”Uudistettu” perustuslain versio HE 60/2010 (LJL 3/2011) hyväksyttiin eilen eduskunnassa äänin 118 -40.
Tarkempi katsaus äänestyksen tulokseen ja äänestäjien kommentteihin seuraavasta Uusi Suomi linkistä – Finis Finlandiae. Rip 1917-2011. Näin eduskunta äänesti perustuslain muutosesityksestä (linkki toiminnassa 22.10.2011 kello 18:37)
Tiedotusvälineiden uutispimento perustuslain 1§, 94§ ja 95§ koplauksen merkittävyyden suhteen piti melkein loppuun asti. Kun eduskunta äänesti asiasta kello 13 alkaneen täysistunnon alussa, niin verkkolehti Uusi Suomi julkaisi erittäin merkittävästä aiheesta uutisen kello 10.55.
Timo Soini toivottomassa tilanteessa: ”Käsittämätöntä nöyristelyä” – Julkaistu: 21.10.2011 10:55 (linkki toiminnassa 22.10.2011 kello 17:55)
No ei siinä mitään. Keskustelu perustuslaki ”uudistuksen todellisista vaikuttavuuksista jatkuu netissä, turuilla ja toreilla kuumana.
Tasavallan presidentti Tarja Halosen vaikenemista ihmettelen. Taas kerran.
Uusi Suomi Puheenvuoro/Promerit.net – kuvakoosteessa tunnelmia kiteytetään näin – Isoin EU jytky kautta aikojen! (linkki toiminnassa 22.10.2011 kello 18:30)
– linkki korjattu 7/2015
Joukkoistaminen valtaeliitin keskuudessa toimii myös hyvin
Myös vallankahvassa olleet ja siellä olevat pyrkivät omalta osaltaan vaikuttamaan eduskunnan päätökseen. Tosin hiljaisuudessa tapahtuvan suoran vaikuttamisen keinoista ja käytetyistä rahasummista en pysty esittämään arvioita. Oheinen iso ilmoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa perustuslain toisena ja ratkaisevana äänestyspäivänä 21.10.2011 ja julkaisen sen toistamiseen veloituksetta. Itselleni teki suuria vaikeuksia ymmärtää vetoomuksen teksti. Kunnes tajusin, etten varmaankaan kuulunut tarkoitettuun kohderyhmään. En piere ranskalaisittain parfyymejä. Ainakaan vielä.
– Klikkaamalla kuvia hiirelläsi, saat sen ruudullesi isompana –

Vaalirahoittajia, vai? Mitä organisaatioita vetoomuksen allekirjoittaneet henkilöt edustavat tai ovat edustaneet? Entä puolisot tai elämänkumppanit? Mainostilan hinta ja maksajat?
Mielenkiintoista on jossain vaiheessa saada tietää se, että kuinka moni tuon kallishintaisen vetoomuksen allekirjoittajista osallistui EU-seminaariin Finlandia-talossa 2.2.2009 ja minkä organisaation edustajana.

Tärkeää tietää. Keitä tiedotusvälineiden, kansalaisjärjestöjen, rekisteröityneiden puolueiden edustajia paikalla oli? Osallistuiko EU-organisaatioiden henkilöitä seminaariin? Keitä kaikkia ja mistä? 5.5.2013 päivitys > Korkeimman hallinto-oikeuden päätös Vanhasen listasta.
Itse pidän äärettömän tärkeänä sitä, että ”Suomen EU-politiikan tahtotila 2010-luvulla” -seminaarin 2.2.2009 osallistujatiedot saadaan pikaisesti avoimeen julkisuuteen. Luonnehtihan talouskomissaari Olli Rehn puheensa alussa tilaisuutta EU-politiikan Korpilammeksi. Keitä paikalla oli ja ketkä heitä käskyttivät? Ja mihin suuntaan? Verovaroilla järjestettyjen EU-tilaisuuksien osallistujatietojen salaaminen ainakin itseäni ihmetyttää. Eletäänhän sentään jo vuotta 2011.
Muuten. Helsingin Sanomissa 21.10.2011 julkaistun ”VETOOMUS EUROOPPALAISEN DEMOKRATIAN JA YHTEISKUNTARAUHAN PUOLESTA” yksi allekirjoittajista oli kuin sattumalta Finlandia-talolla pidetyn ja valtaeliitille tähdätyn EU-seminaarin isäntä. Pääministeri Matti Vanhanen, keskustapuolue. Nykyinen Perheyritysten liitto ry:n toimitusjohtaja. Tuossa valtioneuvoston päätöksellä salatussa Vanhasen EU-listassa on alustavien tietojen mukaan enemmän nimiä kuin Tiitisen listassa. Lukumääräisesti myös enemmän nimiä kuin myös tiukasti salatussa vakuutuslääkärilistassa.
Herää kysymys, mistä kaikesta Euroopan unionin suuntaan sovitusta ja suunnitellusta me emme täällä katu- ja ruohonjuuritasolla vieläkään tiedä…?
Tulevaisuus paljastaa, minkälaisia yhtäläisyyksiä Tiitisen listan, Vanhasen listan ja vakuutuslääkärilistan välillä vallitsee. Tuon EU-seminaarin 2.2.2009 merkitys Suomen EU-lähihistoriassa on siten vielä auki.
Ja pakko myöntää, että epäonnistuin, kun yritin joukkoistaa Helsingin Sanomien politiikan toimitusta helmi-maaliskuussa. Vielä silloin kohdallani toimineen Facebookin kautta. Ehkäpä aihe ei ollut tällä kertaa tarpeeksi tärkeä. Vaan tulipahan ainakin yritettyä.
– Helsingin Sanomien politiikan toimituksen joukkoistamisyritys –
Kuka kulloinkin kuuluu valtaeliittiin? On mielenkiintoinen kysymys. Myös hyvin ajankohtainen.
Voidaanko erilaisiin listoihin nimensä saaneista henkilöistä tehdä aikalaisanalyysiä? Niiden ilmestysajankohdasta tähän päivään asti. Peilaten myös tuota tietoa tässä Suomi 2017 artikkelissa esiteltyyn tapaan ”uudistaa” perustuslakimme.
Samalla olisi tärkeää saada yliopistotasoinen tutkimus kaikkeen perustuslain ”uudistuksesta” tapahtuneeseen tiedonvälitykseen mediassa. Niin virallisessa mediassa kuin sosiaalisessa mediassa (SM). Ottaen tarkasteluun myös tiedonvälitys puolueiden omissa lehdissä ennen ja jälkeen eduskuntavaalien 2011.
Esimerkiksi. Jättikö Helsingin Sanomat jotain kertomatta perustuslain ”uudistuksen” todellisesta vaikuttavuudesta? Ja jos jätti, niin miksi? Miten Yleisradio hoiti tässä asiassa vallan vahtikoiran rooliaan?
Lopussa oleva kohta 4 takaa löytyy kokoomuksen isänmaallisen siiven edustajan, Jorma Jaakkolan ajankuvaraportti 1990-luvun EU-lähihistoriaamme ja perustuslakiin liittyen.
1. http://fi.wikipedia.org/wiki/EEC-vetoomus
EEC-vetoomus
Loikkaa: valikkoon, hakuun
EEC-vetoomus oli vastalause Suomen hallituksen pyrkimykselle solmia vapaakauppasopimus EEC:n (josta muodostui Euroopan yhteisö) kanssa. Se julkaistiin maksettuna ilmoituksena Helsingin Sanomissa 19. syyskuuta 1973 otsikolla EEC-vapaakauppasopimus torjuttava. Vetoomus kohdistettiin ”tasavallan presidentille, hallitukselle ja eduskunnalle”.
– AVOIN VÄLIKYSYMYS ALLEKIRJOITTAJISTA?
Kuinka monta heistä on tehnyt sellaisen työuran, että on nyt eläkeiän kynnyksellä tai eläkkeellä olevana euromiljonääri? Minkälaisten työnantajien ja arvojen parista tuo rehellisesti ansaittu omaisuus on kertynyt?
2. http://fi.wikipedia.org/wiki/Toimittajaliitto
Peruskysymys on se, että toimiiko tällä hetkellä tiedonvälityksen saralla vastaavia toimittajajärjestöjä tai vastaavia? Jotka hyödyntävät kaikessa hiljaisuudessa aikalaistensa oppia omien valta-asemiensa petaamiseen? Mikä on tilanne yliopistomaailmassa tiedonvälitystä opettavien opettajien suhteen?
Toimittajaliitto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toimittajaliitto oli suomalainen vasemmistolainen toimittajayhdistys.
Yleisradion MOT-ohjelman toimittaja Jouni Tervo toi yhdistyksen jäsenten nimilistan esille vuonna 2000. Suomen Journalistiliitto väitti nimilistan julkistamista laittomaksi, ja valitusten vuoksi lista poistettiin ohjelman verkkosivuilta. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio käsitteli asian ja totesi vapauttavassa ratkaisussaan, ettei nimilistan julkaisemiselle ollut laillista estettä, koska se oli osa yhteiskunnallisesti tärkeää journalistista kokonaisuutta.
3. Suomi24 / Yhteiskunta / Maailman menoa / TOIMITTAJALIITON JÄSENET
– HUOM! 30.8.2012 kello 12,30. Kirjateksti lainaukset viittaavat http://www.journalismi.info sivustoon. Joka on jostain syystä lopettanut toimintansa? Siinä esille nostettua Martti Valkosen kirjaa Sananvapaus kauppatavarana on edelleen saatavissa hyvin varustetuista kirjakaupoista ja kirjastoista kautta maan.
Aalto, Matti
Ahola, Keijo
Ailasmaa, Eija
Airaksinen, Jukka
Alanen, Pellervo
Alanen, Kaarina
Alatalo, Liisa
Alitalo, Tuike
Almonkari, Ilkka
Andersson, Arja
Andersson, Dag
Ansio, Jari
Ansio, Annamaija
Arvassalo, Jukka
Autiosaari, Riitta
Autiosaari, Toivo
Backström, Carita
Baer, Petteri
Bengs, Hellevi
Bengs, Christer
Berger, Martti
Berndtson, Klas
Björkenheim, Susanne
Blåfield, Paula
Blåfield, Antti
Carlsson, Marianne
Cederström, Kanerva
Eerikäinen, Hannu
Einola, Karetta
Erjos, Mikko
Eskola, Atte
Forsström, Raija
Fransberg, Klas
Fredriksson, Peter
Furuholm, Tapio
Ginman, Susanne
Grönholm, Jouko
Grönick, Ritva
Gustavsson, Sixten
Haapala, Heikki
Haila, Yrjö
Hakala, Asko
Hakanen, Yrjö
Hakkola, Matti
Halla, Tarja
Halme, Reto
Halmetoja, Raila
Halonen, Ilpo
Hanen, Gunnell
Happonen, TM
Heikkilä, Inga
Heikkinen, Jukka
Heininen, Lassi
Heinonen, Eino
Heiskanen, Juha
Hellman, Heikki
Helminen, Marjut
Hietanen, Risto
Hietaniemi, Helena
Hokkanen, Lauri
Hirvonen, Jussi
Hoikkala, Tommi
Holmila, Paula
Holopainen, Irma
Hongisto, Kari
Honkanen, Pertti
Honkanen, Kai
Hortans, Hans
Houni, Pirjo
Hovi, Jaakko
Huovila, Markku
Hyvärinen, Matti
Häggman, Lars-Erik
Häggman, Pirkko
Häikiö, Heikki
Hämäläinen, Terttu
Hänninen, Antti
Hänninen, Paul
Idman, Irja
Iisalo, Seppo
Ilola, Iris
Isaksson, Carola
Jaakkola, Juha
Jaakkola, Reino
Jalonen, Pertti
Jalonen, Riitta
Jauho, Sinikka
Jokinen, Urho
Joutsalmi, Sinikka
Jyrkiäinen, Jyrki
Jänis, Jukka
Jänis, Maija
Kaarela, Mikko
Kaatikko, Heikki
Kajaniemi, Juha
Kalmakurki, Reijo
Kamu, Monna
Kanerva, Unto
Kangas, Pertti
Kankaanpää, Cay
Kankaanpää, Eero
Karikoski, Kaisa
Karkkolainen, Heikki
Kaspio, Allan
Kaurismäki, Aki
Kelloniemi, Erkki
Keteli, Veikko
Kihlström, Lasse
Kiljunen, Jukka
Kimmel, Veli-Matti
Kivelä, Unto
Kivinen, Sulo
Kiviniemi, Pentti
Koivusalo, Veikko
Korhonen, Mirjam
Korkea-aho, Markku
Korpela, Helena
Koskenniemi, Tuula
Kosola, Martti
Koste, Aulikki
Koste, Timo
Kovanen, Hilkka
Kujamäki, Pentti
Kulmanen, Marjukka
Kulmanen, Juha
Kultalahti, Pertti
Kymäläinen, Mauri
Kyntömaa, Airi
Köhler, Christine
Könönen, Juha
Laakkonen, Teuvo
Laakso, Jakke (Jaakko)
Laakso, Terttu
Laine, Seppo
Laine, Matti
Lampi, Eija
Lampi, Ilkka
Lappalainen, Vesa
Laurikainen, Sampo
Lehtinen, Tuula
Lehtinen, Eeva
Lehto, Juhani
Lehtonen, Kimmo
Lehtonen, Kauno
Lehtonen, Raini
Lehtonen, Mikko
Lempinen, Kari
Leppänen, Airi
Leppänen, Kari
Liljelund, Tessa
Lindberg, Laila
Lindfors, Jorma
Lindfors, Jukka
Lindholm, Jussi
Lindholm, Bengt
Lindholm, Carl-Eric
Linnalaakso, Jukka
Linsiö, Timo
Linsiö, Tuula
Lintonen, Kati
Lipponen, Päivi
Lohikoski, Mikko
Loikkanen, Torsti
Luoto, Santtu
Malin, Liisa
Manninen, Erkki
Martin Christer
Marttinen, Hannu
Mattila, Jorma
Mattson, Mauri
Mattsson, Börje
Mattsson, Monika
Mauno, Auli
Melakoski, Cai
Melakoski, Kaarina
Metsälampi, Erkki
Micklin, Thomas
Miikkulainen, Anitta
Mikkonen, Teuvo
Moring, Tom
Moring, Kirsikka
Moustgaard, Christian
Mäntylä, Jorma
Määttä, Sirkku
Mönkkönen, Urpo
Nieminen, Hannu
Nikkilä, Reijo
Nordberg, Auli
Nummijärvi, Raija
Nurminen, Marjatta
Nurmio, Hannu
Nuutinen, Arvo
Nylund, Glen
Nylund, Heikki
Oittinen, Vesa
Oksala, Raimo
Oksanen, Tauno
Oksanen, Hannu
Ollilainen, Pekka
Ovaskainen, Kai
Paalanen, Naani
Paavolainen, Paula
Packalen, Bengt
Pajunen, Tuulikki
Pajunen, Rauno
Pakaslahti, Riitta
Pakaslahti, Johannes
Pallasmaa, Sirkku
Pasanen, Reijo
Pekkarinen, Eino
Perä, Terttu
Piitulainen, Leo
Pilvi, Väinö
Pirinen, Hannu
Pitkänen, Ritva
Pitkänen, Juhani
Porri, Hannele
Pärnänen, Outi
Pääkkönen, Matti
Pöyhönen, Tiina
Pöysä, Jorma
Raitio, Pellervo
Raittila, Pentti
Raivio, Kari
Raivio, Sinikka
Ranni, Arja
Rauss, Sinikka
Ravela, Timo
Rekola, Juha
Rentola, Kimmo
Repo, Petri
Repo, Pirkko
Repo, Risto
Repo, Taina
Rintala, Anna-Maija
Rislakki, Jukka
Ronkainen, Leena
Rossi, Matti
Rotkirch, Kristina
Rovamo, Pertti
Ruikka, Mirjam
Ruotsalo, Anssi
Rutanen, Reijo
Räike, Tuula
Räike, Ilmari
Saarinen, Merja
Sajama, Sinikka
Salin, Olli
Sallamaa, Kari
Salmen, Leif
Salmi, Pauli
Salminen, Kai
Salminen, Olli
Salo, Markku
Salonen, Juhani
Salonen, Kristiina
Saloriutta, Jorma
Sarje, Kimmo
Sauli, Iiris
Savolainen, Sanna
Schalin, Laila
Seilonen, Kalevi
Seppälä, Annamaija
Seppänen, Kari
Sevon, Ritva
Sillanpää, Raimo
Silvonen, Jussi
Sinnemäki, Anssi
Sundberg, Ralf
Suni, Markku
Suomalainen, Jouni
Suominen, Anne
Susi, Erkki
Söderström, Solbritt
Taari, Juhani
Tamminen, Timo
Tapaninen, Mikko
Tapaninen, Mirja
Tapio, Kari
Tapola, Lasse
Tapola, Pekka
Tavi, Liisa
Tegelman, Pekka
Teikola, Arja
Teittinen, Tuija
Tennilä, Jukka
Tikkanen, Matti
Tolvanen, Margareta
Torvalds, Nils
Torvinen, Pauli
Tulkki, Pasi
Tulusto, Esko
Tuomi, Raimo
Tuominen, Eero
Udd, Risto
Ukkonen, Esko
Uljas, Risto
Urpelainen, Kalevi
Uusiniemi, Markku
Vala, Erkki
Valkonen, Markku
Wallendarf, Tauno
Valpola, Auli
Vanajas, Lea
Vekkeli, Jukka
West, Taina
Vesteri, Jarmo
Vesterinen, Riitta
Westman, Juhani
Viialainen, Riitta
Virkkunen, Juha
Virta, Timo
Virtanen, Pekka J.
Virtanen, Telle
Vuorela, Marja
Vuorio, Hannu
Åberg, Kristian
Älli, Heikki
Toimittajaliiton jäsenistä melkoinen määrä on Tampereella tiedotusoppia opiskelleita henkilöitä. Toimituksista ja yliopistoista eivät lainkaan kaikki taistolaisuuteen vetoa tunteneet tiedotusalan ihmiset ilmoittautuneet mukaan liittoon, joten luettelo ei ole uskonlahkon jäsenten kattava esittely.
– AVOIN VÄLIKYSYMYS?
Kuinka monta heistä on tehnyt sellaisen työuran, että on nyt eläkeiän kynnyksellä tai eläkkeellä olevana euromiljonääri? Minkälaisten työnantajien ja arvojen parista tuo rehellisesti ansaittu omaisuus on kertynyt?
– Sitten journalismi.info kirjan lainauksiin –
[Siirry sivun yläreunaan]
VERKOSTUMISEN ETUJOUKKO
MOT-ohjelman aloittama tapahtumaketju osoittaa, että piilottelevat taistolaiset myötäilijöineen ovat onnistuneet säilyttämään vahvan otteen Suomen mediaan ja valvomaan julkisuutta. Takavuosien tovereita on edelleen lukuisasti johtavilla paikoilla ja mitä merkillisimmissä suojatyöpaikoissa, joista käsin he pystyvät hoitamaan verkostonsa etuja.
Toimittajaliitto oli ollut aikoinaan sosiaalidemokraattisesta puolueesta irtaantuneen skogilaisen siiven toimittajien ideologisista syistä syntynyt ammatillinen järjestö. Sen vaiheet heijastelevat 1950-80 -lukujen Suomen kiihkeää politikointia. Silloin monet poliittiset ryhmät ottivat rahaa vastaan ulkomailta idästä tai lännestä.
Toimittajaliitto oli neuvostorahan äärellä. Liitto liukui kommunistipuolueen vähemmistösiiven syliin ja taistolaiseksi. Siinä aatteellisessa sargassomeressä uiskenteli kirjava joukko taistolaisia, stallareita eli vähemmistökommunisteja, entisiä skogilaisia, tannerilaisten vastustajia, vasemmistoradikaaleja, äärivasemmistolaisia ja muita revisionistien halveksijoita.
Ideologisesti aktiiviset henkilöt vetivät mukaansa ystäviään ja kavereitaan, radikaaleja opiskelijoita ja median työntekijöitä. Kokoelman täydensi jokin määrä tahdottomia henkilöitä, jotka eivät uskaltaneet jäädä yksin, kun heidän kaverinsa hurahtivat taistolaisuuteen.
Porukkaa on hankala määritellä muulla kuin kielteisellä tavalla: liittoon ei kuulunut enemmistökommunisteja eikä sosiaalidemokraatteja, ei myöskään porvareita paitsi jokunen maalaisliittolainen ja uraansa rakentavia kokoomuksen nuorisoradikaaleja. Heitä yhdisti halu valtaan hinnalla millä tahansa.
Ota heistä sitten selvää, vaikka siihen ei ulkopuolisten tarvitsekaan ryhtyä. He itse heräsivät antamaan viestin itsestään talvella 2000, koska he loukkaantuivat, kun MOT:n dokumenttiohjelma toi heidän oman Toimittajaliittonsa jäsenluettelon julkisuuteen.
Kutsun tässä kirjoituksessa Toimittajaliiton jäsenkuntaa ja ideologista lähipiiriä ”toveriverkoksi”. Se tunnustaa tuon ryhmän varhaisen kyvyn verkostua, organisoitua, jo paljon ennen kuin verkostumisesta tuli muoti-ilmiö.
[Siirry sivun yläreunaan]
TOVERIVERKKO
Toimittajaliitto on yksi avain stalinistien perinnön selvittämiseen Suomen mediassa. Yleisön on saatava tietää toimittajien poliittinen arvomaailma, koska se vaikuttaa mitä suurimmassa määrin toimittajien aihevalintoihin ja juttujen sisältöön. Salaliitot ja toveriverkon halu salata omat poliittiset taustansa eivät sovi avoimeen yhteiskuntaan.
Omina kiihkon aikoinaan toveriverkon jäsenet tuskin sallivat yksilönsuojaa kenellekään eikä ainakaan toisinajatteleville. Toverit halusivat valtaa, mutta heidän valtansa ei olisi ollut demokraattista eivätkä he olisi sallineet valtaanpäästyään enää uusia vaaleja. Satu Hassi on tuoreeltaan sanonut luojan lykyksi sitä, ettei hänen porukkansa saanut aikoinaan 1970-luvulla todellista valtaa. (Kansan Uutiset, 5.1.01)
Hassi on sittemmin päässyt käsiksi todelliseen valtaan ja äänestäjät voivat vain ihmetellä, onko hän yhä entiseen tapaan johdateltavissa harhaan ja typeryyksiin kuten neljännesvuosisata sitten ja johdattaako hän itse äänestäjiään edelleenkin samalla tavalla harhaan. Hassin mukaan tuolloisia stalinisteja ja muita toveriverkkojen jäseniä on yhä edelleen hyvin lukuisa määrä erilaisissa avaintehtävissä Suomessa.
Tässä kohdassa Hassin sanaan voi luottaa, sillä hän tuntee toverinsa. Erilaisten toveriverkkojen jäseniä on käyttämässä valtaa niin mediassa kuin valtion ja kuntien elimissäkin ja heistä valtaosa pyrkii kaikin tavoin peittelemään taustaansa voidakseen ajaa omia ja ryhmänsä etuja muun yhteiskunnan kustannuksella.
Median toveriverkko on vain yksi monista verkoista ja ne kaikki muodostavat yhdessä yhteiskunnan verkottumisjärjestelmät. Vastaavia hyvä-veli- ja hyvä-sisar -verkkoja paljon valtaa käyttelevistä piilottelevista vapaamuurareista alkaen on kautta yhteiskunnan ministeriöiden virkamiehistä koulujen opettajiin, asianajajista tuomareihin, kirjailijoista näyttelijöihin ja kuvataiteilijoihin, pankkiireista liikemiehiin.
Niin kauan kuin verkostot keskittyvät lintuharrastukseen tai pitsinnypläykseen, ei niistä koidu harmia, mutta kun ne tavoittelevat valtaa yhteiskunnassa muiden ylitse ja kustannuksella omaksi edukseen, on niiden arvomaailmaa tutkittava. Se on median tehtävä yhteiskunnan työnjaossa. Media itse ei saa ryhtyä estämään tutkimuksia.
Tovereita yhdistänyt stalinistinen ajattelutapa on kiivaimmillaan fanaattista fundamentalismia. Yhteiskuntafilosofiana, ideologiana ja poliittisena liikkeenä se on rinnastettavissa fasismiin, natsismiin ja uusnatsismiin. Uskonnollisena hurmoksena sitä voinee verrata islamin erilaisiin fundamentalisteihin. Nekin ovat valmiita tuhoamaan ja tappamaan muita oman uskonsa lujittamiseksi ja jumalansa ylistämiseksi.
Kun Ruotsissa neljä suurta sanomalehteä yhteisestä päätöksestä alkoi julkaista uusnatsien kuvia ja nimiä, antoivat monet toveriverkon jäsenet asialle Suomessa innokkaan kannatuksensa. Samaan aikaan taistolaiset itse Suomen mediassa saivat ja saavat nauttia salaisuuden suojasta ja suojatyöpaikkojensa ylellisyydestä.
Toimittajaliiton jäsenkuntaa yhdisti tietenkin vallanhalun ohella surkean epäitsenäinen ajattelu, joka hyväksyi ihanteeksi jatkuvaan terroriin ja joukkomurhaamiseen perustuvan diktatorisen yhteiskuntamallin. Taistolaisia ei voi pitää hengen jättiläisinä vaikka heidän aikaansaamansa melu ylitti kaikki sallitut desibelirajat. Heidän kellokkaitaan luonnehditaan merkillisen usein älymystöksi — aivan kuin aito älymystö olisi verenhimoista ja hyväksyisi miljoonien ihmisten joukkomurhat aatteen nimissä.
Tämän epäinhimillisen poliittisen liikkeen historia itse selvittää, miksi viisaimmat ja inhimillisimmät toimittajaliiton jäsenet ovat alkaneet hävetä omaa menneisyyttään. Häpeästä huolimatta suomalaisen journalismin historia edellyttää pitkää keskustelua Toimittajaliitosta.
4. http://koti.mbnet.fi/jorjaa/nettikirja.php
SUOMALAINEN VAALIPETOS – salaten ja valehdellen EU:hun
Tämä raportti on liite 3 lähihistoriasta sivulle EU-vaalipetos tiivistelmänä A-4:lla
KANSANÄÄNESTYSLAKI
Kansanäänestyslain (578/94) 3 §:ssä lukee:
Tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti?”
Kysymyksen kolme alleviivattua sanaa ovat merkittävät. Mikä olikaan neuvoteltu sopimus?
EU-kansanäänestyksen kysymysteksti on ydinasia tämän raportin nimelle. Kansanäänestyksessä ei ollut kysymys vain kansalaisen ”mustatuntuu”-mielipiteestä. Miten kansa olisi tiennyt, mistä korkea valtiojohto tietoisesti vaikeni ja miten se oli harhauttanut eduskuntaa ja kansaa?
EI EU-KRITIIKKIÄ
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kritisoida EU:ta, vaan tuoda esille presidentti Koiviston aikaista salaista suomalaista EU-päätöksentekoa. Kirjoitukseni on raportti Suomen korkean valtiojohdon petollisuudesta kansalaisia kohtaan. Totuuden kertominen ja julkisen keskustelun herättäminen ovat intressini kirjoittaa.
Valtiojohdon petollisuuden seurauksena on tänään ajankohtainen aihe, velkaantuneiden euromaiden auttaminen.
Oman maan ahdingot eivät tunnu hetkauttavan Suomen hallitusta ja eduskuntaa. Suomi on aiheettomasti lähtenyt pelastamaan euroaluetta, koska markasta luopumisesta ei ole olemassa lakia.
TykkääTykkää