Hyviä uutisia numero 12

Toivottavasti Suomi on vuonna 2017 toisenlainen paikka elää ja olla. Parempi sellainen. Myös poliittisen ja taloudellisen järjestelmän tarjoamien haasteiden keskellä eläville päättäjillemme.

Toki paljon avautumista ja tosiasioiden myöntämistä tarvitaan heiltäkin. Jo nyt tarvitaan paikkansa pitävä tieto siitä, että toimivatko vaalirahoittajat tulevankin hallituksen hallitusohjelman tekijöinä?

Ja muista pitää se, että perustuslain mukainen kansanvalta ei voi toimia, jos kansa ei tiedä edes näitä seuraavia perusasioita päättäjistään:

1. Vaalirahoituksen salaisuudet julki koko 2000-luvulta

2. Maan tapa? Institutionaalinen korruptio vaiko rehellisyys?

3. Suomi 2.0 – Maan tapa vuonna 2017?

Kuitenkaan pelkkä tulevaisuuteen tähtääminen ei koskaan riitä. Elämä on tässä ja nyt. Todellisten parannusten pitää olla mielestäni koko ajan käynnissä. Muuten meitä viedään taas kuin litran mittaa sutkien eurotorikauppiaiden kappabileissä.

Muuten. Mistähän puolueista ja minkä nimisiä henkilöitä Suomen edustajiksi on 2000-luvulla valittu YK:n, EU:n, OECD:n, Euroopan neuvoston, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen. EY-tuomioistuimen, IMF:n  jne. virkoihin? Minkälaisten hakuprosessien kautta?

SANANVAPAUS kauppatavarana – Martti Valkonen

”Suomen media harjoittaa vaikenemista ja asian sijaan julkaisee viihdettä. Suomalaiset toimittajat pelkäävät poliitikkoja ja näiden antamia rangaistuksia. Toimittajat kavahtavat putoamista kultapossukerhosta. Siksi he eivät tutkiskele poliitikkojen tekemisiä, kieltoja ja käskyjä.

SANANVAPAUS KAUPPATAVARANA -niminen kirja käsittelee näitä asioita ja pohtii suomalaisen median arkuutta, laiskuutta ja hyötymistä muun yhteiskunnan kustannuksella.

Lehdistöllä ei ole tuotevastuuta. Lehdet käyttävät laajennettua sananvapautta ilman vastuuta. Media oli aiemman yhteiskunnallisen työnjaon puitteissa vallanpitäjien vahtikoira mutta nyt se on liittoutunut vallanpitäjien kanssa ajamaan omia taloudellisia etujaan muun yhteiskunnan kustannuksella.

SANANVAPAUS KAUPPATAVARANA kertoo, miten Helsingin Sanomat jätti julkaisematta suuret uutiset siitä, että Sanoma-taloon eduskunnan edessä lisättiin kesken rakentamisen kahden kerroksen verran korkeutta siten, että lehtiyhtymän pääomistaja Aatos Erkko on istuskellut kerroksessa, jota ei oikeastaan saisi olla lainkaan olemassa.

SANANVAPAUS KAUPPATAVARANA kertoo, miten taistolainen toveriverkko ja siihen kuuluvat toimittajat yhä valvovat suurta osaa Ylen ohjelmistosta ja vaikuttavat syvästi monien lehtien sisältöön. Mediassa toveriverkon ote on säilynyt, koska monien lehtien omistajat ovat tehneet taistolaisten kanssa epäpyhän allianssin ja pitävät näitä työssä vaikka nämä vääristelevät uutisvirtaa ja maailman tapahtumia.”

PITÄVÄ POKKA – PAREMPI VIRKA?

”Usein sanotaan, että poliitikot vaihtuvat, mutta virkamiehet pysyvät.

Tämä on vain toinen puoli totuudesta. Pitäisi sanoa, että poliitikot vaihtuvat, mutta virkamiehet ja poliittiset toimittajat pysyvät. Poliittiset toimittajat ovat vanhoillista väkeä, eivätkä he pidä siitä, että politiikassa tapahtuu jotain uutta tai yllättävää.

Kerran hyviksi havaituista politiikan henkilöistä pidetään kiinni mieluummin kuin sijoitetaan uusiin hevosiin.”

Lähde: Hannele Pokka – Porvarihallitus – WSOY

Itse toivon, että jos kerran yhteiskuntamme gonanaiset ja – miehet eivät voi vaarantaa likeisiksi muodostuneita suhteitaan, niin annettakoon nuorelle toimittajasukupolvelle mahdollisuus.

Monipuolisen mediakoulutuksen ja elävän elämän elämänkokemusta saaneita nuoria löytyy tietääkseni palkattavaksi asti pilvin pimein. Journalistin ohjeiden opettelun ja sisäistämisen en usko näille tekniikan monitaitureille tuottavan ongelmia. Myös itselliseen ajatteluun pystyvää vanhempaa vuosikertaa löytyy duuneihin, koska he pystyvät taustoittamaan asioita paikkansa pitäviksi ja uuteen tekniikkaan istuviksi.

Tämä käytännön toteutus on tehtävä Ilman, että heitä kiristetään asuntolainojen irtisanomisella ja/tai töiden loppumiselle. Maan tapaa on muutettava tältäkin osin tiedotusvälineissä.

REHELLISIN PUOLUE = PARAS PUOLUE = PARAS TIEDONKULKU

Olen vakuuttunut siitä, että Suomeen tarvitaan heränneiden puolue. Pelkkä tuunaus vanhojen puolueiden alustoille ei ole enää riittävä, vaan tarvitaan kokonaan uusi puoluesukupolvi. Uudet ihmiset. Heitäkin Suomessa väitteistä huolimatta piisaa. Kaiken lisäksi ryvettymättöminä ja korkealla moraalilla varustettuina. Myös valintojen jälkeen. Vanhan mallin poliitikot löytävät varmasti tietotaidoillaan uudet työpaikat globaaleilta markkinoilta. Kiitos uskomattomien kokoisten sopeutumiseläkkeiden; työhön menolla ei ole kuitenkaan niin kiirettä.

Paras puolue on paras tiedonseulonnassa ja – välityksessä.

– Paras Puolue toimii hyvin sähköisillä ja henkilökohtaisilla tasoilla –

Jo kymmenen (10) hyvin keskenään toimeentulevaa, mutta erilaista henkilöä voi laittaa ko. homman käyntiin. Sata (100) tekee jo ihmeitä. Tuhat samanhenkistä (1000) on jo tukevasti vallankahvassa.

Mielestäni Suomi 2.0 -version pitää mahdollistaa myös se avoimuus ja seurattavuus; mikä tämän päivän suomalaisesta poliittisesta ja taloudellisesta järjestelmästä puuttuu. Kuka muistaa esimerkiksi sen, mitä kokoomus ja keskusta lupasivat edellisten eduskuntavaalien alla? Puheiden jälkeisiä toimia ja tekoja on käytännössä yksittäisen äänestäjän mahdotonta valvoa. Tässä alla yksi mahdollinen, mutta hyvin alkeellinen seurantakanava, josta puuttuu ainakin puolueiden käyttämien mainostoimistojen seuranta:

Valtioneuvoston hankerekisteri. Tuttujen kesken HARE-rekisteri. Se löytyy ”vastuu oikean tiedon löytymisestä on etsijällä itsellään” – esittelytekstien kera tästä klikkaamalla.

Kaiken uuden perusta on mielestäni se, että koko Suomen 2000-luvun vaalirahoitus avataan. Niin puolueiden kuin ehdokkaina olleiden ja valituksi tulleiden osalta. Puolueiden paikallisyhdistyksiä unohtamatta. Isojen konsernien tytäryhtiöiden ja paikalliskonttoreiden taloudellisia toimintamahdollisuuksia väheksymättä.

Tosin vaalirahoituksen avaaminen edellyttää valtapuolueiden elinehtona olevan pelin politiikasta siirtymistä ihmisten asioiden hoitamiseen. Eri vaaleissa vakiintuneella 30-40 prosentin äänestäjäosuudellaan nukkuvien puolue on vaarallinen edustukselliselle demokratialle eli parlamentarismille. Yli 2 miljoonaa nukkuvaan puolueen jäsentä pystyy laittamaan nyky-apparatsikkien joukon sivuraiteille jokapäiväisestä kiusanteosta ja hidastelusta.

Kansanedustajalla vallitseva todellisuus hämärtyy helposti. Kansanvalta ei toimi jos kansanedustajakaan ei tiedä tahikka muista, ketkä hänet eduskuntaan rahoittivat.

1000 KAMERAN ”SUTKI SISKO”-TALO ARKADIANMÄELLE VUODESTA 2012 ALKAEN?

Elämme varmasti tapahtumarikkainta aikaa mitä tulee politiikan piirissä tapahtuviin asioihin. Television tosi-tv sarjatkin jäävät mielestäni kakkosiksi, kun tietää lähihistoriamme politiikasta perusasioita.

Jos ajatellaan, että tätä maata johtavat nykyäänkin äärimmäisen sutkit juristit ja ekonomistit, niin kyllä sinne muutama tervejärkinen humanisti ja rehellinen sotilaskin mukaan mahtuvat.

Esimerkiksi striptease-taiteilijanakin toiminut Geronima eli Kirsikka Kelloniemi ja taidenautintojen moniottelija Rakel Liekki voisivat oikeasti sytyttää omalla elettyyn elämään perustuvalla tietotaidollaan kansankuntamme positiivisiin liekkeihin ja elämän kannalta hyvää oloa tarjoaviin leikkeihin. Pelkkiin kansanosaedustajiin meidän ei kannata jatkossakaan luottaa.

Ennenkin politiikassa tapahtui, mutta entiseen aikaan sovittujen käsikirjoitusten mukainen julkisuuteen suunnattu käytännön toteutus ja näytteleminen olivat puolueapparatsikeille helpompia hallita. Tahti oli nykyiseen verrattuna verkkaisempi. Myöskin ihmisten omien valmiuksien kypsymisen suhteen.

ROMANTSCHUKIN VIESTINTÄSUVUN EDUSTAJA KERTOO – Thomas Romantschuk

Viestinnän veteraanilla Thomas Romantschukilla on kokemusta. Hän toimi toimittajana Ylessä 1980-luvulle saakka, mutta vaihtoi puolta Pohjoismaiden ministerineuvoston tiedotuspäälliköksi. Sittemmin hän on toiminut muun muassa demareiden taustavaikuttajana – niin taustalla, ettei hänen nimeään juuri ole näkynyt.

Nykyään Romantschuk on eläkkeellä, mutta seuraa edelleen mediaa ja politiikkaa.

Hänen mielestään toimittajia on aina ollut helppo vedättää.

”Nykyään on ehkä vaikeampaa, kun kamaa on niin paljon tarjolla.”

Romantschukin varhaisimmat mielikuvat ovat peräisin vuosikymmeniltä, jolloin hän itsekin kuului siihen joukkoon, joka ”ei tajunnut, että meitä vietiin”.

Politiikka oli teatteria, jossa yleisö, toimittajat etunenässä, saatiin uskomaan kriiseihin ja muihin yllättäviin juonenkäänteisiin.

”Teatteria tehtiin myös työmarkkinapuolella”, Romantschuk huomauttaa.

Nykyään politiikka ja siihen liittyvä viestintä toimii puolestaan kuin tuuliviiri. Nykymenoon verrattuna puolueet toimivat ennen johdonmukaisesti.

”Nyt puolueet eivät johda vaan kulkevat perässä ja haistelevat”, hän karrikoi.

”Mainostoimistojen käyttäminen politiikan viestinnässä vain pahentaa tilannetta.”

Toimittajilla on ihmettelemistä tuuliviirin tapaan toimivissa poliitikoissa, varsinkin kun toimitustyön tahti muuttuu kovaa vauhtia.

Lähde: Journalisti.fi » 11/2010 » Artikkelit » Lähitulevaisuudesta takaisin nykyaikaan ja politiikkaan.

LÄPIVALAISUA KANSALLISEN KONSENSUKSEEN ELI KOVAAN KORPORATISMIIN

Lohduttavaa on ollut ainakin itseni havaita se, että ei Lipposen Paavostakaan hetkessä putkahtanut nykyisen kaltaista myyttistä demarihahmoa. Kovaa henkilökohtaista työtä ja verovaroilla tuettua toimintaa on hänenkin kehittymisensä aikanaan edellyttänyt.

Hyvää ajankuvaa ja viitoitusta sosiaalidemokratian nykyolemukseen löytyy esimerkiksi seuraavista kirjoista:

Paavo Lipponen – Muistelmat 1 – WSOY
Hannu Lehtilä – Politiikan myrskyissä Seppo Kääriäinen – Otava
Antti Blåfield, Pekka Vuoristo – Kalevin Sorsan suuri rooli – Kirjayhtymä
Seppo Lindblom – Manun matkassa – Otava
Reino Paasilinna, Markku Saksa – Ankarat ajat ”Vielä kuuluu laulu helvetistäkin” – WSOY
Lauri Sivonen – Viimeinen proletaari, Rafael Paasio – Kirjayhtymä

Muuten. Oliko sattumilla, sutki-siskoilla ja satiaisillakin sijansa Kuopion suuren miehen elämän tapahtumiin kuulenemme nykypäiviin ulottuvissa Paavo Lipposen muistelmien kakkososassa. Jota myönnän itsekin odottavani suurella mielenkiinnolla.

NELIKANTAINEN YHTEISTYÖ SUOMESSA

Joku Teistä saattaa ihmetellä, mitä keskustan Kääriäisen Seppo tekee tuossa edellisessä listauksessa? Politiikkahan on ollut ja tulee olemaan ihmisten välistä yhteistoimintaa. Seppo Savon miehenä on mielestäni keskustan sosiaalidemokraattisin supliikkimies. Kansallisen konsensuksen ja korporativismin gonamies.

Suomessa nykyään vallalla oleva nelikantainen toimintamalli ja lainsäädäntömalli ovat pitkän kehittelyn tulos. Sen ympärille muotoutunutta toimintaa eivät edes vihreät ole uskaltaneet kyseenalaistaa. Saati tunnustaa. Kääriäisen Seposta puhumattakaan.

Tämän kirjoitukseni lopussa edellisen porvarihallituksen ministerin kertomana takaumaa 1990-luvun tunnelmiin; mistä kaikki alkoikaan.

Otetaan ensin lyhyt katsaus vuoteen 2006. On sitten helpompi ehken yrittää ymmärtää puheiden ja tekojen välistä isoksi revennyttä ristiriitaa. Hyväksyä sitä ei mielestäni enää tarvitse. Kysehän on pitkälti myös EU:n uskottavuudesta Suomessa. EU:n olemassaolon oikeutusta auttaisi se, että saamme tietää kerran vuodessa mistä puolueista valittuja ja minkä nimisiä suomalaisia toimii Euroopan unionin giganttisessa virkamieskoneistossa?

Suomen EU-puheenjohtajakauden tavoitteena avoin ja tehokas unioni
30 Jun 2006, 10:20 en fr de fi sv

”Suomen puolivuotinen EU-puheenjohtajakausi alkaa lauantaina 1. heinäkuuta. Kauden aikana Suomi johtaa puhetta EU:n neuvoston kokouksissa, joita pidetään Brysselissä yli 3000 ja Suomessa noin 130. Kokouksista suurimpia ovat Lahden epävirallinen päämiestapaaminen 20. lokakuuta, joulukuun Eurooppa-neuvosto Brysselissä sekä Helsingissä syyskuussa pidettävä Aasian ja Euroopan maiden Asem-huippukokous.

Suomi haluaa kaudellaan puuttua unionin ydinongelmaan, sen vähentyneeseen oikeutukseen kansalaisten silmissä. Suomi katsoo, että unionin tarpeellisuuden osoittaminen onnistuu parhaiten tekemällä tehokasta lainsäädäntötyötä ja hoitamalla myös unionin muut tehtävät tehokkaasti.

Siksi Suomi panostaa erityisesti avoimeen ja tehokkaaseen toimintatapaan. Avoimuuden lisääntyminen unionin toiminnassa näkyy erityisesti neuvoston istuntojen avautumisena kansalaisten seurattavaksi internetin kautta.

Suomen tavoitteena on myös unionin lainsäädäntötyön laadun parantaminen. Tähän sisältyvät sekä säädösten vaikutusten selvittäminen että selkeyden parantaminen.”

Lähde: http://www.eu2006.fi/EN_GB/INDEX.HTM
– kopio osoite selaimesi hakukenttään, niin voit testata toimiiko tuo osoite edelleen.

Ja sitten lyhyesti missä vallitsevassa todellisuudessa Suomessa mentiin vuonna 2010:

Lakiesityksissä viljellään kapulakieltä ja unohdetaan kansalaiset

Hallituksen lakiesitykset ovat yhä pitempiä ja koukeroisempia. Lakien vaikutukset kansalaisiin unohdetaan silti usein mainita kokonaan, vaikka hallituksen omien ohjeiden mukaan niin pitäisi tehdä. Tähän tulokseen tulivat Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkijat, jotka kävivät läpi kaikki hallituksen viime vuoden 282 lakiesitystä.”

Lähde: Iltalehti torstai 23.9.2010 klo 12.25

Tuon Iltalehden uutisen mukaan muun muassa juridiikkaan perehtynyt tutkijakaan ei aina ymmärrä lakitekstejä:

”Esityksiin perehtymisen tekee hankalaksi sekin, että koukeroisesta lakitekstistä on tullut maan tapa.

– On mahdollista, että asioiden merkitystä yritetään häivyttää kapulakielellä. Toisaalta siitä on tullut myös vallitseva tapa puhua. Löysimme lakiesityksistä lauseita, joita tutkijatkaan eivät ymmärtäneet, Pakarinen sanoo.”

Joten ei liene ihme, kun EU listaa Suomea oikeusasioissa samaan kategoriaan Bulgarian ja Romanian kanssa?

LAHJAHEVOSET PIILOON TALLIIN? KIERTOA JA KIERRÄTYSTÄ VIHREIDEN MALLIIN

Vihreiden mukana olo nykyhallituksessa on varmistanut sen, että sen keskeiset toimijat ovat nousseet taloudellisessa ja sosiaalihierarkkisessa asemassaan keskustan, kokoomuksen, sdp:n, ja rkp:n eliittiapparatsikkien joukkoon. Sekin on ihan sallittua ja nykyelossa suotavaa.

Suomen todellinen ihmisoikeustilanne ja kolmen uuden ydinvoimalan rakentamisen hyväksyminen ovat samalla tehneet vihreiden puolueen perusarvoista karvaasti raapivaa pyyhinpaperia. Se kolmaskin uusi ydinvoimala nimittäin Suomeen tulee, koska EU:n kilpailu- ja markkinalainsäädännön perusteet tulevat sen luvanhakijalle takaamaan.

Annetaanpa vihreiden viestinnästä vastaavan Suvi Reijosen kertoa vihreiden toimista ja toiveista:

Vihreät ovat lähteneet paitsi politiikkaan myös viestinnän kentälle aikoinaan puhtaalta pöydältä, vailla entisten vuosikymmenten rasitteita. Nykyään puolueen viestinnästä vastaa koko lailla yksin Suvi Reijonen.

Reijonen sanoo selviävänsä omasta työstään melko hyvin siksi, että hänen puolueensa pyrkii joka tapauksessa avoimuuteen, ja tavallaan koko organisaatio kantaa vastuuta myös viestinnästä.

”Me emme pelaa”, Reijonen sanoo.

Hänen mukaansa vihreillä on toimittajiin asialliset suhteet, mutta toki vihreitäkin kismittää, ettei heidän poliittinen ohjelmansa saa riittävästi julkisuutta. Reijonen arvostelee politiikan toimittajia siitä, etteivät he haasta puolueita todellisilla poliittisilla kysymyksillä vaan tyytyvät asioihin, joilla on vain symbolista arvoa.

”Toivon, että toimittajat vaatisivat asiakysymyksissä enemmän. Että esimerkiksi asetettaisiin puolueiden erilaisia näkemyksiä rinnakkain jo ennen kuin päätöksiä tehdään. En usko väittämään, että puolueissa ei olisi enää eroja.”

Reijosen mielestä politiikan toimittajat välttelevät yllätyksellisyyttä. Maahanmuutosta keskustellaan aikansa, mutta seuraavalla viikolla siitä ei enää olekaan puheenaiheeksi.

Toimittajat kulkevat edelleen samoja reittejä. Mutta kuka heitä vie? Sitä ei taida tietää enää kukaan.

Reijonen on pohtinut politiikan viestijöiden roolia.

”Toimittajat antavat valtaa meille viestijöille, kun he odottavat, pidämmekö me pressitilaisuuden tai annammeko lausunnon. Tästä seuraa helposti, että viestinnällisistä teoista tulee myös poliittisia tekoja.”

Niinpä poliitikon, vaikkapa Anni Sinnemäen tai Jutta Urpilaisen, kommentti arvioidaan teoksi, josta tehdään uutinen.

”Politiikan pitäisi kulkea edellä ja viestinnän vasta perässä”, Reijonen sanoo.

”Toimittajilla on mahdollisuus kertoa myös itse politiikasta. Politiikka ansaitsisi sen, että meidät pantaisiin oikeasti koville.”

Lähde: Journalisti.fi » 11/2010 » Artikkelit » Lähitulevaisuudesta takaisin nykyaikaan ja politiikkaan.

SUOMALAINEN ”SUTKI-SISKO”- JA ”HYVÄ VELI” – JÄRJESTELMÄ

Tässä oma ajankohtaan liittyvä ehdotukseni kaikille Teille toimittajille vihreiden panemisesta koville. Todella koville. Itselläni on nimittäin jäljellä vielä hiukkasen uskoa suomalaisen journalismin olemassaoloon. Sellaisena kuin journalismi länsimaissa käsitetään.

Brax: Toimittajat selvittämään vaalirahoituksen epäkohtia

Vihreiden kansanedustaja Tuija Brax kehottaa tiedotusvälineitä selvittämään vaalirahoituksen epäkohtia nykyistä pontevammin.

”On julkinen salaisuus, etteivät kaikki vaalirahoitusilmoitukset pidä paikkaansa”, Brax sanoi maanantaina Helsingin Sanomien Vaalimarkkinoilla Helsingissä.

Vaalirahoitusta säätelevän lain mukaan edustajien ja varaedustajien on ilmoitettava vaalikampanjansa kulut ja yli 1 700 euron lahjoitukset. Braxin mukaan laki on liian löperö: lain rikkomisesta ei rangaista eikä sen noudattamista valvota edes pistokokein.

”Niin kauan kuin laki on tällainen, tiedotusvälineet voisivat tutkivalla journalismilla kaivaa epäkohtia esiin”, eduskuntaan jälleen pyrkivä Brax sanoi.

Hänen mielestään toimittajat voisivat esimerkiksi verrata vaalirahailmoituksia siihen, minkä verran ehdokkaat ovat mainostaneet ja kuinka paljon todellisia kuluja on syntynyt.

Lähde: Helsingin Sanomat 12.3.2007 15:24

Toki suomalaisen ”sutki-sisko”-järjestelmän keskeisenä vaikuttajana ja pitkäaikaisena eduskunnan virkanaisena vihreiden oikeusministeri Brax tietää sen, että jos päätoimittajat sekä toimitusten esimiehet kieltävät toimittajiltaan jonkin yhteiskunnallisesti erittäin merkittävän asian penkomisen, niin vihreitäkään ei tulla koskaan laittamaan koville.

Tässä raikasta ajankuvaa Suomesta ja otetta eduskunnan suuntaan vuonna 2009. YouTube – kanavalla ”P*#kele! Läpivalaisua Suomi-brändistä 2009” . Olkaa hyvät!

Paras opetus tässä videoreportaasissa on mielestäni se, että ei tyydytä ja uskota päättäjien suunnalta annettuihin tietoihin, jos ne ovat selkeästi osoitettavissa vääriksi tai vajaiksi. Tieto on valtaa.

Sillä näitäkin päättäjien; erittäin hyvin, tiedossa olevia epäkohtia on korjattu jo yli 10 vuoden ajan. Juuri epäkohdat rakentaneiden, niitä ylläpitävien ja niistä hyötyvien henkilöiden sekä organisaatioiden toimesta.

PARI VAROITUKSEN SANAA SINIPUNAVIHERVALKOISESTA UMMETUKSESTA SUOMESSSA

”Tammikuun lopussa 1993 olin puhujamatkalla Mikkelin läänissä. Harvoin olen nähnyt niin paljon ahdistusta kuin sillä matkaIla.

Mistä ne kaikki ihmiset oikein tulivat?

Keskellä päivää salit oivat täynnä ihmisiä. Kaipa he olivat työttömiä ja velkaantuneita, koska niistä asioista siellä puhuttiin.

Ne ihmiset olivat täynnä vihaa pankkitukea ja päättäjiä kohtaan.

Välistä tuntui kuin olisi oltu lähestymässä kansalaissotaa. Nyt eivät vastakkain olleet punaiset ja valkoiset, vaan ne, jotka olivat laman myötä menettäneet kotinsa ja työpaikkansa ja ne, joilla edelleen meni hyvin.”

Lähde: Hannele Pokka – Porvarihallitus – WSOY

Toivon, että Suomen 1990-luvun pankkikriisi ja sen hoidossa tapahtuneet asiat käsitellään viimeinkin rehellisesti. Suomea ei brändätä vakaasti vaikenemalla lähihistoriastamme.

Pankkikriisistäkin on Suomessa vallalla kaksi todellisuutta. Virallinen ja todellinen. Liittyvätkö Björn Wahlroosiin mahdolliset maastamuuttouhkaukset jälkimmäiseen?.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Lisätietoa internetin hakukoneilta hakusanoilla:

HE 60/2010 toimivalta
pankkikriisi
liikepankki Unitas Oy

Mainokset

Tietoja Suomi 2017 - Suomi 2.0

Vuonna 2017 Suomi täyttää 100 vuotta. Millaisessa Suomessa tuolloin elämme jää kaikkien tuolloin eloisasti elävien koettavaksi. Tässä blogissani pyrin valottamaan lähihistoriamme mustia aukkoja. Ruohonjuuritasolta valaistuina. Toivottavasti entistä elämänmyönteisempään Suomi 2.0 - versioon on mahdollista päästä myös käytännön elämässä. Nyt ja heti. Kansanvaltahan ei voi toimia jos kansa ei tiedä. Vain yhdessä toimien olemme enemmän. Muuten armottomien apparatsikkien Albania uhkaa.
Kategoria(t): "sutki sisko" ja "hyvä veli"-järjestelmät, apparatismi, EU, maan tapa, politiikka, Suomen ihmisoikeustilanne, talouselämä, vaalirahaskandaali, vaalirahoitus, yhteiskunta ja sidonnaisuudet Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s