Totuusleikkurointi 4

Kuin sattumalta ja pyytämättä, näiden kahden ja kohta seuraavien tapahtumien aikana pääministeri Juha Sipilä/kesk. on ollut poissa Suomesta. Kuin sattumalta työmatkalla, lukuisten vallankumousten Etelä – Amerikassa, kun samaan aikaan kotimaa Suomessa porisee ja tutisee ihan kunnolla..

Sattumaa tai ei, niin samaan aikaan SOT – hallituksen totuusleikkuroitu ja tuoreen HS–gallupin mukainen (23.10.2017) kannatus matelee edelleen alle 30 prosentin!

Voiko alle 30 prosentin gallup-kannatuksen omaava hallitus olla legitiimi?

Tällä hetkellä vaaleissa äänioikeutettujen määrä Suomessa on noin 4,4 miljoonaa. (Lähde: Oikeusministeriö > Etusivu » Ajankohtaista » Uutiset » 2017 » Kuntavaalit 9.4.2017).

Eri vaaleissa jättää äänestämättä noin 30 – 60 prosenttia äänioikeutetuista:

Suurimman eli nukkuvien puolueen 30 prosenttia = 1 320 000 äänioikeutettua
Suurimman eli nukkuvien puolueen 60 prosenttia = 2 640 000 äänioikeutettua

Alhaisin äänestysprosentti on ollut jostain syystä eurovaaleissa. Miksi siis hallituksen toimesta Suomea ja suomalaisia ajetaan; pala palalta, hiljaisen vallankumouksen keinoin, entistä syvemmälle EU-liitovaltion ytimiin?

SISÄLLYSLUETTELO
Hiljainen vallankumous Evan tapaan
Perussuomalaisten halkiharjauksen lähihistoriaa
Oikeusministeriön kohumuistio
Eduskunnan keskusteluista 19.6.2017
”Ei me lobbareita kuunnella”

Alkuun lyhyt kertaus, joka koskee erinomaisen hyvin, kaikkea tässäkin artikkelissa esiin tulevaa.

Se mitä ei virallisesti tunnusteta. Sitä ei ole olemassa. Se mitä ei ole olemassa. Sitä ei tarvitse korjata. Saatikka korvata.

Muistakaa lukea Seppo Konttisen Lakien synty – kirjaa, niin on helppoa huomata, ettei perustuslaki ole ollut mikään jarru, kun sitä kuuluisaa poliittista tahtoa on ollut ilmassa riittävästi.

HILJAINEN VALLANKUMOUS EVAN TAPAAN
Maanantaina 23.10.2017 julkistettiin Björn Wahlroosin näkemys Suomen tilasta ja perustuslain kehitykselle synnyttämästä riippakivestä.

Työnimellä ”Hiljainen vallankumous” julkaistu 128-sivuinen pamfletti löytyy yhden Suomen vaikutusvaltaisimman lobbausjärjestön Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) nettisivuilta. Ytimessä Wahlroosin Björnillä on kysymys: ”Tekikö uusi perustuslaki Suomen hallitsemisen mahdottomaksi? Tosin vuoden 2011 voimaan saatettua perustuslain uudistusta Wahlroosin Björnikään ei jostain uskaltaudu käsittelemään, vaan tyytyy vuoden 2000 perustuslakiversion tarkasteluun

Kannattaa kuitenkin ladata ja tutustua tarkemmin. Myös uutisvirrassa aiheen synnyttämiin reaktioihin. Wahlroosin Björnin kannanotto on jatkoa EVA:n vuoden 2015 lopulla julkistamaan ja kokoomuksen Kimmo Sasin työstämään ehdotukseen; perustuslain 124 pykälään poistamiseksi. Siitä aiheesta kiinnostuneille, lisää tässä Suomi 2017 Kimmosasilaiset – artikkelissa.

Ja niin kuin tuosta artikkelista käy hyvin selville, niin eipä ole perustuslaki pahemmin estellyt, kun muun muassa Wahlroosin Björnin ja Stadighin Karin oma nelikantainen ekosysteemi on maksimoinut voittojaan, jotka ovat syntyneet muun muassa lakisääteisten eli pakollisten vakuutusten kautta.

PERUSSUOMALAISTEN HALKIHARJAUKSEN LÄHIHISTORIAA
Sitten tiistaihin 24.10.2017. Tuolloin julkaistiin toimittaja Lauri Nurmen kirjoittama kirja ”Perussuomalaisten hajoamisen historia” (linkki vie Into Kustannuksen sivuille).

Toivottavasti kirjasta löytyy tai sen sisällön avittamana saadaan julkisuuteen tapahtumat aikajanalle sijoitettuina ja vahvistettuina. Myös lopussa olevan oikeusministeriön muistion suhteen.

Tuo Nurmen Laurin kirja, kevään ja kesän 2017 tapahtumista perussuomalaisten ja hallituksen ympärillä; nosti uudelleen keskusteluun pääministerin aseman.

Maallikkonäkökulmasta mielenkiintoiseksi nousee se, että valehdeltiinko perussuomalaisten hajottamiseen johtaneista tapahtumista ja olivatko julkisuudessa nähdyt askelkuviot miten aikaisin harjoitellut? Ja jos tapahtuneista valehdeltiin, niin kenen kaikkien suulla, miksi ja missä kaikissa tilanteissa?

Näin katu- ja ruohonjuuritasolta seurattuna; kerrankin hallituksen avainministereiden olisi kannattanut puhua totta. Sillä totta kai politiikassa ja yrityselämässä pitää varautua muuttuviin tilanteisiin. Koko ajan.

Joten nyt mennään tällä erilaisten totuuksien muhennoksella eteenpäin. Tosin tarkka resepti, haudutusaika ja sopan keittäneet ovat vielä hakusessa.

OIKEUSMINISTERIÖN KOHUMUISTIO
Yhdessä vaiheessa kohun keskellä oli oikeusministeriön muistio, jonka oikeusministeriöstä saadun tiedon mukaan on laatinut oikeusministeriön lainvalmisteluosaston ylijohtaja Sami Manninen 13.6.2017. Eli tämän tiedon mukaan muistio on tehty perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen. Ei ennen.

Muistion teksti on seuraavanlainen:

”Tasavallan presidentti myöntää perustuslain 64 §:n nojalla pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Presidentin on kuitenkin ilman esitettyä pyyntöäkin myönnettävä ero valtioneuvostolle tai ministerille, jos tämä ei enää nauti eduskunnan luottamusta.

Pääsääntönä siten on, että valtioneuvoston ja ministerin vapauttaminen tehtävästään tapahtuu asianomaisen itsensä pyynnöstä. Koko valtioneuvoston puolesta pyynnön esittää pääministeri. Presidentin tulisi tällöin myöntää ero. Pääministerin harkinnassa on, pyytääkö hän valtioneuvostolle eroa. Näin siinä tapauksessa, että eduskunta ei ole ilmaissut hallitukselle epäluottamustaan. Parlamentarismin periaate nimittäin edellyttää, että valtioneuvoston tai ministerin tulee pyytää eroa, jos eduskunta on ilmaissut epäluottamuksensa. Presidentin on tällöin myönnettävä ero siinäkin tapauksessa, ettei valtioneuvosto tai ministeri sitä itse pyytäisi.

Nykyisessä tilanteessa eduskunta ei ole ilmaissut hallitukselle epäluottamusta. Ja pääministeri on harkinnut olla pyytämättä valtioneuvostolle eroa.

Valtioneuvoston on perustuslain 62 §:n perusteella annettava ohjelmansa tiedonantona eduskunnalle. Samoin on meneteltävä valtioneuvoston kokoonpanon merkittävästi muuttuessa.

Tämän säännöksen taustalla on vuonna 1991 toteutettu siirtymä ns. luottamuksen oletuksen teoriasta kohti parlamentarismiin paremmin soveltuvaa menettelyä, jossa eduskunta antaa nimenomaisesti luottamuksensa hallitukselle. Aktiivista ja nimenomaista luottamusta edellytetään myös valtioneuvoston kokoonpanon merkittävästi muuttuessa.

Valtioneuvosto voi perustuslain 44 §:n mukaan antaa eduskunnalle tiedonannon valtakunnan hallintoa koskevasta asiasta. Tiedonannon käsittelyn päätteeksi toimitetaan äänestys valtioneuvoston tai ministerin nauttimasta luottamuksesta, jos keskustelun aikana on tehty ehdotus epäluottamuslauseen antamisesta valtioneuvostolle tai ministerille.

Tiedonanto toimii siten sekä valtioneuvoston aloitteesta käytettävissä olevana keinona saattaa eduskunnan arvioitavaksi valtioneuvoston tärkeinä pitämiä asioita ja keskeisiä poliittisia ratkaisuja että hallitusaloitteisena keinona mittauttaa automaattisesti valtioneuvoston nauttima luottamus eduskunnassa.

Teknisesti käsillä ei nyt ole perustuslain 62 §:ssä tarkoitettu valtioneuvoston kokoonpanon muutos. Hallituksen parlamentaarisen pohjan muutosta voidaan kuitenkin pitää merkittävänä. Lisäksi hallitustilanne maassa on viime päivinä ollut kaiken kaikkiaan siinä määrin normaalista poikkeava, että hallituksen on tässä tilanteessa perusteltua antaa luottamuksensa eduskunnan välittömästi arvioitavaksi.”

Lähde: Oikeusministeriö 24.8.2017

Oikeusministeriöltä saadussa .pdf – muodossa olevassa muistiossa ei ole kirjoittajan nimeä eikä päivämäärää.  Joten kovin viralliselta muistiolta se ei näin maallikon silmissä näytä.

Ja sen takia olisi tärkeää, että toimittaja Lauri Nurmi jaksaisi rypistää vielä sen verran, että kevään ja kesän 2017 hallitukseen ja perussuomalaisten hajoamiseen liittyvät tapahtumat, sanomiset, väittämät, muistiot ja kaikki muu asiaan liittyvä saadaan hänen viiteryhmänsä toimesta sijoitettua, tietolähteiden vahvistamana aikajanalle, joka saatetaan tiedotusvälineiden kautta julkisuuteen.

Myös se, että kuka jutteli kenenkin kanssa ja mistä sekä milloin? Kiinnostaa ainakin useita perussuomalaisia uskollisesti äänestäneitä.

EDUSKUNNAN KESKUSTELUISTA 19.6.2017
Entä olivatko pääministeri Juha Sipilä/kesk., valtiovarainministeri Petteri Orpo/kok. ja ulkoasianministeri Timo Soini/ex-ps.  keskenään tai omien kabinettiensa kanssa keskeisessä asemassa, perussuomalaisten hajoamiseen johtaneissa tapahtumissa? Etenkin ennen perussuomalaisten puoluekokousta, lienee se keskeisin juttu, josta keskusteltiin kiivaasti eduskunnassa 19.6.2017, muun muassa näin:

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
Pääministeri Sipilä, 3 minuuttia.

13.59
Pääministeri Juha Sipilä:

”Arvoisa herra puhemies! Nyt tämä pääargumentti oppositiolla näyttää olevan se, että tästä olisi tehty käsikirjoitus jo ennen viikonloppua hallituksen piirissä. Edustaja Lindtman kysyi, voinko vakuuttaa, että näin ei ole. Voin vakuuttaa, että näin ei ole. Hallituksen piirissä ei ole — missään sellaisissa keskusteluissa en ainakaan itse ole ollut mukana, joissa tällaista suunnitelmaa olisi tehty. Olisihan se ennenkuulumatonta miettiä puolueen puoluekokouksen mahdollisia lopputuloksia ja tehdä siihen suunnitelma etukäteen. Nämä ovat ihan mielikuvitustarinoita, joita lehdet kirjoittavat ja te täällä toistatte. Tällaista keskustelua ei ole ollut olemassa.

Sellaisia viitteitä esimerkiksi hallituspuolueiden kesäjuhlassa Kesärannassa oli, että jos tämä poliittinen koti palaa — niin kuin täällä on käytetty esimerkkejä — niin silloin voi liikehdintää tapahtua esimerkiksi siten, että edustajia siirtyy toisiin eduskuntaryhmiin. Tällaista keskustelua oli tiistai-iltana, muutamat perussuomalaisten kansanedustajat tällaista ennakoivat tuossa tilanteessa tapahtuvaksi. Mutta että syntyisi uusi ryhmä ja vielä näin iso ryhmä, niin tällaista keskustelua ei ole käyty. Sellaisesta en ole kuullut mitään ennen tuota viikonloppua. Sunnuntai-iltana kuulin ensimmäisen kerran jotakin mietintää olevan, maanantaina, sen jälkeen kun päätös tehtiin, että arvoeromme on kasvanut liian suureksi, nuo vaihtoehdosta keskustelut alkoivat voimistua, kello 12 tämä Uusi vaihtoehto -ryhmä oli kokoontunut, ja sen jälkeen sain siitä pöytäkirjan ja soitin muistaakseni noin 14.30 matkalla Kesärantaan ryhmän puheenjohtaja Simon Elolle ja kysyin vielä muutaman kysymyksen tähän liittyen. Ja sen jälkeen teimme yhdessä päätöksen valtiovarainministeri Orpon kanssa, että tämä prosessi keskeytetään tähän.

No, ketä valtiosääntöasiantuntijoita on kuultu? Ollaan kuultu Hidéniä, Tiitinen on kertonut näkemyksensä tähän, mutta myöskin oikeusministeriössä on tehty meille muistio asiasta kansliapäällikön johdolla, ja oikeusministeriössä, niin kuin oikeusministeri juuri kertoi, on tehty laaja pohdinta siitä, mitä tämä tarkoittaa.

Myöskin Lavapuro — johon täällä viitattiin — sanoi, että lopputulos oli juridisesti oikein. Tämä on vähän ongelmallista, kun me aina lainaamme vain pätkän kunkin lausunnoista.”

14.03
Antti Lindtman sd
(vastauspuheenvuoro)

”Arvoisa puhemies! Pääministeri, juuri äsken sanoitte suurin piirtein niin, että olisi absurdia, että varauduttaisiin eri vaihtoehtoihin yhden puoluekokouksen takia — suurin piirtein näin. Valtiovarainministeri Orpo juuri edellisessä puheenvuorossaan sanoi, että totta kai varaudutaan eri vaihtoehtoihin. Ja kun kysyin teiltä, käytiinkö hallituksen piirissä keskustelua tästä, ministeri Soini, joka ei ole täällä vastaamassa — yhdyn Henrikssonin pahoitteluun tästä — kirjoitti blogin viikkoa aikaisemmin, jossa hän tuomitsi mahdolliset loikkarit, ja on myöhemmin käytännössä tunnustanut sanomalla, että sille blogille oli paikkansa, koska hän näki tämän vaaran. Nyt ministeri Soini on jo tämän tunnustanut. Tästä on kyse.

Ja vielä, mitä tulee Lavapuroon, niin hän esitti huolensa siitä, että hallituskriisi on juuri silloin maassa, kun ei ole nimettyä oikeuskansleria. Hän piti tätä syntynyttä ongelmaa vakavana ongelmana. Aiotteko sivuuttaa hänen näkemyksensä tuosta vain?”

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
Pääministeri paikalta, 1 minuutti.

14.04
Pääministeri Juha Sipilä (vastauspuheenvuoro):
”Arvoisa puhemies! Tässä nyt tosiaan menevät huhut ja suunnitelmat sekaisin. [Timo Heinonen: Tietoisesti!] Hallituksen piirissä triona — tai sellaista keskustelua, missä itse olen ollut osallisena ja jossa olisi jotakin tämänkaltaista ennakoitu, mietitty saati sitten suunniteltu, ei ole ennen tuota viikonloppua ja tuota äänestyspäätöstä ollut.”

Lähde: Pöytäkirjan asiakohta PTK 72/2017 vp
Täysistunto Maanantai 19.6.2017 klo 12.02—17.04
4 Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle hallituksen parlamentaarisessa pohjassa tapahtuneesta muutoksesta

Toivottavasti tähän Suomen poliittisen lähihistorian vallankeikaukseen saadaan pian kattava lisävalaistus, jonka jälkeen voinemme yhdessä keskittyä tulossa olevien presidentin-, maakunta- ja eduskuntavaalien sisältöihin sekä ehdokkaisiin.

”EI ME LOBBAREITA KUUNNELLA”
Haastavinta politiikan seuraamisessa maallikolle on se, että pystyisi hahmottamaan, mikä on kussakin asiassa virallisen todellisuuden ja todellisen todellisuuden välinen ero? Toimittajillakin riittää haasteita. Varsinkin, kun vastassa ovat valtakunnan ykkösketjun henkilöt.

”Meidän pitää tietää, mitä valtaapitävät tekevät. Meidän pitää tietää, mikä on totta ja mikä paskapuhetta. Se on suurin ongelma”. Carl Bernstein, tutkiva journalisti Totuus pelissä (ALL GOVERNMENTS LIE) – dokumentissa.

Toivoa sopii, ettei Sipilän hallitusneuvottelujen 2015 aikainen jämäkkä ”Ei me lobbareita kuunnella” – lause ole nyt täydentymässä soten valinnanvapauslain myötä, jatkolla: ”… vaan kyllähän me kiltisti niiltä tulevia viestejä toteutetaan.”

Toisaalta olisihan se jo hyvä tietää, että keitä lobbareita kuultiin ja miksi ennen vuoden 2015 hallitusneuvottelujen käynnistymistä? Vihje siitä tuli tässä Talouselämän uutisessa:

”Suomessa ammattilobbareilla on juuri nyt edessään tärkeät kuukaudet.

Eduskuntavaalien alla puolueissa laaditaan pöytälaatikkoon vaihtoehtoja hallitusohjelmaksi, ja niihin pitäisi saada kirjattua oman eturyhmän tai asiakkaan tavoitteet.

Lobbausta ei tapahdu vain parlamentin käytävillä ja eteisissä, vaan aina siellä missä lobbari tapaa poliitikkoja ja virkamiehiä. Alan slangilla sitä kutsutaan sanalla leveraging eli vaikutusvaltaviestintä, suoremmin käännettynä vivutus.

”Kovasti on edelleen lobbaritrafiikkia, ja pyrimme tavalla tai toisella kaikki tapaamaan. Yritämme toimia siten, että kaikki pääsevät asiansa kertomaan. Aikataulupaineet ovat olleet melkoisia”, keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen kertoo.

Lähde:
Talouselämä 28.3.2015 – Keneltä leikataan? Kuka hyötyy sotesta? Lobbareiden loppukiri venyy, toimittaja Matti Virtanen

Joten löytyykö noista tuntemattomiksi jääneistä lobbaritahoista ne, jotka menettäisivät eniten, jos SOT – hallitus hajoaa ennenaikaisesti.

Joten voisiko heistä löytyä ne todelliset toimijat, jotka auttoivat pääministeri Sipilää ja hallituksen ekosysteemiä löytämään ratkaisun perussuomalaisten hankalaksi koetun osan ulossavustamiseen hallituksesta ja kuitenkin pitämään hallituksen edelleen koossa?

* * * *

– Artikkelin linkit toiminnassa, artikkelin julkaisun hetkellä –

Mainokset

Tietoja Suomi 2017 - Suomi 2025?

Vuonna 2017 Suomi täytti 100 vuotta. Tässä pienen ihmisen näkökulmasta kirjoitetussa blogissani; pyrin myös vuoden 2017 jälkeen valottamaan lähihistoriamme ja nykyhetken mustia aukkoja. Ruohonjuuritasolta yhteiskunnallista tilannekuvaa esiin pukaten. Ja väliin pieneltäkin vaikuttavia tapahtumia isoon kuvaan lukiten. Jos haluamme todellisia parannuksia tähän Suomeen; jossa nyt elämme, niin jottain tarttis varmaankin tehrä? Mieluiten yhdessä toimien. Yli ikä - ja varallisuusrajojen. Tuleva aika, Suomi vuonna 2025; jää vielä hämärän peittoon. Toivottavasti entistä elämänmyönteisempään otteeseen itse kunkin tosielämässä; päästään kiinni jo huomenna. Kansanvaltahan ei voi toimia, jos kansa ei tiedä. Vain yhdessä toimien voimme olla, huomata ja vaikuttaa enemmän. Vaikka monesta asiasta eri mieltä oltaisiinkin. Muuten taitaa käydä niin, että Albaniakin hurauttaa entistä kovemmalla vauhdilla Suomen ohi. Joten toivottavasti nuoremman polven päättäjämme ovat nyt tosielämän tapahtumista ja sisäisistä apparatsikeista paremmin kärryillä. Vastakkain ovat jatkossakin virallinen todellisuus ja todellinen todellisuus. Sekä se, että kuinka isoksi päättäjämme uskaltavat antaa tuon eron kasvaa.
Kategoria(t): "sutki sisko" ja "hyvä veli"-järjestelmät, apparaatti, apparatismi, apparatsikki, keskusliitot, korporatismi, korruptio, maan tapa, Perustuslaki, politiikka, talouselämä, vaalirahoitus, yhteiskunta ja sidonnaisuudet Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.