Oikeusministerin vaalirahanjälki

Nuorella iällä oikeusministeriksi nousseen Antti Häkkäsen/kok. ulkoinen olemus huokuu fiksuutta ja filmaattisuutta. Minkälaisia arvoja hän itse edustaa vaalirahoituksen avoimuuden suhteen?

Nimittäin. Hänen johtamansa ministeriön toiminta-alueeseen kuuluvat vaalirahoitukseen ja sen avoimuuteen liittyvä lainsäädäntö.

Uskaltaako hallituksen nuorin ministeri ja ainoa juristi näyttää esimerkkiä muille ministereille?

Uuden oikeusministerin(kään) vaalirahoitus ei siis näytä kovin avoimelta. Kuitenkin hän voisi helposti toimia esimerkkinä muille ministereille. Niin halutessaan ja uskaltaessaan.

– Vaali ja puoluerahoitusvalvonta –
Ilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta – Eduskuntavaalit 2015 – Antti Häkkänen

Oikeusministeri Antti Häkkäsen/kok. vaalirahanjäljen avaamisessa on parannettavaa, jos sitä vertaa esimerkiksi nykyisin EK:n toimitusjohtajana toimivan, kokoomusta edustaneen Jyri Häkämiehen tekemään ja historiallisen avoimeen vaalirahoitusilmoitukseen vuoden 2011 eduskuntavaaleista.

Ilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta – Eduskuntavaalit 2011 – Jyri Häkämies

HUOM!
Mikäli linkit ovat lakanneet toimimasta, niin tee siitä uusi haku asiakirjan nimellä.

Etelä-Saimaan vuoden 2015 uutinen on edelleen ajankohtainen.

Hyvää analyysiä vaalirahoituksen ja vaalirahoittajien salaamisesta Etelä-Saimaa sanomalehden palstoilla: ”Suomen vaalirahoituslakia pidetään toimivana — vaalituesta valtaosa pysyy silti piilossa” Etelä-Saimaa Timo Laitakari – 22.11.2015 kello 9:11

”Moni nykyinen kansanedustaja sai viime vaaleissa kymmeniä tuhansia euroja ulkopuolista rahoitusta, jonka lähdettä ei tiedetä. Mitä avoimuutta sellainen on?

— Tuo on haastava kysymys, erikoistutkija Ville Pitkänen Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksesta sanoo.

Lain mukaan kansanedustajan tukijan nimi pitää julkistaa, kun summa ylittää 1 500 euroa. Pitkänen kertoo, että lakia uudistettaessa summa säädettiin niin alhaiseksi, ettei sitä pienemmistä lahjoituksesta arvioitu syntyvän poliitikolle merkittävää riippuvuutta tuen antajaan.

Kaakon kansanedustajista suurimmat kampanjat tekivät kokoomuksen Jukka Kopra, Antti Häkkänen ja Lenita Toivakka. Pelkästään he keräsivät ihmisiltä ja yrityksiltä vaalirahaa 116 000 euroa. Tämä rahan lahjoittajista ei tiedetä juuri mitään. Toivakan puoliso maksoi vaimonsa kampanjaa 6 000 eurolla, mutta loput 110 000 euroa tupsahti kolmikolle jostain vain.

— Kun yksittäiset ehdokkaat pystyvät keräämään noin mittavia summia, herää tietenkin kysymys, olisiko lukuja syytä avata, Pitkänen pohtii.

Yhtenä vaihtoehtona hän mainitsee ilmoitusrajan laskemisen tai rahoituksen säätämisen kokonaan avoimeksi, vaikka nämäkään vaihtoehdot eivät ole ongelmattomia.”

Lue myös:
Vaalirahoituslakia viilataan — isoimmat aukot jäävät tukkimatta (22.11.2015 9:06)

HUOM!
Mikäli artikkelin linkki on lakannut toimimasta, niin tee uusi haku artikkelin nimellä.

Näyttää siis vahvasti siltä, että vaalirahoituksen ja vaalirahoittajien salaamisessa, maan tapa, tuntuu jatkuvan myös nuoremman sukupolven kykyjen vaalirahoitusilmoituksissa.

Sitä mitä vanhat edellä, niin sitä nuoremmat sukupolvet perässä. Pääministeriksi ja kokoomuksen puheenjohtajaksi asti nousseen Alexander Stubbin sekä kokoomuksen lanseerama, korjausliike jäi myös vaalirahoituksen osalta torsoksi:

– Korjausliike 2 –
Julkaistu tammikuu 13, 2016

”Ensin kertauksena vuonna 2015 kokoomuksen toimesta lanseerattu korjausliike, joka pysähtyi kokoomuksen puheenjohtajaan itseensä! Keskiössä vuonna 2016 ovat edelleen eduskuntavaalit 2015, valta, vaalirahoitus ja edelleen toteutumaton avoimuus vaalirahoittajista.”

Lue lisää Suomi 2017 – blogista:
https://suomi2017.wordpress.com/2016/01/13/korjausliike-2/

Vain vaalirahoituksen kokonaan avaamalla, voimme äänestäjinä pysyä edes hiukan kärryillä siitä, missä vaiheessa kansanedustaja on finanssialasoitu ja federalisoitu? Kovapalkkaisiksi lobbareiksi siirtyneitä valtiosihteereitä, erityisavustajia ja avustajia yli puolue- ja aaterajojen unohtamatta.

Mikäli vaalirahoitusta ja sitä myötä ministeri/kansanedustaja kohtaista vaalirahanjälkeä ei voida saada avoimeksi, niin kunkin puolueen oman ekosysteemin avaaminen on varteenotettava vaihtoehto. Jos luottamusta puolueisiin ja poliittisen järjestelmän toimivuuteen halutaan parantaa.

Jos sekään ei ole mahdollista; niin jatkossa eduskuntaan valitaan kansanedustajat seuraavasti: 1. Valitaan 100 edustajaa kansalaisten parista eli kansan osa edustajaa. 2. Valitaan 100 edustajaa yritysten, etujärjestöjen, yhdistysten ja säätiöiden eli kansallisten korporaatioiden edustajaa.

Vallan leikkurina toimii uuteen vaalilakiin kirjattava sääntö siitä, että puolueet tai siihen sidoksissa olevat henkilöt ja yhdistykset voivat osallistua vain toiseen sarjoista.

* * * *

– Artikkelin linkit toiminnassa; artikkelin julkaisun hetkellä –

Mainokset

Tietoja Suomi 2017 - Suomi 2.0

Vuonna 2017 Suomi täyttää 100 vuotta. Millaisessa Suomessa tuolloin elämme jää kaikkien tuolloin eloisasti elävien koettavaksi. Tässä blogissani pyrin valottamaan lähihistoriamme mustia aukkoja. Ruohonjuuritasolta valaistuina. Toivottavasti entistä elämänmyönteisempään Suomi 2.0 - versioon on mahdollista päästä myös käytännön elämässä. Nyt ja heti. Kansanvaltahan ei voi toimia jos kansa ei tiedä. Vain yhdessä toimien olemme enemmän. Muuten armottomien apparatsikkien Albania uhkaa.
Kategoria(t): "sutki sisko" ja "hyvä veli"-järjestelmät, korporatismi, korruptio, maan tapa, politiikka, talouselämä, vaalirahoitus, yhteiskunta ja sidonnaisuudet Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s