Presidentinvaalit 2012 – Hiilijalanjälki ja toisenlainen tapa toimia

Tasavallan presidenttinä toimii sitten seuraavat kuusi vuotta Sauli Väinämö Niinistö. Lämpimät onnittelut hänelle ja onnistuneesti ison työn tehneille taustajoukoille. Seitsemän vuoden harjoitus teki mestarin.

Itse odotan, että Suomi sai Niinistöstä kerrankin tasavallan presidentin, joka ei ole finanssialan (pankit, vakuutusyhtiöt, työeläkelaitokset ja näiden etujärjestöt Suomessa sekä Euroopassa) taskussa.  Toivonpa hänen myös uskaltavan ottavan voimakkaasti kantaa suomalaisiin kohdistuvaan perustuslaki- sekä ihmisoikeusrikollisuuteen.  Koulutus ja työkokemus ainakin antavat Niinistölle siihen hyvät perusvalmiudet.

Onko eri osiin murrettu kansakunta helpommin hallittavissa?

Jalkapallossa samoilla säännöillä pystytään toimimaan globaalisti. Perustuslain velvoitteiden voimaan saattaminen Suomessa on mielestäni nyt erittäin tärkeää. Eletäänhän jo sentään vuotta 2012.

Syrjääntymisestä. Suomi ei ole jakautunut kahtia. Mielestäni se on jo poksahtanut ainakin kolmeen osaan. Eikä siinä mitään. Yli 1,5 miljoonaa äänestämättä jättänyttä äänestäjää on mielestäni paljon. Erittäin paljon. Varsinkin jos vaalien tulosta (vahvistamaton) tarkastellaan lukujen valossa seuraavasti.

Vaaleista kertovien uutistietojen mukaan:

Niinistö sai ääniä 1 802 400/ 4 402 622 äänioikeutettua = 40,94 prosenttia äänioikeutettujen äänistä.

Haavisto sai ääniä 1 076 957/ 4 402 622 äänioikeutettua = 24,46 prosenttia äänioikeutettujen äänistä.

Yhteensä ääniä 2 879 357/ 4 402 622 äänioikeutettua = 65,40 prosenttia äänioikeutettujen äänistä.

Eli näiden lukujen valossa 1 523 265 äänioikeutettua (vahvistamaton) jätti vaaleissa äänestämättä.

Luottamus pitää uuden presidentin nyt vain hankkia. Niskalenkkiin markkinavoimista on turhaa enää tyytyä, jos taidot kerran riittävät, niin kannattaa napata malliksi nuoremmille kerralla pitävä junttaote.

Hiilijalanjälki ja presidentinvaalien ympäristöasiat

Itse pohdin näin pakkaskauden keskellä sitä, että presidentinkampanjoiden liikkumisen hiilijalanjälki on nyt vaalitaistelun rauhoituttua hyvä selvittää. Voiko ympäristöasioissa elää niin kuin opettaa?

Suomi savuaa talvisin. Vaan mikä on kohtuus? Ja kuka sen mittaa?

Olisiko presidentinvaalien ensimmäiselle kierrokselle järkevämpää sellainen menettely, että ehdokkaat liikkuisivat yhteiskuljetuksella isot paikkakunnat lävitse? Logistisesti se tuntuisi paljon järkevämmältä kuin antaa ehdokkaiden heilua edestakaisin ja erilaisia päästöjä pölläytellen ison kotimaamme sisällä. Ristiin rastiin.

Ehkä 28 paikkakunnan täsmäkiertue kuljetuksineen sekä majoituksineen ja niihin yhdistetyt pistokeikkapäivät lähiympäristöön saisivat sitten äänestäjätkin paremmin liikkeelle? Puolueiden vapaaehtoisten vaalityöntekijöidenkin osallistuminen helpottuisi, kun vaalityön valtakunnalliset sutinapäivät olisivat kaikkien tiedossa.

Kaikki valtakunnallisten TV-yhtiöiden tentit voitaisiin lähettää nykytekniikan turvin huoletta maakunnista. Samalla voidaan antaa äänestäjille suurempi mahdollisuus tehdä presidenttiehdokkaille suoria kysymyksiä. Ammattitoimittajat voitaisiin sitten valjastaa enempi vaalitilaisuuksien seremoniamestareiden rooliin.

Presidentinvaalien toinen kierros olisi sitten jo hiilijalan jälkien mittaamisen suhteen vapaa. Vai olisiko 14 arvalla valittua paikkakuntaa mahdollista sopia yhteisesti läpikäytäväksi? Suomalaista kesäperinnettä kunnioittaen toiselle kierrokselle selviytyneet ehdokkaat heittävät kumpikin 7 tikkaa voimassa olevaan kuntakarttaan. Heti ensimmäisen vaalikierroksen tulosten selvittyä. Ja sitten vain yhteisesti sovitulla paikkakuntajärjestyksellä liikkeelle. Kannattajien organiseeraamilla keikkabusseilla ja oheisohjelmalla ryyditettyinä.

Tietoja Suomi 2017 - Suomi 2025?

Vuonna 2017 Suomi täytti 100 vuotta. Tässä pienen ihmisen näkökulmasta kirjoitetussa blogissani; pyrin myös vuoden 2017 jälkeen valottamaan lähihistoriamme ja nykyhetken mustia aukkoja. Ruohonjuuritasolta yhteiskunnallista tilannekuvaa esiin pukaten. Ja väliin pieneltäkin vaikuttavia tapahtumia isoon kuvaan lukiten. Jos haluamme todellisia parannuksia tähän Suomeen; jossa nyt elämme, niin jottain tarttis varmaankin tehrä? Mieluiten yhdessä toimien. Yli ikä - ja varallisuusrajojen. Tuleva aika, Suomi vuonna 2025; jää vielä hämärän peittoon. Toivottavasti entistä elämänmyönteisempään otteeseen itse kunkin tosielämässä; päästään kiinni jo huomenna. Kansanvaltahan ei voi toimia, jos kansa ei tiedä. Vain yhdessä toimien voimme olla, huomata ja vaikuttaa enemmän. Vaikka monesta asiasta eri mieltä oltaisiinkin. Muuten taitaa käydä niin, että Albaniakin hurauttaa entistä kovemmalla vauhdilla Suomen ohi. Joten toivottavasti nuoremman polven päättäjämme ovat nyt tosielämän tapahtumista ja sisäisistä apparatsikeista paremmin kärryillä. Vastakkain ovat jatkossakin virallinen todellisuus ja todellinen todellisuus. Sekä se, että kuinka isoksi päättäjämme uskaltavat antaa tuon eron kasvaa.
Kategoria(t): kansalaisjärjestöt, maan tapa, Perustuslaki, Suomen ihmisoikeustilanne, vaalirahoitus, yhteiskunta ja sidonnaisuudet Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.