Maan tapa

Vuosina 2008 – 2010 näytti hetken siltä, että vaalirahoituksesta saadaan Suomessa viimeinkin; avointa, iloista ja kaikkien hyväksymää toimintaa.

Varsinkin, kun tuolloisen vaalirahakohun keskipisteessä olleiden puolueiden puoluesihteerit heittivät vaalirahoituksen avoimuuspallot yksittäisten edustajien ja heidän tukiryhmiensä suuntaan. Eli ne kertovat, jotka vaalirahaa keräävät. Jos kertovat.

Näin keskustan puoluesihteerinä vuosina 2006 – 2010 toiminut Jarmo Korhonen tiedotteessaan 13.7.2009:

”Puoluesihteerinä en ole pitänyt asiallisena puuttua julkisuudessa Keskustan kansanedustajien ja ministerien vaalirahailmoituksiin ja niissä mahdollisesti ilmenneisiin puutteisiin.

Ne ovat yksittäisten edustajien ja heidän tukiryhmiensä asioita.

Puoluesihteerinä olen vastannut puolueen varainhankinnasta, yhdessä puheenjohtajan kanssa. Saadut varat on käytetty puolueen vaali- ja varsinaiseen toimintaan.”

Mitä kaikkea keskustan kulisseissa tuolloisen vaalirahakohun keskellä tapahtui? Vuodesta 2015 alkaen tapahtumista on ollut saatavissa tietoa myös kirjana! Tähän kirjaan kannattaa tutustua.

Kirja, josta pidetään! Tai jota vihataan! Yli puolue- ja aaterajojen.


Tuon kirjan lukemisen jälkeen on pakko miettiä sitä, että jäivätkö tuolloin vain harrastelijat kiinni? Vai koettiinko heidät; vakiintuneiden valtakoneiston vaali- ja puoluerahoittajien suunnasta markkinahäiriköiksi? Uutistietojen ja ”Maan tapa” – kirjan mukaan; kiinnijääneet vaalirahoittajat yrittivät vaikuttaa muun muassa kaavoitukseen, jonka perusteella sijoitetaan uusia erilaiseen liiketoimintaan sopivia alueita Suomen kartalle.

Eikä itse vaalirahoittaminen ole rikollista, vaan se, etteivät vaalirahaa saaneet ilmoittaneet siitä vaalirahoitusilmoituksissaan.

Joten tässäkin aiheessa pitää muistaa, että se mitä ei virallisesti tunnusteta. Sitä ei ole olemassa. Se mitä ei ole virallisesti olemassa, sitä ei tarvitse korjata. Saatikka korvata.

Mielenkiintoista tietoa vaali- ja puoluerahoituksen rahoituksen avoimuudesta sekä sen vaikuttavuudesta muun muassa lainsäädäntöhankkeisiin; tarjoiltiin Iltalehdessä vuonna 2013. Tämä ”Miljoonien rahavirrat puolueille” – artikkeli löytynee kokonaan luettavaksi Iltalehden sivuilta.

Mafia ja mafiosot mainittu!

Siksi on mielenkiintoista kuulla, joko tämä liikemies Arto Merisalon kirja julkaistaan tänä vuonna?

Elämäkertakirjan kirjoittaminen on ollut Arto Merisalolla työn alla keväästä 2012 lukien ja se työ jatkuu, julkaisuajankohtaa Arto Merisalo on halunnut siirtää vuodeksi 2018-2019.”
Lähde: Wikipedia

Eikä tuossa vielä kaikki.

Toivotaan, että medialla on jo vuonna 2019 iso kuva vaali- ja puoluerahoituksesta hallinnassaan. Sekä tietoa siitä, ketkä voivat vinkata päivänvaloa tarvitsevista kohdista tarkemmin?

Kirittäjinä muun muassa nämä merkittävissä asemsssa olleiden päättäjien ulostulot:

1.
Vihreiden kansanedustaja Tuija Brax kehottaa tiedotusvälineitä selvittämään vaalirahoituksen epäkohtia nykyistä pontevammin.

”On julkinen salaisuus, etteivät kaikki vaalirahoitusilmoitukset pidä paikkaansa”, Brax sanoi maanantaina Helsingin Sanomien Vaalimarkkinoilla Helsingissä.

– –

Hänen mielestään toimittajat voisivat esimerkiksi verrata vaalirahailmoituksia siihen, minkä verran ehdokkaat ovat mainostaneet ja kuinka paljon todellisia kuluja on syntynyt.
Lähde: Helsingin Sanomat 12.3.2007 – ”Brax: Toimittajat selvittämään vaalirahoitusta”

2.
Etenkin säätiöiden antama poliittinen tuki koettiin moraalisesti ongelmalliseksi.

Esimerkiksi viime presidentinvaalin osalta Johannes Koskinen muistutti, että ”erään ehdokkaan vaalilaskuista yksi, suuruudeltaan kymmeniä tuhansia euroja, oli ihan kuin tavan mukaan laitettu suoraan yritykselle maksettavaksi”.

Tällainen poliittinen vaalilaskuttelu avaisi Koskisen mukaan lehdistölle mielenkiintoisen väylän, jos lähdettäisiin katsomaan mihin kaikkiin yrityksiin tai mille kaikille tahoille on lähetetty maksettavaksi vaalilaskuja ja -mainoksia.
Lähde: Yle Uutiset 23.9.2009 – ” Johannes Koskinen suosittaa mediaa jatkamaan vaalirahoitusten penkomista”

* * * *

– Artikkelin linkit toiminnassa, artikkelin julkaisun hetkellä –

Tietoja Suomi 2017 - Suomi 2025?

Vuonna 2017 Suomi täytti 100 vuotta. Tässä pienen ihmisen näkökulmasta kirjoitetussa blogissani; pyrin myös vuoden 2017 jälkeen valottamaan lähihistoriamme ja nykyhetken mustia aukkoja. Ruohonjuuritasolta yhteiskunnallista tilannekuvaa esiin pukaten. Ja väliin pieneltäkin vaikuttavia tapahtumia isoon kuvaan lukiten. Jos haluamme todellisia parannuksia tähän Suomeen; jossa nyt elämme, niin jottain tarttis varmaankin tehrä? Mieluiten yhdessä toimien. Yli ikä - ja varallisuusrajojen. Tuleva aika, Suomi vuonna 2025; jää vielä hämärän peittoon. Toivottavasti entistä elämänmyönteisempään otteeseen itse kunkin tosielämässä; päästään kiinni jo huomenna. Kansanvaltahan ei voi toimia, jos kansa ei tiedä. Vain yhdessä toimien voimme olla, huomata ja vaikuttaa enemmän. Vaikka monesta asiasta eri mieltä oltaisiinkin. Muuten taitaa käydä niin, että Albaniakin hurauttaa entistä kovemmalla vauhdilla Suomen ohi. Joten toivottavasti nuoremman polven päättäjämme ovat nyt tosielämän tapahtumista ja sisäisistä apparatsikeista paremmin kärryillä. Vastakkain ovat jatkossakin virallinen todellisuus ja todellinen todellisuus. Sekä se, että kuinka isoksi päättäjämme uskaltavat antaa tuon eron kasvaa.
Kategoria(t): "sutki sisko" ja "hyvä veli"-järjestelmät, ay-liike, korruptio, maan tapa, politiikka, talouselämä, vaalirahaskandaali, vaalirahoitus, yhteiskunta ja sidonnaisuudet Avainsana(t): , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.