”Sinua ei enää tarvita” tullee surullisen tutuksi sanonnaksi; myös monissa tiedotusvälineissä, loppuvuoden aikana? Etenkin mainosrahoitteisissa ja tilaajamaksuihin perustuvissa. Tulisiko Yle – pakkoverolla kustantaa myös yhtä sanomalehteä?
Honkosen Juha ja Lankisen Jussi ovat kirjoittaneet tiedotusvälineissä menossa olevasta mylleryksestä hyvän kirjan. Huonoja uutisia. Uusien ideoiden siemensäkki?
Myös Suomi 2017 suosittelee pamfletin lukemista. (1/2014 > Pamfletti on loppuunmyyty! Lataa e-kirjana veloituksetta alla olevasta kustantajan linkistä.)
Kirja käsittelee ajankohtaista aihetta. Tuota erittäin isoa muutosta, joka jyllää erittäin voimallisesti tiedotusvälineissä. Myös Suomessa. Ensisijainen tarkastelunäkökulma on sanomalehtien ja niiden omistajien muodostama verkosto Suomessa. Toimittajien työn ja journalismin mahdollisuuksien kannalta tarkasteltuna. Tätä päivää ja tulevaisuuden näkymiä peilaten. Sanomalehdet taistelevat voimakkaasti laskevia levikkimääriään vastaan.
Suomi 2017 ajatushautomon mielestä yhdeksi keskeisimmistä kysymyksistä; maksullisissa ja tilaajamaksuihin perustuvissa tiedotusvälineissä, on noussut sama ongelma kuin digitalisoituneessa musiikkimaailmassa.
Missä vaiheessa tuotteesta voi rahastaa, missä muodossa olevasta ja miten? Ovatko tuotteen käyttäjät valmiita enää maksamaan siitä? Ja jos ovat niin millaisesta tuotteesta ja kuinka paljon?
Paperille painetuille lehdille povataan hidasta hiipumista. Hiipuminen saattaa tosin olla sanomalehtien osalta nopeaakin. Puolueiden omat lehdet verovaroista tuettuina hiipuvat hitaimmin.
Löytyykö toimiva ratkaisu edelliseen, erilaisiin lukulaitteisiin, maksua vastaan toimitettavista ja jatkuvasti päivittyvistä uutissisällöistä? Facebookin ja Twitterin tapaan. Dead-line ei olekaan enää niin nopon nuukaa, vaan artikkeli valmistuu sitten, kun se on valmis ja piippaa sitten, taikka visertää tai värisyttää iloisesti tilaajan lukulaitteella.
Näistä linkeistä Honkosen Juhan ja Lankisen Jussin kirjasta lisää:
Huonoja uutisia – kirjan Facebook ryhmään
Huonoja uutisia – kirjan kustantajan sivulle
Huonoja uutisia – kirjan kirjoittajat Facebookin Suorassa lähetyksessä 2.10. kello 10-14
– linkit toiminnassa 26.9.2012 kello 12:42
MIKSI MAKSAISIN, JOS ILMAISEKSIKIN SAA?
Suurin pelko Helsingin Sanomilla ja kaikilla muillakin tilaus- sekä mainosmaksuista riippuvaisilla sanoma- ja aikakausilehdillä lienee se, että yli 50 prosenttia tilaajista sanoo tilauksensa irti. Esimerkiksi marraskuun alusta lukien.
Hienoa olisikin, jos aiheeseen liittyen saataisiin vastaavanlainen pamfletti myös isojen tiedotusvälineiden omistajilta. Jotka ovat muutamaa isoa henkilöomistajaa lukuunottamatta isoja institutionaalisia toimijoita.
Kuten säätiöitä, rahastoja ja vakuutusyhtiöitä.
(Lähteenä edelliselle Huonoja uutisia – kirjan sivu 16)
Haaste omistajien vastapallopamfletin tekemiselle tulee kirjan sivulla 15:
”Emme missään nimessä syytä tason laskusta toimituksia emme päätoimittajia. Resursseihin liittyvistä päätöksistä vastaavat omistajat.”
Huonoja uutisia – kirjasta lisää mielenkiintoisia poimintoja ja arvioita. Istuttaen sitä isompaan kokonaiskuvaan. Kuten. Pitäisikö verovaroin kustannetun Ylen rinnalle saada verovaroin tuettu valtakunnallinen sanomalehti?
Huonoja uutisia – kirjan sivulta 97 aiheeseen tähän pohdintaan liittyvä löytö:
”Transparency Suomi ehdotti raportissaan alkuvuodesta, että Suomeen tulisi perustaa median mainostulorekisteri, joka paljastaisi liian likeiset suhteet liike-elämään. Ehdotus vaiettiin kuoliaaksi.”
TIEDOTUSVÄLINEEN ARVOKKAIN PÄÄOMA. TAPPIIN ASTI?
Tiedotusvälineen tarjoaman ja maksulliseksi tuotteistetun tarjonnan kaikista tärkein perusta lienee jatkossakin tämä? Oli sitten kyseessä verovaroin tai oman kukkaron kautta kustannettava media. Mainostajien taikka katsojien.
”Luotettavuus on tiedotusvälineen arvokkain pääoma”
– journalistiliitto.fi 25. lokakuu 2011 – JSN puheenjohtaja Risto Uimonen –
Huonoja uutisia – kirjasta ja lainaus sen sivulta 5:
”Jos toimitusten resurssien karsinta jatkuu nykyiseen tahtiin ja lukijat vieraantuvat sanomalehdistä, laadukkaan journalismin kuluttamisesta voi tulla Suomessakin luokkarajojen määrittäjä. Rahvas lukee katso kuvat – viihdettä, eliitti laatujournalismia.”
Tämä lienee jo tapahtunutkin.
Esimerkiksi Hesari ja moni muu paikallinen sanomalehti on paikannut levikkinsä laskua nostamalla lehden hintaa säännöllisesti. Näin moni pienituloinen ei kykene enää lehteä maksamaan. Ohuempi paperilehti ja kalliimpi hinta eivät ole synkassa laatujournalismin kanssa. Ainakaan katu-ja ruohonjuuritason suomalaisten keskuudessa.
Tärkeintä monelle meistä on se, että tarvittava päivittäinen tieto löytyy nopeasti ja luotettavasti. Siinä hyvällä hakukoneella varustettu internet on parempi.
Rahvas on tänä päivänä yllättävän fiksua. Siinä ns. viralliset tiedotusvälineet ovat tehneet aliarviointeja aliarviointien perään. Yhdessä päättäjiemme kanssa.
SÄHKÖISEN LEHDEN YLEISTYMISEN HIDASTEITA
Aina on hyvä heittää peliin myös parannuksia. Varsinkin tällaisessa murrosvaiheessa.
Katson tätä asiaa yhtenä monista sosiaalisen median (SM) toimijoista. Sosiaalinen mediahan (SM) on jo nyt Suomen ylivoimaisesti suurin tiedonvälittäjä.
Tässä mielestäni muutamia ehdotuksia sähköiseksi muuttuvan mediamaailman suuntaan.
Formaattirajat eri mediamuotojen välillä kaatunevat kuin Berliinin muuri aikanaan. Voihan olla niinkin, että Yle alkaa tuottamaan ja jakelemaan uudella tavalla valtakunnallista sanomalehteä. Vaikkapa Uusi Suomi-verkkolehden ja sen virkeän ekosysteemin kanssa yhteistyötä tehden? Jopa viikonloppuisin paperille painettuna ja valtakunnallisesti koteihin jaettuna?
Upeaa olisi, jos itseään kiinnostaviin; sähköisen sanomalehden, uutisjuttuihin tulee mahdollisuus saada napinpainalluksella talteenottomahdollisuus omalle koneelle:
a. pdf-muodossa b. kuvamuodossa c. molemmat
Vaihtoehto a. koskien mahdollisuus saada samalla kertaa talteen myös kommentit linkkeineen. Onnistuisiko myös vanhoihinkin juttuihin? Noista kommenteista tai keskusteluista, löytyy nimittäin monesti se uutisen ydin.
Sitten ehken se kovin toive. Lisää lyhyitä videoreportaaseja (max. 2 min.) paljastamaan haasteltavien ilmeiden ja eleiden saloja. Ainakin silloin tällöin.
Eli samalla kertaa tekstiversio, myöhemmin lyhyet video- ja audioversiot jakeluun. Toki lisää työvoimaa tarvitaan ja reilua liksaa moniajotyön tekijöille.
Ja se ehken tärkein juttu linkkauksille. Pitää olla olemassa media-alan yhteisesti antama takuu sähköisesti julkaistuille jutuille. Esimerkiksi 60 tai 120 kuukauden takuu sille, että linkki varmasti toimii ja juttu löytyy.
Nythän esimerkiksi eduskunta murtaa/särkee/linkkejään ihmeellisesti. Tietosisältö kyllä löytyy uudestaan, kunhan jaksaa istua perse kiinni penkissä ja hakea tiedon yhä uudelleen.
Eikä muuten avainsanoilla toimiva uutisvahtikaan olisi pöllömpi idea. Tai sitten tilaukset vain uutisista pääluokkien mukaan. Kuten esimerkiksi talous, politiikka, urheilu ja sarjakuvat.
TIEDON SAATAVUUSAIKA SÄHKÖISESSÄ LEHDESSÄ?
On nimittäin käynyt myös useammin kuin kerran, että isot mediat ”uudistavat” nettisivujaan ja lakaisevat hyviä juttuja kokonaan pois saatavilta. Upeista keskusteluketjuista puhumattakaan. Minne hävisivät Hesarin muhkeat vanhat keskusteluketjut? Jotka kiihdyttivät ja viihdyttivät suuria lukijamääriä. Entä Aamulehden vastaava kuvio? Piilotetaanko seuraavaksi Iltalehden keskusteluketjujen vanhempi arsenaali?
Pitäisikö kaiken sanoma- ja aikakausilehdistä syntyvän digitaalisen tiedon löytyä ns. tappiin asti? Pitäisikö sähköisten sisältöjen säilyttämisestä säätää kirjanpitoaineiston tapaan lailla? Ellei niin ole jo tehty.
Näin Uusi Suomi vastasi (6.1.2012) omaa sähköistä materiaaliansa koskien, kun he uudistivat omaa sivustoaan avoimessa kyselyssään ”Millaisen uutissivuston haluat?
Vastaajana Joonas Kiiminki”:
”Vanhat uutislinkit 10.10.2007 lähtien tulevat toimimaan jatkossakin ja kaikki uutiset toki myös jäävät olemaan.
Jos muilta lehdiltä on linkit menneet uudistuksissa rikki, kyse on minun mielestäni joko välinpitämättömyydestä tai väärästä priorisoinnista uudistusprojektissa.
Lähtökohta verkossa on kuitenkin se, että kun artikkeli kerran julkaistaan, se on luettavissa ns. maailman tappiin saakka.”
MITÄ LAATUJOURNALISMI ON JA KUKA SEN MÄÄRITTELEE?
Kyseessä lienee alansa itse kehittämä termi? Hmm. Laatuilma? Laatubensa? Laatumusiikki? No katsotaan media-alan omaa lähihistoriaa.
Pitkäaikainen NEW YORK TIMES’n julkaisija John Swaiton on todennut puheessaan vuonna 1974:
“Vapaata lehdistöä ei ole olemassakaan, Te rakkaat ystävät tiedätte sen ja minä tiedän sen samoin.
Yksikään Teistä ei rohkenisi lausua omia ajatuksiaan ja arvioitaan rehellisesti ja avoimesti.
Julkaisijan tehtävä on pikemminkin pimittää totuus, suorastaan valehdella, vääristellä, panetella, nöyristellä – MAMMONAN – jalkain juuressa ja myydä itsensä, maansa ja rotunsa kerta toisensa jälkeen jokapäiväisen leipäpuun vuoksi.
Me olemme kulissien takaisen finanssivallan työkaluja ja alamaisia. Me olemme marionetteja, jotka hyppäämme ja tanssimme kun ne vetävät naruista. Meidän tahtomme, meidän suorituskykymme, vieläpä koko elämämme kuuluu näille miehille. Me emme ole muuta kuin älykkäitä prostituoituja.”
HELSINGIN SANOMAIN SÄÄTIÖSTÄ LISÄPOTKUA?
Ei kannata kuitenkaan vaipua synkkyyteen. Vaikka tilanne olisikin tuo. Myös Suomessa.
Helsingin Sanomain Säätiö on tiedonvälityksen kehityksessä paljon vartija. Sen apurahoilla ja projektirahoituksella on ollut suuri merkitys suomalaisen tiedonvälityksen tilaan. Varsinkin perinteisessä sanomalehdistössä, mutta myös yliopistokoulutuksessa.
Suomesta on koko ajan ollut ja tulee olemaan maailmalla Helsingin Sanomain säätiön rahoituksella toimittajia, jotka ovat olleet ja tulevat olemaan erittäin hyvin perillä kaikesta maailmalla tapahtuvasta tiedotusvälineiden rintamalla.
Yliasiamies Heleena Savela voisi siksi olla yksi omistajatahojen vastapamfletin kirjoittajista.
Huonoja uutisia – kirjan yksi perusväittämistä on nimittäin se, että sanomalehtien omistajat ovat olleet tietoisia tulevista ongelmista jo pitkään. Kuitenkaan reagoimatta niihin, vaan ovat vallineet sadonkorjuutaktiikan.
Kirjan osa 1 onkin nimeltään Sadonkorjuun aika. Seuraavin aihein:
Levikkikierteen synty
Viikate heiluu
Mitä pörssiyhtiö edellä, sitä perheyhtiö perässä
Mediasta tuli kultakaivos
Väki vähenee
Vanhat pois yt-neuvotteluissa
Media ei investoi
Tuotot tippuvat
Osingot ulos
Kymmenen suurinta sanomalehteä
* * * *
Avoin pohdinta jatkuu myöhemmin. Kuten…
Sallintaanko koneellisten kielten kääntäjien kehittyä? Tuleeko Googlesta vääjämättä maailman suurin yksittäinen tiedotusväline? Suurin tiedonvälittäjähän se jo on.
Onko Helsingin Sanomat elimellinen osa valtakoneistoa? Miksi sen tunnustaminen on niin vaikeaa?
Voisiko siis olla niin, että tiedotusvälineet ovat itse mokanneet mahdollisuutensa? Euron ja EU:n ympärillä vyöryvät tapahtuvat ovat ainakin osoittaneet, että isoja asioita jätetään koko ajan kertomatta. Myös Suomen sisäisistä isoista asioista vaietaan tai annetaan harhaan johtava tietoa.
– Aiheeseen liittyvä Suomi 2017 artikkeli –
Miksi mainosraha määrää uutisten valinnan?
Suomi 2017 verkosto 
Yrittäkää myös saada alla oleva kirjaa luettavaksenne. Hyvää ajankuvaa, jota voi verrata sitten Huonoja uutisia – kirjan arvokkaaseen antiin.
* * * *
Pertti Klemola
Helsingin Sanomat – sanavapauden monopoli
ISBN 951-1-06118-6
Otava 1981
TAKAKANNEN TEKSTI:
Helsingin Sanomat on suomalainen valtiomahti.
Helsingin Sanomat on myös yhden suvun, Erkkojen, lehti jo kolmannessa polvessa. Tänä päivänä Aatos Erkko yhden sisarensa kanssa omistaa enemmän sananvapautta kuin kukaan muu yksityinen henkilö Suomessa.
Helsingin Sanomien valta ja voima on sen levikissä; lehteä lukee joka päivä yli miljoona kaksisataa tuhatta suomalaista.
Vielä tärkeämpää on, että Helsingin Sanomat on päättäjien ja vallankäyttäjien ykköslehti. Harvalla on varaa olla ottamatta huomioon lehden näkökantaa.
Millainen ”sitoutumaton” päivälehti Helsingin Sanomat todella on, miten se toimii ja vaikuttaa, siitä kertoo toimittaja Pertti Klemola. Kirja sisältää myös henkilökuvan Aatos Erkosta, joka on pysytellyt menestyksellisesti syrjässä julkisuudesta.
ETULEHDEN TEKSTI:
Helsingin Sanomat on ”sitoutumaton” päivälehti.
Lehden johto sanoo, että lehti on riippumaton sekä poliittisista puolueista että etu- ja painostusjärjestöistä. Lisaksi lehti on riippumaton suomalaisista raha- ja luottolaitoksista.
Sanoma Osakeyhtiöllä menee hyvin; se on ikuinen liikeyritys.
Tutkijalle Helsingin Sanomat asettaa joukon kysymyksiä:
– millä monilla eri tavoin sitoutumaton lehti on sitoutunut siihen yhteiskuntaan, jossa se ilmestyy?
– mitkä ovat lehden suojelukohteet, tabut, joiden menestystä se haluaa vaalia, mitkä ovat lehden monet antipatian kohteet?
– miksi työläisten työtaistelu ei koskaan ole työläisten työtaistelu Helsingin Sanomissa?
– miksi lehden poliittisen toimituksen esimies on lehden tärkein väline, vaarallinen vaikuttaja?
– miten muokkaavat lehden lukijoiden mielipiteitä ja mihin suuntaan lehden pääkirjoitukset, poliittinen pilapiirtäjä Kari, lukuisat kolumnistit, lehden teettämät mielipidetutkimukset?
– miten on kulkenut kahden itsepäisen vallan, lehden ja presidentin, välinen vuorokeskustelu?
– miksi Neuvostoliitto on aina ollut Erkolle ja Helsingin Sanomille hyvin ongelmallinen maa ja miten se on näkynyt ja näkyy lehdessä?
Näitä ja kymmeniä muita kysymyksiä toimittaja Pertti Klemola valottaa ilmeikkäin esimerkein. Teostaan varten hän haastatteli yli sataa henkilöä; näistä puolet oli Sanoma Osakeyhtiön henkilökuntaa.
Kirja kuvaa laajalti suuren lehtitalon sisäistä ilmapiiriä, päätoimittajan välistä valtataistelua, toimittajakunnan työn arkea.
Aatos Erkon ohella Klemola on ottanut tarkastelun kohteeksi Helsingin Sanomien päätoimittajat, suurelle yleisölle tuntemattomat ja kasvottomat vallankäyttäjät, sekä lehden poliittisen toimituksen esimiehen Aarno Laitisen.
* * * *
On myös hyvä muistaa, että omistajien intressit sanomalehden sisällöissä toteutuvat päätoimittajien, toimitusten esimiesten ja luottotoimittajien kautta. Toivottavasti tuosta vallankäytöstä kuullaan lisää. Myös verorahoituksella rahoitettavan Ylen suunnalta.
Hei päätoimittajat! – Ketä kannatatte?
Julkaistu syyskuu 21, 2010
Median käyttöohjekäsikirjat tarvitaan kaikkien kotitalouksien saataville.
Tiedotusvälineellä ei ole koskaan arvokkaampaa pääomaa kuin se, että siihen voi luottaa.
Lue aiheesta lisää, esimerkiksi “Sananvapaus kauppatavarana” – kirjasta, jonka kirjoittanut Martti Valkonen tunnetaan Helsingin Sanomien pitkäaikaisena toimittajana. Asemapaikkanaan muun muassa Neuvostoliiton aikainen Moskova.
TykkääTykkää
“Luotettavuus on tiedotusvälineen arvokkain pääoma”
– journalistiliitto.fi 25. lokakuu 2011
JSN puheenjohtaja Risto Uimonen –
* * * *
Mikä on julkisen sanan neuvosto (JSN)?
JSN on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama itsesääntelyelin, joka tulkitsee hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sananvapautta.
* * * *
“Transparency Suomi ehdotti raportissaan alkuvuodesta, että Suomeen tulisi perustaa median mainostulorekisteri, joka paljastaisi liian likeiset suhteet liike-elämään. Ehdotus vaiettiin kuoliaaksi.”
Huonoja uutisia – kirjan sivu 97
* * * *
Lehdistötiedote:
SUOMALAISTA KORRUPTIOTA TULEE TUTKIA ENEMMÄN
27.9.2012
Suomalaisen korruption torjunta edellyttää sekä tieteellistä tutkimusta että pitkäjänteistä työtä. Tämä on yksi Transparency Suomi ry:n tänään julkaistavan Korruptio Suomessa – tutkimuspaperin johtopäätöksistä.
”Korruptio Suomessa – tutkijoiden näkemys korruption muodoista, tutkimisesta ja torjunnasta” on Transparency Suomi ry:n julkaisema tutkimuspaperi, jossa tutkijat analysoivat suomalaista korruptiota. Raportti mm. analysoi korruption määrittelyn ja mittaamisen vaikeutta, esittelee lainsäädäntöä sekä sitä, mitä hyvä veli -verkostot ovat.
”Päätöksentekijän kannalta tärkeää olisi näyttöön perustuva korruption tutkimus. Meillä tulisi olla luotettavaa tietoa siitä, miten korruptionvastaiset ohjelmat toimivat ja miten korruption valvonta toimii käytännössä”, sanoo professori Ari Salminen Vaasan yliopistosta, yksi julkaisun kirjoittajista.
”Suuri kysymys on se, jatketaanko Suomessa kevyen sääntelyn mallin mukaan, luottaen virkamiesten omaan eettiseen pohdintaan, vai olisiko julkisella sektorilla syytä siirtyä tarkemmin ohjaaviin eettisiin koodeihin”, Salminen sanoo.
Transparency Suomi ry:n puheenjohtaja Erkki Laukkanen muistuttaa, että rakenteellinen korruptio on vaikea ja vähän tutkittu teema niin Suomessa kuin laajemminkin.
”Tämä julkaisu yrittää osaltaan vastata huutoon ja lisätä suomalaista korruptiokeskustelua”, Laukkanen huomauttaa.
Julkaisutilaisuudessa jaetaan myös ensi kertaa Antti Pihlajamäen muistostipendi avoimuuden lisäämiseksi Suomessa. Sen saa tohtorikoulutettava, LL.M., LL.B, KTK Johanna Peurala, jonka tekeillä oleva väitöskirja käsittelee lahjonnan oikeudellisia rajoja Suomessa.
Julkaisu on tehty osana National Integrity Systems -hanketta, jota rahoittaa Euroopan komission sisäasiain pääosaston rikollisuudenvastainen rahasto.
Lisätietoja:
Transparency Suomi ry, puheenjohtaja Erkki Laukkanen, erkki.laukkanen @ transparency.fi
Vaasan yliopisto, professori Ari Salminen, ari.salminen @ uwasa.fi
Vaasan yliopisto, tutkija Venla Mäntysalo, venla.mantysalo @ uwasa.fi
* * * *
Lisätietoa avoimesta internetistä:
nelikantainen toimintamalli
nelikantainen lainsäädäntömalli
harmaa hallinto
* * * *
”Korruptio Suomessa – tutkijoiden näkemys korruption muodoista, tutkimisesta ja torjunnasta”
28.9.2012
Transparency Suomi ry:n National Integrity Systems – projektin osana tuottama julkaisu on ladattavissa alla.
http://www.transparency.fi/korruptio-suomessa-tutkijoiden-nakemys-korruption-muodoista-tutkimisesta-ja-torjunnasta
– linkki toiminnassa 28.9.2012 kello 11:41
* * * *
Mikäli raportin sisältö aiheuttaa Sinunkin kohdalla ihmetystä, niin tsekkaa alla olevasta linkistä tiedot > Hallituksen jäsenten sidonnaisuudet
http://www.transparency.fi/tietoa-jarjestosta
TykkääTykkää
”Mediatalot ovat hyvin vakaita. Jos tulos kasvaa suureksi, lisätään konsernikuluja. Näin voitto ei näytä niin suurelta eivätkä potkut niin julmilta. Taustalla voi olla myös verokikkailua.
Esimerkiksi MTV3:lla on holding-yhtiö, joka omistaa MTV:n kiinteistöt. MTV3 maksaa käytännössä itselleen tämän holding-yhtiön avulla suurempaa vuokraa, jottei tulos vaikuta niin muhkealta”
Huonoja – uutisia kirjan sivulta 22
* * * *
MTV Oy vauhdittaa strategiansa toteutumista
Lähde: MTV MEDIAN kotisivut 28.9.2012
MTV Oy:n strategiana on säilyttää markkinajohtajuus nykyisissä ydinliiketoiminnoissa sekä varmistaa, että yhtiö saavuttaa markkinajohtajuuden myös uusissa kuluttajalähtöisissä sähköisen median palveluissa.
Nykyisiä ydinliiketoimintoja ovat
mainosrahoitteinen televisiotoiminta
maksutelevisioliiketoiminta
verkkoliiketoiminta.
Strategiansa toteutumisen ja tulevaisuuden kilpailukyvyn varmistamiseksi MTV Oy käynnistää yhteistoimintaneuvotteluprosessin, jossa tullaan käsittelemään suunnitelmia toiminnan uudelleenorganisoimiseksi.
Mahdollisten toimenpiteiden perusteena ovat tuotannolliset ja toiminnan uudelleenorganisoimisesta johtuvat syyt, joiden taustalla ovat muun muassa merkittävästi muuttuva markkinatilanne ja olennaiset muutokset yhtiön toimintaympäristössä.
Yhteistoimintaneuvottelut koskevat MTV Oy:n kaikkia yksiköitä. Radio Nova ei ole neuvottelujen piirissä. Mahdollisten vähennysten arvioidaan alustavasti koskevan noin 80 henkilötyövuotta.
* * * *
Hyvän journalismin ja maikkarilaisten puolesta:
mielenilmaus Pöllölaaksossa 27.9.
Lähde: Radio- ja televisiotoimittajien liitto RTTL
26.9.2012
MTV:n hallitus kokoontuu huomenna klo 11, ja iltapäivällä klo 15 MTV:n toimitusjohtaja kertoo henkilöstölle hallituksen päätöksistä. Tukimielenilmaus klo 15-15.30 Pöllölaaksossa.
Radio- ja televisiotoimittajien liitto RTTL on erittäin huolestunut MTV Median suunnitelmista vähentää henkilöstöään yli15 prosentilla. Suunniteltu 80 henkilötyövuoden leikkaus ei ole missään suhteessa MTV Median vuosia jatkuneeseen vahvasti voitolliseen toimintaan. Se on lyhytnäköistä omistajapolitiikkaa ja voi johtaa MTV Median kilpailukyvyn pysyvään vahingoittumiseen.
RTTL järjestää tukimielenilmauksen MTV:n sisäpihalla huomenna kello 15-15.30.
Ilmaisemme tukemme hyvälle journalismille ja maikkarilaisille kollegoillemme.
Tervetuloa mukaan!
Lisätietoja mielenilmaisusta: RTTL:n puheenjohtaja Tapio Räihä
Huomasiko joku uutisointia aiheesta?
* * * *
Harjoittelija tekee ilmaiseksi:
”Harjoittelijoita kohdellaan eri tavoin samalla työpaikalla.
MTV3:n online-toimituksessa yliopistoharjoittelijat ovat saaneet yli 2700 euroa ja ammattikorkeakoulusta tulevat harjoittelijat vajaat 600 euroa kuukaudessa. Molemmat ovat tehneet samaa työtä kuin muutkin työntekijät.
…kaikissa toimituksissa harjoittelijat eivät ole saaneet ohjausta ja palautetta, joita heidän harjoittelusopimuksensa mukaan pitäisi saada.”
Huonoja uutisia – kirjan sivulta 59
* * * *
Monenlaista myllerrystä on siis menossa ruotsalaisen Bonnier-konsernin omistaman MTV MEDIA – konserninkin sisällä.
MTV3 Uutiset siirtyi naispäätoimittajien kauteen
Lähde: MTV MEDIAN kotisivut 28.9.2012
MTV3 Uutiset sai päätoimittajikseen kolmen kovan naisen koplan 1.9.2012 alkaen, kun aiemmin uutispäällikkönä työskennellyt Päivi Anttikoski siirtyy uutispäätoimittajaksi Merja Ylä-Anttilan ja Anu Kuistialan rinnalle. Uutistoimituksen johdon naisistuminen on herättänyt kauttaaltaan positiivisia reaktioita.
-Tämä muutos on otettu myönteisesti vastaan, niin talossa kuin sen ulkopuolellakin. Suomalaisen uutismedian johtoporras on ollut ja on edelleen hyvin miehinen. Kolme naispäätoimittajaa on uutisen arvoinen asia, koska se on uutta ja yllättävää, Merja Ylä-Anttila pohtii.
Päätoimittajien sukupuoli ei kuitenkaan vaikuta lopputulokseen, itse uutisiin.
– Olemme journalisteja, emme erikseen naisjournalisteja. Sukupuolen korostaminen vaikkapa uutisten sisältövalinnoissa ei ole olennaista. Ammattitaito ja merkittävät sekä kiinnostavat uutiset syntyvät sukupuolesta riippumatta, Ylä-Anttila vakuuttaa.
– –
Päätoimittajatrio vastaa eri tehtäväkentistä ja uskoo täydentävänsä erikoisosaamisellaan toinen toisiaan. Heidän taustaltaan löytyy mm. poliittista journalismia, kokemusta kansainvälisiltä uutiskentiltä ja videojournalismin tekemisestä.
– –
Päätoimittajat jatkavat työssään aiemmilla linjauksilla, eli laadukkaasta ja luotettavasta journalismista tinkimättä.
* * * *
Tästä aiheesta olisi hyvä kuulla lisää.
TykkääTykkää
Huonoja uutisia – kirja käynnistää ainakin keskustelun siitä, mikä on hyvää journalismia? Miksei sitä ole saatavilla? Vaikka sille on olemassa erittäin iso markkinarako. Siitä lyhyesti seuraavaksi.
* * * *
Hymyn kesäkuun (6/2012) numeron ”HYMY TUTKI – KATSO VAKUUTUSLÄÄKÄRILISTA” reportaasissa kerrottiin, että asiakas on yhä aseeton vakuutusyhtiöiden korvauspäätösten edessä, jotka ajavat ihmisiä jopa itsemurhiin.
Hymyn reportaasi on journalistisesti tarkasteltuna erittäin korkeatasoinen. Siinä asiaan liittyvät eri osapuolet saavat äänensä kuuluviin. Tämä lienee hyvän journalismin tahikka laatujournalismin perustunnusmerkkejä? Aina.
Hymy uskalsi tarttua merkittävän isoon yhteiskunnallisten epäkohtien viidakkoon. Ensimmäisenä taas kerran. Kohteena vakuutusyhtiöiden suljetusti, salatusti ja kirjallisesti toimiva vakuutuslääkärijärjestelmä.
Jatkoa seurasi.
Kesän ja alkusyksyn aikana tiedotusvälineet, kuten Yle ja Helsingin Sanomat, uutisoivat vakuutusoikeuden ja vakuutuslääkärijärjestelmän epäkohdista. Isoiten ääneen pääsivät vakuutuslääkärit, joiden mielestä järjestelmä toimii aika lailla hyvin.
Toivottavasti syksyn ja talven aikana tiedotusvälineet uskaltavat ja saavat jo lähestyä sylttytehtaan alkupäätä eli vakuutusyhtiöitä itseään. Laatujournalismin keinoin. Loppuun asti porautuen.
Ne olisivat isoja hyviä uutisia. Myös hyvää journalismia odottaville. Esimerkiksi tästä linkkauksesta taustatietoa.
– Vakuutuslääkärilista –
https://suomi2017.wordpress.com/vakuutuslaakarilista/
* * * *
Hyvää journalismia? Laatujournalismia?
KENEN ASIALLA MTV3 ON?
”Nykyisiä ydinliiketoimintoja ovat
mainosrahoitteinen televisiotoiminta
maksutelevisioliiketoiminta
verkkoliiketoiminta.”
Tällä hetkellä MTV3 – verkkoliiketoiminnan alueella on käynnissä varmasti yksi suomalaisen journalismin härskimmistä tapauksista.
Miljardiluokan liikevaihtoa pyörittävän ruotsalaisen Bonnier-konsernin osa, mainosrahoitteista toimintaa harjoittava tiedotusväline, MTV3, on hyökännyt pitkäkestoisesti ja vakaan harkinnan kautta edeten yksittäisen potilasjärjestön kimppuun. MTV MEDIAN johdon ollessa alusta alkaen tietoinen asiasta.
Toimittaja ei ole päätoimittaja Ylä-Anttilalta saatujen tietojen mukaan edes MTV3 palkkalistoilla, vaan free-lancer, joka kuitenkin toimii MTV3 kanavan nimissä. MTV3.fi palvelimien kautta operoiden.
* * * *
Huonoja uutisia – kirjan yksi esilletuomista uhkakuvista journalismin eli tiedonvälityksen suhteen on sellainen, että isojen yritysten = isojen mainosrahan tuojien PR-koneistojen viestit menevät entistä useammin läpi; sellaisenaan, tiedotusvälineiden välittämään uutisvirtaan.
Joten toisaalta voi olla jo mahdollista, että MTV3 on avannut kokonaan uuden aikakauden tiedotusvälineiden historiassa? Ulkoistettu toimittaja, joka on sillä tavalla sisäistetty tiedotusvälineen toimintaan, että hän ajaa eri keinovalikoimin turvin yhden tai useamman mainosrahoittajan näkökantoja?
”I hired a contract journalist” – ilmiöstä alan sisäpiiriläiset voivat varmasti halutessaan kertoa lisää.
* * * *
Tässä aiheesta yhdestä näkökulmasta lähestyen lisää.
Kyseessä on siis erittäin merkittävää julkista valtaa yksityisissä vakuutusyhtiöissä käyttävien vakuutuslääkärien ja vakuutuslakimiesten tietojen sekä toimien saamisesta avoimeen julkisuuteen.
Kyse on merkittävän isoista rahoista. Jo pelkästään lakisääteisen eli kaikille pakollisen työtapaturmavakuutuksen suhteen:
”Saako potilas olla tyytymätön kafkamaiseen ja epäinhimilliseen kohteluun julkisesti?
Yhdistyksemme toimintaa on uutisoitu asiallisesti poikkeuksetta. Olemme saaneet myös Hannu Karpon tunnustuksen poronpaistin muodossa. Nyt olemme ensimmäistä kertaa törmänneet mainosrahoitteisen median hämärään puoleen jossa ei pelkästään jätetä epäkohtia uutisoimatta vaan hyökätään niiden kimppuun jotka uutisoi.
Mainostelevision toimittaja on käynnistänyt systemaattisen ja valheellisen mustamaalauskampanjan sen jälkeen kun olemme julkaisseet vakuutuslääkärilistan täysin laillisesti.
Mainostelevision moraali tuntuu nyt olevan samalla tavalla kadoksissa kuin pahuuden akselissa toimivalla vakuutusalalla ja heidän hokkus pokkus tiedettä harrastavilla ”lääkäreillä”.
Katso vasemmalla puolella olevan You Tube linkin videot ja lue vakuutuslääkäreistä täältä lisää.”
Lue lisää osoitteessa http://oikeusturva.info/
Kuinka ollakkaan?
Eilen ensi-iltansa saanut Ryhmäteatterin Eduskunta 2 käsittelee samaa aihetta. Työeläkeyhtiöiden ja työmarkkinajärjestöjen massiivisen ylivallan eli korporatismin kautta, isoja yhteiskunnallisia mätäpaiseita silmiemme eteen avaten.
* * * *
Huonoja uutisia – kirjan sivulta 97 aiheeseen tähän kohtaan liittyvä löytö:
“Transparency Suomi ehdotti raportissaan alkuvuodesta, että Suomeen tulisi perustaa median mainostulorekisteri, joka paljastaisi liian likeiset suhteet liike-elämään. Ehdotus vaiettiin kuoliaaksi.”
TykkääTykkää
Huonoja uutisia – kirjassa kerrotaan ”Freetä riistetään” – luvussa myös vapaiden toimittajien eli free-lancereiden työ- ja sopimuskuvioista.
* * * *
VALOKUVA SISÄÄNVETÄJÄNÄ JA HUOMION KIINNITTÄJÄNÄ
Kuvien merkitys kasvaa ja vahvistuu entisestään. Niillä saadaan isossa uutisvirrassa huomiota, minkä jutun asiakas/lukija klikkaa sähköisessä mediassa ensin auki. Tai mihin huomio kiinnittyy ensin printtilehdessä.
Tässä konkreettinen esimerkki kuvan merkityksestä Yahoo Suomen avaussivulta.
Jossa muun muassa Iltalehti.fi – HS.fi – Taloussanomat – Iltasanomat ovat kilpailemassa sivulle tulevan Yahoon asiakas/lukijan huomiosta: http://fi.yahoo.com/?p=us
* * * *
Kaikki oikeudet HS:lle ja vastuut muille?
Tiistai 13.9.2011 klo 10:00 – Peter Forsgård
”Olen aikaisemminkin ihmetellyt miksi valtamedia yrittää leikkaamalla luoda uutta. Toki löysät pitää ottaa pois, se on selvä. Luulisi sisällöntuotamisen olevan se johon satsataan? Avustajasopimus ei tuota minusta palvele ja omaan nilkkaan se Sanoma Newsillä kalahtaa.
Uutistarjonta on verkonkautta niin suurta, että laadukkaan sisällöntuottaminen luulisi olevan se paras keino parantaa taloudellista tulosta ja saada niitä lukijoita. Laadukkaan sisällön ja alkuperäisten lähteiden äärelle linkittävä media saa lukijoita.
Minusta on hyvä, että on tuotu esiin kuvien jälleenmyynti ja käyttöoikeudet. Tarkoittaen, että tuon avustajasopimuksen mukaan HS:lle otettu valokuva voi käytännössä päätyä mihin vain.
Kuvassa olevat voivat siis joutua julkaistuksi täysin alkuperäisen asiayhteyden ulkopuolelle.
Vastuu siitä asiasta jää kuvanottajalle, vaikka ei siihen julkaisemiseen pysty mitenkään vaikuttamaan. Käytännössä siis Sanoma News saa oikeudet, mutta ei minkäänlaista vastuuta. Minusta se on vastuunpakoilua.”
27 kommenttia
Avainsanat:
valokuvaus, kuvajournalismi, Sanoma News, Salmi Virpi, Pelastakaareijo
http://valokuvaaja.kotisivukone.com/blog/2011/09/13/
– linkki toiminnassa 28.9.2012 kello 13:28
TykkääTykkää