa ja kykynsä kitkeä poliittista korruptiota.
Samalla pitäisi kiinnittää huomiota vaalilakiin, joka on yhä varsin joviaali suhteessa ulkoiseen poliittiseen tukeen. Ulkomaista tukea ja apua saa ottaa vastaan ehdokkaan aatesuuntaa edustavilta kansainvälisiltä yhteisöiltä ja säätiöiltä.
Neuvostoliitto antoi rahallista tukea puolueille ja ehdokkaille välikäsien, bulvaanien, kautta. Olemmeko oikeasti niin naiiveja, ettei lähtököhtaisena olettamuksena olisi, että traditio on saattanut välikäsien kautta jatkua?
Bulvaani-lainsäädäntö on Suomessa varsin heppoinen, kuten jääkiekkojoukkue Jokereiden kuviteltu suomalaisomistus aikoinaan osoitti.
Olimme kylmän sodan aikana vaalivaikuttamisen koelaboratorio, osittain vaikutuksen alla, miltei kesytettynä ja paljolti soluttauduttuna. Haihtuiko tämä tietotaito ja siihen liittyvät verkostot savuna ilmaan neuvostoimperiumin kaatuessa ja kun sen tilalle nousi 2000-luvulla isovenäläinen Venäjä? Korruptioreikien tilkitsemisen ajan pitäisi viimein koittaa.
Lainaus loppuu.
Joten ehdokkaana puolueista riippumaton presidenttiehdokas Mika Aaltola on tuonut ”Havahtuminen – Turvallinen Eurooppa” – vaalikirjallaan raikkaan tuulahduksen uuden aikakauden ja avoimuuden tuulista. Ellei hän tule valituksi tasavallan presidentiksi, niin hän jatkanee Ulkopoliittisen instituutin (UPI) johtajana presidentinvaalien jälkeen. Tuossa tehtävässä hän voi peilata ja raportoida nyky-Suomen yhteiskuntarauhan uhkakuvia, rakenteellisten muutosten tarpeita ja näkymiä ulko- ja turvallisuuspoliittiseen kehykseen aseteltuna. Tietoa ja taitoa häneltä ainakin löytyy.
Presidenttiehdokas Mika Aaltolan kampanjasivut toimivat osoitteissa:
https://aaltoliike24.fi/
https://www.aaltola2024.fi/
Lopuksi.
Euroopan unioniin liittyen. Mikä on kunkin presidentinvaalien ehdokkaan kanta liittovaltioon? Entä miten tuo seuraava Suomelle ja etenkin suomalaisille mahdollinen iso askel otetaan? Gallupien avulla vai kansanäänestyksen kautta koukaten?
* * * *
– Artikkelin linkit toiminnassa, artikkelin julkaisun hetkellä. –
Suomi 2017 verkosto 