Kaikkien meidän Helsingin Sanomat

“Tiedotusvälineellä ei ole arvokkaampaa pääomaa kuin se, että siihen voi luottaa.”
Näin lausui julkisen sanan neuvoston (JNS) puheenjohtaja Risto Uimonen Hesarissa (HS 11.7.2012 – sivu A6).

Miltä tuo luottamustilanne näyttää Helsingin Sanomat vs. sosiaalinen media (SM)?

– Suomen perustuslaki ”uudistus” vs. Islannin –

Tutustu yllä olevasta linkistä myös Suomi 2017 artikkeleihin:
Luopuiko Suomi koskaan markasta? Virallisesti. →

← Joukkoistaminen toimii myös valtaeliitin parissa

Rehellistä valoa vilkkaa entistä enemmän yössä, kun avoimen tiedonvälityksen harjoittajaverkostot istuvat työssä.

”Jos me rupeamme täällä panttaamaan tietoja, joudumme sellaiseen hetteikköön, ettei kohta enää tiedetä, mitä me ollaan tekemässä.”
Lähde: Journalisti, joulukuu 1993

Harri Vänskä
(Ylen radiouutisten taloustoimittajana, myöhemmin Pohjolan – yhtiöiden tiedotuspäällikkönä)

Yleisradion taloustoimitukset olivat Harri Vänskän mielestä ehdottomasti liian pieniä ja huonosti resursoituja: ”Politiikka oli perinteisesti enemmän ytimessä, mutta kun talous vapautui, eivät toimitukset kyenneet muuttumaan sisäisesti.”

Lähde: Rahavallan rakkikoirat – Tositarinoita talousjournalismista, Antti Mikkonen, WSOY 1998

Mikä mahtaa olla tilanne taloustoimitusten resursoinnin suhteen vuonna 2012?
Ylessä? Helsingin Sanomissa? Aamulehdessä? Turun Sanomissa? Entä STT:ssä?

HELSINGIN SANOMAT PUOLITTAA KOKONSA – PRINTTIVERSIOSSAAN…

Vuoden 2013 alussa markkinoille putkahtaa uutistietojen mukaan pienempi kokoinen paperi – Hesari. Eli tabloid-kokoinen Helsingin Sanomat. Kevään, kesän ja syksyn aikana lehdentekijät ovat keränneet itselleen ja omistajilleen tietoa siitä, että minkälaista lehteä nykyiset asiakkaat ja potentiaaliset asiakkaat haluavat.

Tässä ensin pieni lämmittelyosio ja sitten sen pohjalta Suomi 2017 ajatushautomon tekemä avoin Kansan Gallup: ”Tällaisenhan Hesarin minä haluaisin”.

Jos Sanoma – konserni keskittää voimavaransa tuotteeseen nimeltä Helsingin Sanomat, niin kaikki tuo yllä toivottu on mahdollista. Taloudellisesti ja toiminnallisesti. Kun kaikki tietää. Kaikki ymmärtää.

Tästä avoimeen Kansan Galluppiin siitä, että minkälaisen Helsingin Sanomat eli Hesarin Sinä haluaisit? Laita Sinäkin äänesi kuulumaan!

 

Epäilijöille. Kaikki tuo on mahdollista, kunhan Hesarin ympärille kertyneet isot rönsyt on ensin poistettu. Koko lehtiala on isojen muutosten keskellä.

Toimittajien ja kuvaajien työnkuvasta puhumattakkaan. Nyt pitäisi pahimmillaan sutkauttaa juttu printtiin, nettiin, telkkariin ja radioon. Yksi juttu. Monta kanavaa. Samaan hintaan. Eikun palkkaan.

Käynnissä oleva muutos koskee etenkin mainosrahaan pohjautuvia tiedotusvälineitä eli valtaosaa kaikista Suomen sanomalehdistä, joita painetaan vielä paperille.

Toivottavasti kuitenkin myös mainosrahotteisesta tiedonvälityksestä saadaan avointa, iloista ja kaikkien hyväksymää toimintaa.

Tärkeintä lienee avoin ja läpinäkyvä tiedonvälitys? Juonikkaan journalismin sijaan.

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen kiteytti tuon asian kesällä näin osuvasti:

“Vaikka täysi totuus on tavoittamaton unelma, siihen pitää pyrkiä – tunnustaen, ettei sitä voi koskaan täysin saavuttaa. Uskottavuus on uutismedian elämän edellytys.”
(HS 13.7.2012 – Enkeli-Elisa pakottaa median itsekritiikkiin – Näkökulma sivu A5)

LAATUJOURNALISMI MUUTTANUT PYSYVÄSTI TEATTERIN LAVALLE?

Muistakaa siis käydä katsomassa Ryhmäteatterin Eduskunta 2 – dokumenttinäytelmä, joka menee Helsinginkadun näyttämöllä 7.12. asti.

On erittäin tärkeää, että pääsette kokemaan ko. näytelmän omin avoimin aistein.

Dokumenttinäytelmässä havainnollistetaan mielestäni hyvin myös sitä, missä journalismin ja journalistien uskottavuuden suhteen isossa kuvassa Suomessa mennään. Kyse ei ole varmasti taidoista, vaan siitä, mitä ammattitaitoiset toimittajat ja kameramiehet sekä – naiset saavat meille rahvaalle kulloinkin työllään kertoa.

Muuten.

Antaako EU-komissio kohta direktiivin siitä, että Ylen pitää aloittaa toimittamaan myös valtakunnallista ja paperille painettua sanomalehteä?

Vai tulisiko Yle – pakkoveron kaltaisella maksulla kustantaa myös yhtä valtakunnallista sanomalehteä? Viiden (5) vuoden sykleissä.

Esimerkiksi Savon Sanomat aloittaisi vuoronsa vuonna 2017? Sitten Karjalainen ja sitten Ilkka? Välissä ehken Maaseudun tulevaisuus?

Jakelu ja toiminta avoimen Kansan Gallup – kyselyn ”Tällaisenhan Hesarin minä haluaisin” tulosten mukaisesti. Sillä lisäyksellä, että suorasaantimuistissa olevien sisältöjen tulee olla asiakkaiden saatavilla 15 vuotta.

Verovaroista tai vastaavista kustannettava vuosituki; vuorossa olevalle valtakunnalliselle sanomalehdelle, esimerkiksi 250 miljoonaa euroa per vuosi. Kulujen ja tulojen erittelyt avoimesti verkkoon seurattaviksi. Sekä vähintään 10 vakituista kirjeenvaihtajaa seuramaan pelkästään EU:ssa tapahtuvia asioita. Niin politiikan kuin talouden saralla.

Ihmetystä herättää tämän uudistuksen jälkeen se, että miten muun muassa Yle ja Helsingin Sanomat selvisivät EU-asioiden uutisoinnissa Brysselissä ja Strasbourgissa vuosikymmenten ajan yhdellä kirjeenvaihtajalla?

Vallalla oleva työohjeistus EU-uutisoinnissa lienee alla oleva?

Ranskalainen lehtimies, Le Monde Diplomatiquen päätoimittaja, professori Ignacio Ramonet kertoo kirjassaan “Median tyrannia”:

“Kuinka tänä päivänä salataan tietoa? Lisäämällä sen määrää: tieto naamioidaan tai palotellaan niin, että sitä on saatavilla liian paljon sulatettavaksi, emmekä me edes huomaa kaivata puuttuvaa tietoa.” (Lähde: Sananvapaus kauppatavarana sivu 18.)

Hyviä kirjoja mediamaailman tilanteisiin:
Valkonen Martti – Sananvapaus kauppatavarana, Suomalainen matkaopas 2003
Boxberg Katja & Heikka Taneli – Lumedemokratia WSOY 2009
Vehkoo Johanna – Painokoneet seis, Teos 2011
Honkonen Juha & Lankinen Jussi: Huonoja uutisia, Intokustannus 2012

”MEIDÄN KAIKKIEN” HELSINGIN SANOMAT

Sanomalehdillä oli pitkään ensimmäinen ja viimeinen sana. Onhan se osin edelleen. Esimerkiksi mielipidesivun pravdamaisella hallinnoinnilla.

Näin ei ole enää.

Tänä päivänä jokainen meistä; voi halutessaan koota palasista, omaan kulloiseenkin maailman katsomukseen sopivan todellisuuden.  Esimerkiksi Facebookin ja Twitterin päivityksissä; kaikki meistä ovat, esimerkiksi Helsingin Sanomien kanssa samalla viivalla.

Helsingin Sanomien aukko Facebookin ja Twitterin uutisvirrassa on saman kokoinen kuin muiden käyttäjien. Vaikka onhan Helsingin Sanomat todellisuudessa edelleen melkoinen jätti. Ainakin muutamien vuosien ajan.

Netti eli virtuaaliset markkinavoimat tekivät nimittäin kaikessa hiljaisuudessa sanomalehdille saman, mikä tapahtui digitalisoitumisen ja internetin myötä jo aikaa sitten esimerkiksi musiikintekijöille. Rahastaminen omasta tuotteesta ja työstä tuli erittäin haasteelliseksi. Osin mahdottomaksi.

Kaikessa kuohunnassa tulee aina nähdä uuden mahdollisuuden siemen. Tässä oma ehdotukseni.

Jotta jätin kanssa uskaltaa toimia ja siihen voi luottaa, niin ”meidän kaikkien Helsingin Sanomat” – asemaan päästääkseen Helsingin Sanomien tulee avata sisimpänsä rehellisesti. Tosin ensin pitäisi saada saavutetuksi jonkin asteinen yhteisymmärrys siitä, mitä rehellisyys tässä yhteydessä tarkoittaa? Sitten olisi helpompi edetä päätoimittajien, omistajien ja toimitusten esimiesten oikeanlaiseen esittelyyn. Sidonnaisuuksineen, perhesuhteineen ja osakeomistuksineen.

Uskon, että verovaroista kustannettavan Ylen suhteen samanlainen avautuminen olisi ensin paikallaan. Sen jälkeen alan standardia avoimuudesta on muidenkin helppo seurata.

WWW.JOURNALISMI.INFO – SIVUSTON KOHTALO KIINNOSTAA?

“Tiedotusvälineellä ei ole arvokkaampaa pääomaa kuin se, että siihen voi luottaa.”
Julkisen sanan neuvoston (JNS) puheenjohtaja Risto Uimonen, HS 11.7.2012.

Valtakunnallisen ja tiedotusvälinekohtaisen mainostulorekisterin syntyminen auttaa ymmärtämään esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Nelosen yhteenliittymän kovan kilpailijan, Bonnier – konsernin omistaman MTV3 – konsernin uutisvalintoja ja toimintatapaa paremmin. Sanoma-konsernin massiivista mediapalettia yhtään väheksymättä.

Journalismi.info – niminen sivusto on poistunut keskuudestamme tai sitten se on vain tauolla. Sivustolla sai ladata veloituksetta jakoon seuraavat kaksi näytepalaa. Ne koskevat Martti Valkosen kirjaa ”Sananvapaus kauppatavarana”. Aika yllättävää lukea, että kokoomuksen, demareiden ja vihreiden yhteistyö on ollut aikanaan jo noin hedelmällistä.

Tässä siis netistä pelastettua perintöä kaikkien aiheesta kiinnostuneiden saataville:

Pihtiputaan mummosta ja Heikki Hellmanista mielenkiintoista luettavaa:
.pdf – muotoiset tietopaketit edellyttävät ilmaista Acrobat Reader – ohjelmaa koneellesi

SANANVAPAUS KAUPPATAVARANA_salat-1_MARTTI VALKONEN

SANANVAPAUS KAUPPATAVARANA_salat-2_MARTTI VALKONEN

* * * *

Tästä alla olevasta linkistä Suomi 2017 artikkeleihin koskien median tilanteita:

– Miksi mainosraha määrää uutisten valinnan? –
– Euroopan velkojen verkoston läpivalaisu viimeinkin käyntiin –
– Huonoja uutisia – kirjasta –

Suurin pelko Helsingin Sanomilla ja kaikilla muillakin tilaus- sekä mainosmaksuista riippuvaisilla sanoma- ja aikakausilehdillä lienee nyt se, että yli 50 prosenttia tilaajista sanoo tilauksensa irti. Esimerkiksi tammikuun 2013 alusta lukien.

Hienoa olisikin, jos aiheeseen liittyen saataisiin vastaavanlainen pamfletti myös isojen tiedotusvälineiden omistajilta. Jotka ovat muutamaa isoa henkilöomistajaa lukuunottamatta isoja institutionaalisia toimijoita.

Kuten säätiöitä, rahastoja ja vakuutusyhtiöitä.
(Lähteenä edelliselle Huonoja uutisia – kirjan sivu 16)

Haaste omistajien vastapallopamfletin tekemiselle tulee kirjan sivulla 15:
“Emme missään nimessä syytä tason laskusta toimituksia emme päätoimittajia. Resursseihin liittyvistä päätöksistä vastaavat omistajat.”

Huonoja uutisia – kirjan sivulta 97 aiheeseen tähän pohdintaan liittyvä löytö:

“Transparency Suomi ehdotti raportissaan alkuvuodesta, että Suomeen tulisi perustaa median mainostulorekisteri, joka paljastaisi liian likeiset suhteet liike-elämään. Ehdotus vaiettiin kuoliaaksi.”

Mainokset

Tietoja Suomi 2017 - Suomi 2.0

Vuonna 2017 Suomi täyttää 100 vuotta. Millaisessa Suomessa tuolloin elämme jää kaikkien tuolloin eloisasti elävien koettavaksi. Tässä blogissani pyrin valottamaan lähihistoriamme mustia aukkoja. Ruohonjuuritasolta valaistuina. Toivottavasti entistä elämänmyönteisempään Suomi 2.0 - versioon on mahdollista päästä myös käytännön elämässä. Nyt ja heti. Kansanvaltahan ei voi toimia jos kansa ei tiedä. Vain yhdessä toimien olemme enemmän. Muuten armottomien apparatsikkien Albania uhkaa.
Kategoria(t): "sutki sisko" ja "hyvä veli"-järjestelmät, apparatismi, korporatismi, yhteiskunta ja sidonnaisuudet Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s