Helsingissä tänään perjantaina, 20.5.2011, käynnistyneet hallitusohjelmaneuvottelut ovat kaikilta osin mielenkiintoiset. Itseäni ainakin kiinnostaa tietää, kuinka paljon vaalirahoittajia istuu taas sorvaamassa hallitukselle ainakin nimellistä työohjelmaa.
Vaalirahoittajien läsnäolon tunnustaminen on mielestäni tärkeää, koska heidän intressissään on myös vahtia sitä, että hallitusohjelmaan ei päädy missään nimessä heidän asemaansa heikentäviä ohjelmakohtia. Kuten aiemminkin on tehty.
Otan esimerkin lakisääteisten eli pakollisten vakuutusten alueelta.
Ajatellaan tilannetta, jossa on tullut ilmi pahoja epäkohtia, jotka ovat selkeästi muun muassa perustuslain vastaisia.
Kabineteissa sovitaan, että ne on nyt pakko kirjata hallitusohjelmaan, jotta voidaan näyttää epäkohdista pitkään pommittaneille kansalaisille, että korjaamiseen tähtäävät toimenpiteet on otettu nyt tosissaan.
Hallitusohjelmaan kirjataan näin neljä aluetta, joiden lainsäädäntöä luvataan lähteä kehittämään:
1. Työeläkevakuutus
2. Tapaturmavakuutus (sis. ammattitaudit)
3. Liikennevakuutus
4. Vakuutusoikeudellinen erityistuomioistuinjärjestelmä
Yksittäisen epäkohtia vilisevän kohdan kehittämisajaksi arvioidaan 4-8 vuotta, koska lainsäädäntöä kehitetään eduskunnan vallan ulottumattomissa olevissa nelikantaisissa työryhmissä. Jotka ovat kuitenkin selkeästi perustuslakimme vastaisia, koska eduskunta ei valiokunnissa saa enää puuttua niiden tekemiin lakiteksteihin.
Joku tätä aihepiiriä tuntematon saattaa luulla, että nyt ovat epäkohdat pian korjatut, koska 4-8 vuotta kuulostaa nopealta ajalta. Ja onhan asia kirjattu itseensä hallitusohjelmaan.
Tosiasiahan on, että kun jokaisen edellä mainitun kohdan kanssa vetkutellaan vahvemman osapuolen toimesta 8 vuotta, niin tähän kokonaisuuteen saadaan palaamaan aikaa 4×8 vuotta eli 32 vuotta.
Kun tiedossa olevien epäkohtien korjaamisen aikataulua kysytään, niin voidaan maan tavan mukaisesti vedota siihen, että kehittäminen on käynnissä, mutta kesken.
Miten isoksi harmaan hallinnon ja viranomaisrikollisuuden Suomessa annetaan kasvaa?
Senpä takia tämänkin hallituksen hallitusohjelman tekijöiden toimien ymmärtämistä helpottaisi suuresti se, että tietäisimme vaalirahoituksen koko 2000-luvulta avoimesti. Niin puolueiden, kansanedustajien, ministereiden, meppien kuin kunnanvaltuutettujen osalta.
Samoin kuin heidän omat tai lähipiirinsä suorat tai välikäsien kautta tapahtuvat osakkeenomistukset. Esimerkiksi Sampo/If ja OP-Pohjola pörssiyhtiöissä.
Muuten tämän linkin takaa avautuva kyykytyskoneisto ja vallassa oleva koveneva kansallinen korporatismi jatkavat lakien takaamien ihmisoikeuksien sekä oikeusturvan jauhamista Suomessa.
”Hyviä uutisia” – sarjan osassa numero 25 käydään läpi Suomen todellista ihmisoikeustilannetta vuosien 2001- 2011 välisenä aikana. Valotetaan perustuslain vastaista nelikantaista toimintamallia ja nimetään sen toimijat.
Sosiaali-ja terveysministeriön vakuutusosaston ylijohtaja ja vakuutusalan ylin virkamies 16 vuoden ajan; Tarmo Pukkila, pudottaa todellisen ja pitkävaikutteisen uutispommin. Johon tosin tiedotusvälineet eivät ole saaneet taikka uskaltaneet tarttua.
Aurinko paistakoot, paikkansa pitävä tieto kulkekoot ja Suomen sisäiset Berliinin muurit jatkakoot murenemistaan! Myös Säätytalon sisäpiireissä suihkivien ja ulkopuolelle salvattujen keskuudessa.
Tehdään myös viimeinkin vaalirahoituksesta yhdessä toimien; iloista, avointa ja kaikkien tietämää sekä hyväksymää toimintaa.
– – – – – – – – – – – – – – – –
– – – – – – – – – – – – – – – –
Tämä artikkeli liittyy aiheeseen:
Suomen ihmisoikeustilanne 2010 – EIT Päivi Hirvelä 2006
Savon Sanomat 30.11.2009 ”Koskelo: Oikeusturva kriisissä” – Kummallista on, ellei itse ongelma hävetä, vaan sen näkyminen ulospäin.
– päivitys 22.4.2015 Kko:n presidentti Pauliine Koskelo Suomen seuraava EIT:n Suomen ihmisoikeustuomari. Päivi Hirvelän jälkeen.
– – – – – – – – – – – – – – – –
– – – – – – – – – – – – – – – –
Päivitys 4/2015
Kuten aina aikaisemminkin, niin valtio itse institutioineen valitsee, mitkä asiat se tunnustaa olevan pielessä ja lakien vastaisessa tilassa. Esimerkiksi perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen suhteen Suomessa. Siksi on tärkeää tiedostaa tuo EIT:n ja siellä toimivan Suomen EIT-sihteeristön rooli.
Kova juttu olisikin, jos joku virallisista tiedotusvälineistämme uskaltaa tehdä vertailuajon ”Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteko 2014” ja siihen jo vuosien ajan tarjottujen epäkohtien välillä. Joita siihen ei olla millään haluttu Suomen viranomaisten taholta hyväksyä.
Tarjoajina omasta mielestään erilaisten ihmisoikeusloukkausten kohteeksi joutuneet Suomen kansalaiset. Suoraan tai erilaisten potilas- / kansalaisjärjestöjen kautta toimineina.
Johtavana mottona tuntuu olevan edelleen tämä:
Se mitä ei virallisen Suomen toimesta tunnusteta, niin sitä ei olemassakaan. Ja se mitä ei ole olemassakaan, niin sitä ei tarvitse korjata. Taikka korvata.
Joten matkaa rakenneuudistuksista suurimpaan on paljon jäljellä. Hyvä tilannekuva Suomi 2017 – artikkelissa Nelikanta Wahlroos
Suomi 2017 verkosto 