Presidentivaalit 2012 – Syrjääntyminen

Kunnallisvaalit 2012 alkavat lähestymään. Tosin eniten käytetty termi taitaa olla kuntavaalit 2012? On aika alkaa; lopettelemaan, tämä vuoden 2012 presidentinvaaleihin liittynyt artikkelikokonaisuus. Sitä ennen vielä yksi uusi näkökulma tasavallan presidentti Sauli Niinistön esillenostamaan nuorten syrjääntymisteemaan. Kyse voi olla hyvinkin pienestä asiasta. Josta johtuen elämä lähtee menemään nuoresta pitäen vinoon.

Syrjääntyminen tapahtuu hitaasti ja varmasti. Oli kyseessä nuori taikka vanha.

Niin kuin tuosta HS-kuvakoosteesta nähdään niin myös vasemmisto on samalla piparipurkilla. Vaikka onkin voimakkaasti arvostellut Niinistön kokoaman ryhmän toimiin liittyviä asioita. Mielestäni turhaan.

Työkenttää nimittäin piisaa, jos ollaan kerrankin tosissaan. Vai onko kyseessä etukäteen roolitettu kuntavaalien edustappelu? Istuvathan kokoomus ja vasemmistoliitto samassa hallituksessa.

Juristina tasavallan presidentti Sauli Niinistö voi ottaa erikseen kantaa, onko kaikki kohdallaan Suomen oikeusjärjestelmässä? Erityisesti kirjallisesti toimivien hallinto-oikeuksien, vakuutusoikeudellisen erityistuomioistuinjärjestelmän ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suhteen? Siitä lyhyesti tämän artikkelin lopussa.

Sitten asioiden ytimiin. Otan syrjääntymiseen johtavista syistä konkreettisen esimerkin lapsista ennen kouluikää. Koskien ikähaarukka 2-6 vuotta.

Syrjääntymistä edistävät syyt eivät näy välttämättä päälle päin.

Eli syrjääntymistä edistävä tekijä voi olla järjettömäksi luotu byrokratia. Josta otan seuraavaksi konkreettisen esimerkin ja sitä mahdollisesti paremmin avaavan linkkauksen.

Tämä alue ei nimittäin tunnu kokemusteni mukaan kuuluvan oikein kenellekkään. Kyse on nuorena tarvittavien terapia- ja kuntoutuspalvelujen saamisesta oikeaan aikaan. Teollisuudesta tuttu JOT.

Kuntahierarkiassa ja byrokratiassa näiden asioiden mallikas hoitaminen edellyttäisi rajat ylittävää toimintaa ja tiedonkulkua; terveyden- ja päivähoidon sekä sosiaali- ja opetustoimen välillä. Tiedonkulun ei tarvitse edes tapahtua henkilötietojen tasolla, joihin tarvitaan hidasta lainsäädännöllistä pohdintaa.

Ainakin 1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa tässä lopussa linkissä avautuva merkkaamattomien miinakenttien alue oli tarjolla.

Alkaen niistä erityistä tukea tarvitsevista lapsista 2-6 ikävuotta. Osa heistä lyhyt aikaisesti, osa taas pitkäkestoisemmin. Viivästymää esimerkiksi puheentuoton ja puheen ymmärtämisen alueilla.

Tuolloin Kelan vakuutuslääkärinä toiminut iho-ja sukupuolitautien lääkäri pystyi hylkäämän lastensairaalan moniammatillisen tiimin tekemän kuntoutussuunnitelman. Samalla myös oikeuden Kelan korotettuun hoitotukeen, joka vaadittiin ainakin tuolloin siihen, että pitkäkestoista erityistä tukea tarvinnut lapsi pystyi hakemaan vanhempiensa avustuksella erityislapsen statuksella paikkaa kotikuntansa päivähoidosta. Jossa päivittäin tarvittavat erityistarpeet kuntoutuksen suhteen pystyttiin toteuttamaan.

Asiat ovat varmasti jo kunnossa, joten kohteliaimmin tästä vielä katsausta siihen, miten varovasti arvioiden tuhansia lapsia pukkastiin jo alun alkaen kohti syrjääntymisen valtateitä.

Käsittääkseni rahaa, tietoa ja taitoa näidenkin asioiden hoitamiseen on. Vain erilaiset budjettiraamit ja organisaatiokaaviot hidastavat ruohonjuuri- ja katutason toimintaa.

Tieto ei tuolloin esimerkiksi kulkenut päivähoidon ja opetustoimen välillä siitä, että kuinka monta ja minkäläisin erityistarpein olevaa lastaa oli tulossa oppivelvollisuuden piiriin. Tällöin tarvittavia resursseja on aina riittämättömästi tarjolla.

Aurinko paistakoot, paikkansa pitävä tieto erityislasten vanhemmat tarpeen hetkellä tavoittakoot! Nimittäin alle 6-vuotiaan elämässä kaksi vuotta ilman tarpeelliseksi katsottuja päivittäisiä ja viikottaisia tukitoimia lisää takuuvarmasti koulunkäynti vaikeuksia, joka taas ennustaa kasvanutta syrjääntymisen uhkaa yhteiskunnasta. Vaikka perhe kuinka yrittäisi.

maanantaina, huhtikuuta 21, 2008
– Laiminlyövätkö kunnat lasten tarvitsemia terapiapalveluita? –

Vastaus on kyllä ja ei. Lainsäädäntöön ja käytäntöön tarvitaan ”saattaen vaihdettava” – toimintamalli, jolloin lasten ja nuorten pallottelu verovaroin toimivien viranomaisten välillä voidaan muinaisjäänteenä katsoa loppuneeksi.

Vaan se ei tapahdu hetkessä eikä ilman kansalaisten yhteistoimia. Kirjoituksemme lopussa kokonaisuutta valaisevat www – linkit käyttöönne.

* * * *

Lyhyesti omakohtaisista kokemuksista

Voisinpa kuvailla, että tuossa kaikessa on tarjolla aito ja tarkkaan vahvemman osapuolen suunnittelema suomalainen paperihelvetti, jossa menee helposti ensi alkuun pari vuotta ennen kuin vanhemmat alkavat edes tajuamaan, mistä kaikesta onkaan kyse?

Kahden vanhemman perheessä, toisen vanhemmista kapasiteetti valjastuu hoitamaan ja aikatauluttamaan asioita, että erityistä tukea vaativan lapsen hakemukset ovat oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Oikeilla erikoislääkärinlausunnoilla varustettuna.

Ja ne vanhemmat tai yksinhuoltajat, jotka eivät tästä vaadittavasta paperihelvetistä selviä; saavat pitkäkestoisen ja hitaasti etenevän perhehelvetin osakseen.

Miten osaat toimia pitkäkestoista erityistä tukea vaativan lapsen kanssa, jos kukaan ei ota kokonaisvastuuta avunantamisesta? On nimittäin aika nöyrä olo ensi alkuun, kun ei tiedä millä luukulla pitäisi olla ja mihin aikaan? Millä papereilla varustettuna?

Eikä tässä vielä kaikki.

Esimerkiksi Afrikan itäiseltä niemimaalta lähtöisin olevien lasten asiat hoituivat hyvin.

Esimerkiksi omalla lähialueellani päivähoidon erityisryhmien erityislapsipaikat napsahtivat kuin tilauksesta heille. Päivähoitopäätöksistä tehtyjä papereita nimittäin pääsee lukemaan, kun tietää näissä asioissa oikeutensa.

Päivähoidon johdossa ei vielä tuolloin osattu tunnistaa sitä tosiasiaa, että jos omat vanhemmat eivät osaa suomea, niin Suomessa syntyneiden itäiseltä Afrikan niemimaalta kotoisin olevien vanhempien lasten, suomen kielen kielellinen viivästymä eli puheentuotto ja ymmärtäminen viivästyvät luokkaa 2-3 vuotta.

Puheterapian antaminen itäisen Afrikan niemimaalla puhuttavan kielen tulkin läsnäollessa tällaisille lapsille oli sisäpiiristä saatujen tietojen mukaan järjetöntä.  Kyseessä oli puheterapeutin rajallisten resurssien käyttämisestä suomen kielen opetukseen!

Samaan aikaan hyvin rajallisista puheterapian resursseista jäi paitsi paljon syntyperäisiä suomalaisia. Pitkäkestoisesti.

Toivotaan kuitenkin, että tuolla alueella on myös  edistytty.

Pitihän tämäkin testata. Kun aikanaan yhdestä kunnan kielteisestä päivähoidon erityislapsipaikkapäätöksestä tehtiin päätöksessä olevien ohjeiden mukaan kirjallinen valitus, niin lopputulemana päätös korkeimmasta hallinto-oikeudesta (KHO) on sellainen, että vanhemmilla  ei ole oikeutta valittaa lapsensa päivähoitopäätöksestä.

Kirjallisessa valitusprosessissa vastapuolen henkilöt eli virkamiehet muuttuivat anonyymeiksi. Vanhempien nimiin laitettiin keksittyjä asioita. Todellisuudessa tapahtuneet asiat rakennettiin kirjallisessa oikeusprosessissa kafkamaisesti toisiksi.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) suomalainen sihteeristö ei nähnyt tapahtuneessa oikeusprosessissa mitään virhettä. Eli tuo kirjallisesti tapahtuva asioiden vääristely oli ainakin tuolloin Suomessa täysin sallittua puuhaa. Virkamiesten kanta voittaa aina.