Ryhmäteatterin Eduskunta 2 – dokumenttinäytelmässä esitellään onnistuneesti Suomen todellista hallintamuotoa korporativismia. Korporativismia/korporatismi ei pidä sekoittaman konsensukseen. Nyt, jos koskaan kaivattaisiin kansallista konsensusta siitä, että ymmärtäisimme ainakin seuraavat julkista päätöksentekoa kuvaavat termit samalla tavalla:
* avoimuus
* läpinäkyvyys
* rehellisyys
Hyvä tietää. Kunnallisessa ja piirikunnallisella sekä kansalaisjärjestöjen tasolla korporativismi/korporatismi toteutuu apparatismin nimellä. Ei mikään pöllömpi idea. Eikä sitä oikein huomaakaan. Varsinkaan, jos on itse erilaisisssa bisnis – pohjaisissa bakkanaaleissa koko ajan mukana. Lapin kelohonka – seminaareja väheksymättä.
- Näytelmässä esitellään oivasti myös Sutki Sisko – verkostojen rakennetta ja toimintaa. Erinomaisen hyvä avaus korporativismin päivänvaloon saamiseksi. Kuvakaappaus: Ryhmäteatterin nettisivu
Eduskunta 2 – dokumenttinäytelmä menee Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämöllä 7.12. asti. Suosittelen lämpimästi. Tästä linkistä Suomi 2017 ajatushautomon arviointiin näytelmästä. Näytelmää ei kannata jättää muiden kertoman varaan.
Salaliitot ovat mielestäni entistä enemmän silmiemme edessä tapahtuvia avoliittoja. Ne jatkuvat ja muuttavat muotoaan, ellei niiden olemassaoloa koko ajan pystytä tai haluta seurata. Ja siihen on aina tyytyminen, minkä sallimme itsellemme tapahtuvaksi.
Joku voi varmasti väittää, että meillä ei ole korporativismia. Niin minäkin luulin vielä vuonna 2006. Kunnes sain kahden sanan yhteiskuntaopin tunnin. Ne sanat olivat korporativismi ja apparatsikki. Kun kysyin lisätietoa, niin sain isällisen kehotuksen ja kannustuksen ottaa asioista selvää. Joten tällä tiellä ollaan ja tässä tilanteessa kirjoitetaan.
Wikipedia esittelee korporativismin näin. Klikkaamalla kuvaa saat sen ruudullesi isompana.
Korporativismista löytyy paljon lisätietoa internetin hakukoneilta. Tosin hakusanaa on syytä vaihtaa. Tässä yksi avoin hakusanasetti korporativismin ytimiin – nelikantainen toimintamalli
Tunnetaan siis myös nimellä korporatismi.
Tässä ennen etenemistä; korporativismin/korporatismin ytimiin, konkreettinen esimerkki elävästä elämästä. Eri mieltäkin asian suhteen saa olla.
Tiesitkö tämän? Suomen lääkäriliitto hallinnoi todellisuudessa myös vakuutuslääketiedettä ja siihen nojautuvaa; erittäin merkittävää julkista valtaa käyttävää, vakuutuslääkärijärjestelmää. Joka taas toimii suurelta osin yksityisissä vakuutusyhtiöissä. Kaikki tämä edelleen valtiovallan erityissuojeluksessa…
KOVAN KANSALLISEN KORPORATIVISMIN/KORPORATISMIN YTIMISTÄ
Sitten pitemmittä puheita nostan kaikkien avoimesti saataville tämän Oikeusturvan ajankuvan VOLF- työryhmän välittämän näkemyksen korporativismista.
Legendaarisen maalaiskirjeenvaihtajan antaman reportaasin jälkeen on saatu toteennäytettyä se tosiasia, että kyseessä on jo kolmikannasta jalostunut nelikanta.
Härskeimmillään korporativismi/korporatismi osuu yksittäisen kansalaisen kohdalle lakisääteisten vakuutus- ja sosiaaliturvan alueilla. Samat henkilöt istuvat eri palleilla toimien lakien säätäjinä, toimeenpanijoina sekä vieläpä tuomiovallan käyttäjinä.
Siksi on tärkeää tehdä tunnetuksi myös termiä apparatsikki. Lisätietoa tästä Suomi 2017 linkistä: – Avointa analyysiä apparatsikkien arvoista –
Tunnetaan myös nimellä ”On Sovittu Että” – järjestelmä (OSE).
NELIKANTAINEN TOIMINTAMALLI POHJAUTUU KORRUPTOITUNEESEEN KOLMIKANTAAN
Joten näillä alustuspuheilla annan avoimen puheenvuoron Oikeusturvan VOLF – työryhmän maalaiskirjeenvaihtajalle. Hän paljasti ensimmäisenä Suomen todellisen hallintamuodon näin tarkasti. Jo 12.2.2007.
Olisiko näissä rakenteissa syy siihen, ettei Suomi kiinnosta ulkomaisia yrityksiä? Vaikkakin olemme jatkuvasti; useissa meille julkistetuissa tutkimuksissa, yksi maailman kilpailukykyisimmistä maista?
Legendaarinen maalaiskirjeenvaihtaja tarjoaa omalta osaltaan laajakulmaisen näkökulman niihin syy- ja seuraussuhteisiin, jotka kertovat miksi muun muassa Oikeusturvan ajankuva – blogissa esille tuotujen ongelmien korjaaminen kestää, kestää, kestää, kestää kuin Duracell – paristo kanin takamuksissa:
Olkaa hyvät ja istukaa tukevasti, koska tämän kertainen kirjoituksemme tarjoillaan aitoon maalaistyyliin: rehellisenä raakana ja totuuden mukaisena.
Maalaiskirjeenvaihtajamme yliopistotausta tulee Sorbonnen yliopistosta 1970-1980-luvuilta, joten hänen analyyttinen analyysinsa ilmestyy silmienne eteen hetken kuluttua tyylikkäästi ja ranskalaisin viivoin jaoteltuna.
Maalaiskirjeenvaihtajamme osuuden loppuun olemme koostaneet ryhmätyönä avainlistan tiedotusvälineissä olleisiin uutisiin, jotka valaisevat aihetta eri kanteilta lisää.
Oletteko valmiit?
Nyt se sitten alkaa. Paluu tulevaisuuteen. Olkaa hyvät. S’il vous plait!
Oikeusturvan VOLF – työryhmä
# # # # # # # # # # # # # # # #
MAALAISKIRJEENVAIHTAJALTA 11.2.2007:
Vähän ”teoriaa”, joka tässä yhteydessä lienee pikemminkin mutkien oikomista, mutta yhteenveto kumminkin.
– Kolmikanta = järjestövaltaa = korporativismia.
– Korporativismi on tehokas tapa kriisitilanteissa tai poikkeusoloissa ”yhdistää voimat” ja tehostaa toimintaa.
– Korporativismi toisaalta pitkän päälle aina jäykistää ja kaavamaistaa niin hallinnon kuin yleisen ajattelunkin rakenteita.
– Korporativismilla on nykyaikana myös taipumus neuvostomalliin omia itselleen ”demokratian” nimi ja rooli, ja totuttuna toimintatapana levittäytyä kaikille päätöksenteon alueille.
– Korporativismi liittyy oleellisesti fasistisiin ja marxilais-sosialistisiin maailmankatsomuksiin, ja ilmenee käsityksissä siitä miten ihmisryhmiä ajatellaan ”massoina” joiden toimintaa pitää, ja helpoimmin voidaan ohjailla.
– Korporativismin suurin viehätys ”päättäjätasolla” perustuu siihen, että se on hallinnonjärjestelmänä helppo, ymmärrettävä ja myös taloushallinnollisesti muka ”ennustettava.”
– Korporatiivitisen järjestelmän purkaminen on hyvin hankalaa koska sen päästyä ”järjestäytymään” siitä tulee yleisesti vakiintunut ajattelutapa ymmärtää korporativismi ”demokratiaksi.” (Fasismin ja marxilais-sosialististen ajattelutapojen ainoa ero on siinä, että fasismi suoraan kiistää demokratian oikeutuksen, kun taas marxilais-sosialistiselle ajattelulle on tyypillistä kaapata demokratian käsite ja nimittää ylhäältä ohjailtua järjestövaltaa demokratiaksi. Joka tapauksessa ajattelutapa tuottaa samanlaisen lopputuloksen, ymmärrettävästi näyttää mukavan selkeältä myös suuria joukkoja työllistävän teollisuuden, kuten myös hallinnon byrokraattienkin mielestä.)
– Korporativismin järjestäytyminen tukeutuu oleellisesti sen rattaistosta turvallisen paikkansa löytäneisiin apparatsikkeihin, joiden oikeuskäsitys perustuu säännönmukaisesti kaavamaisesti koetun ”yleisen edun” ensisijaisuuteen yksilön oikeuksiin verrattuna.
– Korporativiseen maailmankuvaan sisältyy aina uusien perusteiden hakeminen oman ”tehokkaan” päätöksentekomekanisminsa ylläpitämiseksi. (Esimerkkinä vaikkapa Jorma Ollilan viimeaikaiset kannanotot ilmastomuutokseen, terrorismi, globalisaatio, ”emme elä enää lintukodossa” – fraasi ym. Usein myös ns. yhteisöllisyyden korostaminen ikään kuin yhteiskunnallisena velvollisuutena.)
– Korporativismi ylläpitää ”ulkoisen vaaran” tukielementtiä oman olemassaolonsa perusteluna.
– Korporativismi luo mielellään ”demokraattisia” päätöksentekojärjestelmiä, joille kuvaavaa on asiantuntijayhteisöjen ja eri eturyhmien muodostamat kokoukset, kuten erilaiset lautakunnat, toimikunnat ja myös Vakuutusoikeus vakuutuslääkäri – apparatsikkiensa toimintakenttänä.
– Korporativistiselle järjestelmälle on tunnusmerkillistä se, että järjestötason päättäjien valinta on voimaperäisesti ylhäältä johdettua.
– Korporativistinen järjestelmä luo aina alapuolelleen hajautetun vallankäytön järjestelmän, joka suo valituille apparatsikeille mahdollisuuden kokea vallantuntoa ja taloudellisia etuja niin kauan kuin suostuvat olemaan itse järjestelmän alamaisia. Paradoksaalisesti voidaan sanoa, että ainoa asia, jossa korporativistinen järjestelmä on demokraattinen, on sen kyky antaa vallankäyttöön osallistuville apparatsikeilleen mahdollisuuksia kontekstinsa rajoissa koettavaan vallantunteeseen.
– Neuvostoliiton taloudellinen alamäki, samoin kuin vaikka Francon Espanjan ja Salazarin Portugalin esimerkit osoittavat kuinka työlästä korporativistisen järjestelmän purkaminen on. Järjestelmää ylläpitävien, ja siitä hyötyvien verkosto pystyi hallinnoimaan toimintoja hyvin pitkälle, useimmiten tiedotuksen ja tilastoinnin tuella. (Suomessa esimerkiksi nykyään kerrotaan menevän taloudellisesti paremmin kuin koskaan, ja että Suomen kilpailukyky on eurooppalaista huippuluokkaa. Samanaikaisesti kun todellinen työttömyys on kolminkertaisella tasolla lamaa edeltäneeseen tilanteeseen verraten ja kotitalouksien varallisuus on eurooppalaista hännänhuippua yhdessä Portugalin kanssa.) Niin – miksihän Suomessa toisaalta tarpeelliseksi ymmärretty korkeiden virkamiesten ”kierrätyksestä” tehtävän päätöksen aikaan saaminen onkin niin tuskastuttavan hankalaa?
– Korporativismilla on aina pitkään jatkuessaan taipumus lamaannuttaa niin yhteiskunnallinen kuin teknologinenkin kehitys ja sen se tekee itse järjestelmän puitteissa luomiensa ajattelutapamallien ja instituutioiden avulla. Luovuutta aletaan kontrolloida yhteiskunnallisten hallintomekanismien avulla niin, ettei uusille ajatuksille jää kanavia. (Suomessa ei ole yleisen ja yhtäläisen ajattelutavan mukaisesti Sitran ja vastaavien, käytännössä kollektiivisten ”innovaatiojärjestelmien” lisäksi mitään avoimia kasvumahdollisuuksia uusille ideoille. Sellaiset eivät edes tule päättäjien mieleen, puhumattakaan miten hallintoalamaiset asian ovat opetettu ymmärtämään.)
– Korporativismille on tyypillistä luoda kolhooseja. Laskennallisesti niin aidot kolhoosit kuten myös vaikkapa ”suuremmat terveydenhoidon yksiköt” ovat taloudellisesti kannattavia. Luonteensa vuoksi korporativistisellle ajattelulle kuitenkin jää aina vieraiksi muut, inhimillisemmät vaikutukset, ne mikrotaloudelliset tekijät, jotka panevat lasketut systeemit järjestään heittämän kuperkeikkaa. Suomalaista terveydenhoitojärjestelmää kuten työllisyyden hoitoakin on paranneltu ja paikkailtu jo vuosikausia ja sekametelisoppa senkun vain pahenee.
– Korporativistiselle ajattelulle tyypillisesti ongelmia ei suostuta millään näkemään itse hallinnosta ja hallintotavasta johtuvana, vaan niihin pyritään kaavamaisesti etsimään ulkopuolisia syitä. (Sivumennen sanoen lääkäripulaan auttaa vain uusien lääkäreiden kouluttaminen, ei palkankorotukset tai ylilääkäri-virkanimikkeiden inflaatio. Sanoo Lääkäriliitto -niminen vellinhämmentäjä-järjestövaltayksikkö mitä tahansa.)
– Vakuutuslääkärisysteemi on hallinnollisesti eräänlainen korporativistisen ajattelun huippu. Koko eläkevakuutusketju on järjestövallan halussa. Ulkopuolisena apurijoukkonaan systeemillä on vakuutuslääkärit, -lakimiehet ja -tuomarit. Palkollis – apparatsikit, jotka tuovat järjestelmään oman lääketieteellis-juridisen arvovaltalisänsä, ollen samalla myös esimerkkeinä siitä, miten vallankäytön liepeille voidaan rakennella täysin synteettisiä ja irrationaalisia käsikassaroita, hämäräksi jääviä periaatteita noudattava ja ikään kuin oikeudenmukaisuuskäsityksiin pakolla ympättyjä kasvaimia. Se on mahdollista vain siksi, että demokratiakäsitys on Suomessa rappeutunut järjestövallaksi.
– Talouselämä ja teollisuus ovat erehtyneet mieluusti muka oman etunsa nimissä alistumaan korporativistisen järjestelmän kannattajiksi. Niin on käynyt Suomessakin. Kolmikantaa puolustetaankin teollisuuden parissa sangen voimakkaasti. ”Tahdotaan pitää pyörät pyörimässä”, mikä on ymmärrettävää. Samalla kuitenkin talouselämän veturit ovat sitoutuneet vanhoihin hyväksi koeteltuihin hiilin pannun alla, kuten myös vanhojen tutuksi käyneiden raiteidenkin seuraamiseen. Teollisuudelle on viime aikoina toki ollutkin paljon lohtua järjestövaltaa ylläpitävistä yhteistyökumppaneistaan. Eipä ole ainakaan tarvinnut nähdä lopetettujen, uusien ideoiden puutteeseen uuvahtaneiden tehtaiden työntekijöiden suuttumisia. Ammattijärjestöt kun ovat opettaneet jäsenensä vain masentumaan ja tyytymään ylhäältä annettuun. Mitään uutta, aidosti uutta ja innovatiivista suomalainen teollisuus ei kuitenkaan ole enää Nokian kännykkäinvaasion jälkeen pystynyt luomaan. Ei yli 15 vuoteen.
– Vain aito avoimuus voi toimia korporativistisen ajattelun purkamiskeinona. Yhteiskunnassa pitää voida puhua avoimesti esimerkiksi niistä kymmenistätuhansista ihmisistä, joiden elämäntilanne on käytännössä pelkkää sairaan ihmisen hallinnollista kiusaamista vakuutuslääkäri – apparatsikkien taholta, kuten myös siitä, miten koko työllisyystilanteen tilastointi on täynnä kiisteltäväksi tarjoiltuja tilastointitapojen eroja ja lainsäädäntöä, joiden tarkoituksena on vain hämärtää tosiasioita.
– – –
– Elinkeinoelämän keskusliiton työmarkkinajohtajan Seppo Riskin kolmikantakeskustelun avaus on mielenkiintoinen (Helsingin Sanomat 28.1.07). Siitäkin on luettavissa, että kolmikannan eli korporativistisen hallintotavan yhteiskunnallisen kehityksen dynamiikkaa tukahduttava vaikutus on hiljakseen alettu ymmärtää kehityksen haittatekijäksi. Riski puhuu asiasta varovasti, kohteliaasti ja melkeinpä kuin hevoskuiskaaja hullulle hevoselle, jota ei ihan ampuakaan raskisi. Oikeastaan artikkelin otsikko on suorasukaisinta mitä jutusta löytyy: ”Hallitus pakoilee poliittista vastuutaan”.
– Se mikä Riskin artikkelista kuitenkin puuttuu, varsinkin ajatellen, että sitä voidaan melkoisen hyvin perustein pitää jonkinlaisena ”ohjelmajulistuksena” – kun kukaan ei juuri tuon kummoisempaan tule melkoisella todennäköisyydellä suomalaisessa keskustelukulttuurissa pystymään – on kuitenkin hyvin paljon enemmän kuin koko artikkeli itsessään.
– Suomalainen kolmikanta on vuosien saatossa luonut ympärilleen niin perinpohjaisesti kaiken kattavan korporativistisesti ohjautuneen kulttuurisen hetteikön, että on vakavana vaarana, jos ja kun itse kolmikannalta joskus katkaistaan pää, niin sen luomat järjestelmät, kuten eläkkeiden asianmukaisista maksamisista irti kiemurtelevat vakuutuslääkäri-kummajaiset, jo kymmeniä tuhansia uhreja tuottaneet, poliittisesti valitut lautakunnat ja Vakuutusoikeus jäävät elämään yhteiskunnallisina rasitteina. Eivätkä jo rakennetut instituutiot ole vielä kaikki. Koko demokratian käsite on päästetty luisumaan jäykäksi järjestöbyrokratia-ajatteluksi, jossa yksilöillä ei koskaan ole muita demokraattisia oikeuksia, kuin ne mitä hänelle järjestöjen kautta suodaan. Jos joku ei satu järjestössä edustamaan, niin sitten ei yksilöllä ole osallisuutta demokratiasta. Ei osata edes ajatella muuten, kuin että pitää olla järjestö oikeuksien ajamiseen.
– Suomen suurin virhe on ollut yksilön oikeuksien väheksyminen ja demokratiakäsityksen päästäminen rappeutumaan korporativistiseen ajattelun malliin. Vaikka Suomessa onkin vain viisimiljoonainen väestö, eikä selvästikään olisi pitänyt antaa valtaa kiusaukselle hallita sitä massojen käsittelyopeilla. Kiusaus sellaiseen on kuitenkin ollut suuri – juuri siksi, että väkimäärä on niin pieni, jolloin sen käsittely massana ja eturyhminä on aina ollut erityisen helppoa. (Kuten ihmisillä tehtävien joukkokokeiden työpajassa, Kansanterveyslaitoksessakin hyvin tiedetään.)
Nykyään on nähtävissä, että yksilöllisyyden ymmärtäminen ja demokraattisten oikeuksien tajuaminen henkilökohtaiseksi oikeudeksi olisi ollut koko Suomelle terveempi tie, nyt kun idän massat alkavat näyttää mitä se todellinen massavoima on – vieläpä osaavasti yhdistettynä siihen mikä Suomessa on niin perin pohjin nitistetty – yksilölähtöiseen luovuuteen.
Oikeusturvan VOLF – työryhmän maalaiskirjeenvaihtaja
# # # # # # # # # # # # # # # #
POIMINTOJA TIEDOTUSVÄLINEISTÄ KOLMIKANNAN KANNOILTA
– Lisätietoa vuoden 2012 todellisuudesta internetistä > nelikantainen toimintamalli
# # # # # # # # # # # # # # # #
Turun Sanoma Online Mielipide
Julkaistu 11.2.2007 1:31:29
Mitkä kansalaisryhmät jäävät jo periaatteessa valmisteluprosessin ulkopuolelle? Kyseessä ovat lähinnä niin sanotut ”tuottamattomat” väestöryhmät. Niistä suurimpia ovat eläkeläiset, kotiaan hoitavat ja opiskelijat. Yli miljoonaan kohoavalta eläkeläisjoukolta on vaikutustie heitä itseään koskevaan säädösvalmisteluun käytännöllisesti katsoen tyystin suljettu. Järjestelmän ulkopuolelle jäävät edellä mainittujen ohella myös pienyrittäjät.
Demokraattinen yhteiskunta edellyttää, että myös päätösvalmistelu on mahdollisimman avointa. Avoimuuden odotetaan toimivan ainakin niiden suuntaan, joita valmisteltava päätös koskee. Toisin kuin ministeriöissä tapahtuvasta valmisteluprosessista ei työmarkkinajärjestöjen piirissä tapahtuvasta säädösvalmistelusta ole saatavissa tietoja.
– – – – – – –
Kolmikantajärjestelmä, jossa lainvalmistelu perustuu hallituksen työmarkkinajärjestöille ulkoistamaan menettelyyn, ei mitenkään mahdu parlamentaarisen demokratian raameihin. Lainvalmistelun avoimuuden periaatteisiin kuuluu toki se, että hallitus lakiehdotuksia valmistellessaan kuulee erilaisia kansalaisjärjestöjä työmarkkinajärjestöt mukaan lukien.
Parlamentaarisen kansanvallan periaatteisiin ei mitenkään mahdu menettely, jossa yhdelle järjestötoiminnan lohkolle on annettu monopoliasema valmistella kaikkia kansalaisia koskevat lait, jotka parlamentti hallituksen painostamana kuittaa hyväksytyiksi.
Kirjoittaja on valtio-opin emeritusprofessori.
VOITTO HELANDER
* * * * * * * *
Helsingin Sanomat 11.2.2007 – TALOUS
Myytti lahjomattomasta Suomesta
”Rakenteellinen korruptio on lahjontaa paljon suurempi ongelma. Erityisesti kunnalliset luottamusmiehet toimivat usein kyseenalaisesti ja vastoin yleistä etua henkilökohtaisten suhteidensa perusteella”, Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen sanoo.
Suomessa on ollut iät ajat laitonta lahjoa kunnallista luottamusmiestä. Mutta vaaliavustuksia saa antaa, eikä niitä tarvitse edes julkistaa, jos yksittäinen lahjoitus alittaa 1 700 euroa.
Kuntien maankäyttöön liittyy suuria taloudellisia intressejä. Kenen omistamille maille kaavoitetaan virkistysalue? Mille kaupparyhmittymälle annetaan hypermarketin tontti?
Jää hämärän peittoon, mitä poliitikot voivat saada päätöstensä vastikkeeksi. Palkkio voi olla vaalirahaa, työpaikka tai sosiaalisen aseman pönkittäminen.
* * * * * * * *
Helsingin Sanomat 4.2.2007 – SUNNUNTAI
Pitkä lounas kuivin suin
Politiikanteko on raitistunut. Kostealle lounaalle on vaikea saada seuraa, koska työtahti on kiristynyt, asiat sovitaan tekstiviesteillä, ja isät kiirehtivät illaksi kotiin. Jopa Metalliliiton legendaarinen lobbari Matti Putkonen juo nykyisin maitoa.
– – – – – –
Raitistuminen alkoi politiikassa ja journalismissa 1980-luvulla, työmarkkina- ja teollisuuspiireissä vasta 2000-luvun taitteessa.
”Ensin Neuvostoliitto romahti. Ei tarvinnut juoda idänkaupan kunniaksi.”
Pian iski myös lama.
”Työnantajat ja työntekijät ymmärsivät, että nyt tarvitaan oikeasti kumppanuutta. Perustettiin yhteinen tiski, josta asiat esitetään poliitikoille. Se on sitä kolmikantaa, joka toimii jo vähemmälläkin viinalla.”
* * * * * * * *
ILTALEHTI 31.1.2007 PÄÄKIRJOITUS
Kuka vasta kolmikannasta?
Heikot hallitukset kätkevät vastuunsa työmarkkinajärjestöjen selän taakse.
Usein kuultu väite on se, että työmarkkinajärjestöt sanelevat työelämää koskevat lakiesitykset, jotka eduskunnan pitää hyväksyä pilkunkaan paikkaa muuttamatta.
Tällöin unohdetaan se, että lakiesitykset antaa maan hallitus.
* * * * * * * *
HELSINGIN SANOMAT 18.12.2006 – PÄÄKIRJOITUS
VIERASKYNÄ
Integraatio heikentää kolmikantaa
Kolmikanta on ollut suomalaisen yhteiskunnan kehittämisen ja vallankäytön ydin. Kolmikannan nimeen vannottiin viimeksi syksyllä, kun väiteltiin siitä, pitäisikö Suomen Yrittäjät ottaa mukaan kolmikantaan vai ei. Vielä tärkeämpää olisi kuitenkin keskustella siitä, minkä verran kotimaisella kolmikannalla ylipäätään on tilaa tulevaisuudessa.
Kolmikannaksi kutsuttu epävirallinen sopimusjärjestelmä aloitti voittokulkunsa vuosikymmeniä sitten suljetussa yhteiskunnassa. Kolmikannassa työntekijöiden ja työnantajien keskusjärjestöt pyrkivät sopimaan hallituksen kanssa tulosopimuksesta ja työelämään liittyvästä lainsäädännöstä.
Muutos käynnistyi, kun rahoitusmarkkinat alkoivat vapautua 1980-luvulla. Silloin laissa käytettiin ilmaisua vaarallinen yhteisö yrityksistä, joista ulkomaalaiset omistivat yli 20 prosenttia.
* * * * * * * *
Yle Teksti-TV Sivu 115/1 KOTIMAA YLE24 TORSTAI 8.12.06
Kokoomus: Kolmikantaa voisi kehittää
Kokoomuksen mukaan työelämään liittyvät asiat pitää valmistella kolmikantaisesti myös tulevalla vaalikaudella.
Puheenjohtajan Jyrki Kataisen mielestä kolmikanta kaipaa kuitenkin myös sisällön ja rakenteiden kehittämistä.
* * * * * * * *
Uutispäivä Demari 3.11.2006
”Yt – jupakka vaurioitti pysyvästi kolmikantaa”
Metalliliiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaalla riittää silti ilonaiheita: työttömyys on alimmillaan 17 vuoteen.
Kuka enää uskoo kolmikantaan, jos yksi osapuoli siitä lipeää? Vuorenmaa kysyy.
* * * * * * * *
HESARI – KOTIMAA PERJANTAINA 6.10.2006
KOLMIKANTA – PUOLESTA JA VASTAAN OSA 1
Sarjassa kerrotaan, miten kolmikanta toimii ja käyttää valtaa.
Kolmikanta on kansalaisille usein täysin outo järjestelmä
Lipponen: ”Olemme kolmikannan viitoittamalla tiellä”
* * * * * * * *
HESARI – KOTIMAA TIISTAINA 3.10.2006
KOLMIKANTA – PUOLESTA JA VASTAAN OSA 2
Sarjassa kerrotaan, miten kolmikanta toimii ja käyttää valtaa.
Hallituksen agentti Sailas:
Kolmikantaa voi kiittää tuloverotuksen kevenemisestä
Kolmikannan arvostelu demokratiapohjalta ”alkaa olla eltaantunutta”
* * * * * * * *
HESARI 2.10.2006 KOTIMAA
KOLMIKANTA – PUOLESTA JA VASTAAN OSA 3
Sarjassa kerrotaan, miten kolmikanta toimii ja käyttää valtaa.
Kolmikanta nakertaa eduskunnan valtaa, järjestelmän arvostelijat sanovat
Kansanedustaja: Kolmikannan lakiesityksiin ei voi puuttua
* * * * * * * *
HESARI – PÄÄKIRJOITUS PERJANTAINA 15.9.2006
Kolmikanta on politiikassa kaksiteräinen miekka
Suomen poliittisen järjestelmän keskeinen erityispiirre on ollut ja on, jopa kasvavassa määrin, kolmikantayhteistyö: työntekijöiden ja työnantajien keskusjärjestöt pyrkivät sopimaan yhdessä hallituksen kanssa tulosopimusten lisäksi myös työelämään liittyvästä lainsäädännöstä.
Kolmikantayhteistyön innokkaimpia kannattajia ovat olleet työntekijäjärjestöt SAK:n johdolla sekä vasemmistopuolueet. Se on kuitenkin kelvannut hyvin myös keskustalle ja kokoomuksellekin silloin, kun ne istuvat hallituksessa. Kolmikanta tuo ennustettavuutta ja vakautta.
# # # # # # # # # # # # # # # #
KIRJOJA KOLMIKANNAN KANNOILTA
# # # # # # # # # # # # # # # #
KOLMIKANNAN JUURILLA
Markku Mansner: Suurlakosta Euroopan unioniin. Vuosisata työnantajatoimintaa. 317 sivua. Elinkeinoelämän keskusliitto.
Vaikka nuoressa tasavallassa herrat olivat herroja ja työläiset työläisiä, ei raja ihan railona auennut. Jopa silloin kun työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välit olivat virallisesti poikki, ay-demarien ja työnantajien johtomiehet suhmuroivat keskenään kabineteissa.
Aseveliakselin miehet myös jeesasivat toisiaan: STK:n legendaarinen toimitusjohtaja Päiviö Hetemäki järjesti aseveljensä Niilo Hämäläisen pyynnöstä konkurssin partaalle joutuneelle Metallityöväen liitolle lainat Helsingin Hakanimen toimistotalon rakennustyön pelastamiseksi.
Mansnerin kirja ei ole yksiniittinen työnantajahistoria, vaan valaiseva, hyvin kirjoitettu ja paloiteltu läpileikkaus Suomen talous- ja sosiaalihistoriasta. Mansner ei myöskään kaihda tulkitsemasta tärkeitä työmarkkinakäänteitä tai edes arvostelemasta joitakin työnantajien päätöksiä.
Lähde: Helsingin Sanomat 11.2.2007
* * * * * * * *
KENEN ASIALLA SAK?
Pertti Klemola: Teoksen pohjana on parisataa avomielistä henkilöhaastattelua ja laaja, osaksi salaisenakin pidetty arkistoaineisto. Jokaista suomalaista koskevat poliittiset ja taloudelliset ratkaisut joutuvat uuteen valoon. Otava. ISBN 951-1-02114-1.
* * * * * * * *
VALTA KUNNASSA
Matti Wiberg: Kirja julkistettiin Helsingissä 30.6.2005 Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) Polemia –sarjassa.
Professori Matti Wiberg varoittaa eliittivallasta: Kunnissa päätökset tehdään kaveriporukassa.
”Kunnallispolitiikka on hyvin elitististä: tosiasiallisesti pieni virkamiesten ja muutaman johtavan poliitikon kaveriporukka tekee kaikki oleelliset päätökset. Politiikka on eliittivallan käyttöä. Monesti puoluetoveruudesta voi kaveruuden kannalta olla suoranaista haittaa.
Olennaista on, että kaverit ovat tottuneet sopimaan keskenään, miten kunnan asiat päätetään. Ennustettavuus on luottamuksen perusta.”
* * * * * * *
Eduskunta 2 – dokumenttinäytelmässä Lauri Ihalaisen roolihahmo kuuluttaa ”Meille kuuluu kaikki paitsi ulkopolitiikka..
Vitsiäkö?
MTV3 kanavan poliitikan toimituksen esimies Timo Haapalan kolumnista 9.11.2012:
”Mutta ennen muuta Häkämiehen lähtö kertoo hallituksen nykytilasta. Halllitus on halvaustilassa. Päätöksiä ei saada aikaan, sektoriministerit huseeraavat mitä ja missä sattuu. Huolimatta karmaisevasta taloustilanteesta, päätökset eivät etene.
Kunnallisvaalien alla nähty sote-sekoilu kertoi kaiken oleellisen, tuorein esimerkki on Islannin ilmavalvonta.
Tästä on kiittäminen SDP:tä, jonka venkoilu ja päätösten venyttäminen on saanut kulisseissa paitsi pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) raivon partaalle myös pienemmät hallituspuolueet totaalileipääntymään demarien touhuihin.
Henki hallituksessa on surkea. Odotettavissa on, että eduskuntavaaleihin mentäessä tilanne muuttuu entistä surkeammaksi. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) johtajanote näkyy kirvonneen.
– Mistään ei tule mitään, kaikki istuu kuin tikut paskassa. Mikään ei etene ja kaikki pitäisi viedä kolmikantaan, kun SDP ei saa päätöksiä aikaiseksi, sisäpiirianalyysi kuuluu.”
KUN KAIKKI TIETÄÄ – KAIKKI YMMÄRTÄÄ
Olisiko takaisin vallankaappauksen aika? Eduskunnalle ja kansanedustajille? Nyt onkin perussuomalaisilla, vasenryhmällä ja eduskunnan ulkopuolisilla puolueilla näytön paikka.
”Onko perustuslailla Suomessa mitään todellista merkitystä?” – kysymys lienee se kaikkein ratkaisevin.
* * * *
Palataanpa tästä Suomi 2017 linkkauksesta vuoden 2011 kevääseen ja kesään, jolloin iso käry kävi ja varmistui. Virallinen ja valtakunnallinen media jatkoi vakaata vaikenemistaan. Valtakoneen osana voikin jakaa vain virallista totuutta.
Joten toivoa sopii, että toimitusten mediasensuuriin juuttunut aineisto ryöpsähtelee edes näyttämöiden kautta tietoisuuteemme. Entisen Neuvostoliiton tapaan.
* * * *
23.2.2013 jotain tapahtumassa….?
TV1:n Ykkösaamussa vierailleen Pekkarisen mukaan tiiviit suhteet työmarkkinajärjestöihin eivät ole hyvä asia etujärjestöjenkään kannalta.
– Helpottaako työmarkkinaratkaisuja se, että työnantajan tärkeimmällä paikalla istuu yhtäkkiä hallituksen pääpuolueen johtava poliitikko?, hän epäilee.
Pekkarinen lisää, että työministerinä istuu vastaavasti SAK:n entinen puheenjohtaja.
– Päällepäin näyttää siltä, että tämä on korporaatioiden hallitus, mutta auttaako se?
Osallistu Promerit keskusteluun osoitteessa:
http://www.promerit.net/2013/02/pekkarinen-ylelle-nyt-katsotaan-toimiiko-%E2%80%9Dkorporaatiohallitus%E2%80%9D/
* * * *
Päivitys 4.6.2013 – kello 14:14
Vai pitäisikö Suomen antaa; tämä oikeusvaltion laillisuusperiaatteita romuttava koneisto Euroopan unionin korjattavaksi?
Lue lisää Suomi 2017 ajatushautomon Aurinkokuningatar – artikkelista, jossa lähestytään Suomen todellista hallintamuotoa lakisääteisen vakuutus- ja sosiaaliturvan kautta.
Suomi 2017 verkosto 