Hyviä uutisia numero 4

Hyviä uutisia on se, että journalistisin perustein toimiville toimittajille on Suomessa valtavasti sarkaa kynnettävänä. Eli runsaasti työtä on tarjolla, mutta palkanmaksajat saattavat olla tiukassa.

Suomen kieli asettaa rankat rajoitteet kansainvälisen taustatuen saamiseksi tietovuodoille.

Itse toivon, että Suomeen tulee nousemaan kansainvälisten esikuvien mukaan omat vuotosivustonsa? KepuLeaks, KokoLeaks, SoDeLeaks, OdeLeaks, DetGliderUtLeaks jne.

Valtaosinhan emme tiedä vieläkään kansanedustajiemme ja ministereidemme vaalirahoittajia. Meppien suhteen tilanne on samanlainen. Euroopan velkojen verkostojen yksityiskohdat ovat edelleen piilossa…

Joten mitä hävettävää voitokkaiden vaalikampanjoiden vaalirahoittajien nimeämisessä on? Eihän valtaosalla vaalirahoittajista ole ollut edes vaaleissa äänioikeutta! Vaalirahoitushan voi olla Suomessakin iloista, avointa ja yleisesti hyväksyttyä toimintaa?

Pääministeri Mari Kiviniemeä/kesk. myöten on vedottu siihen, että he ovat noudattaneet vaalirahoitusilmoituksissaan tiukasti lakia (414/2000). Tuo väite on puppua.

– Klikkaamalla kuvakollaasia hiirelläsi, saat sen ruudullesi isompana –

Maan tapa on Finngate skandaalin ydintä


– Maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit –

HUOM! Linkki lakannut toimimasta. Kiitos vinkkaajalle 1/2015.
(HS 2.11.2009 Pääkirjoitukset – Vieraskynä Sami Parkkonen)
– kirjoitus kokonaisuudessaan löytynee HS-arkisto oikeudet omaavalle.

Päivitys 15.1.2019
Edelleen erittäin ajankohtainen kirjoitus ja siihen Helsingin Sanomien antama vastaus löytyvät; ainakin Helsingin Sanomien tilaajille, seuraavista ja tällä hetkellä toimivista linkeistä:

Maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000004689901.html
Se, että näitä rikoksia on tehty vuosikymmeniä, ei vähennä niiden vääryyttä, kirjoittaa Sami Parkkonen.
Tilaajille
Julkaistu: 2.11.2009

Vaalirahakohun Don Quijote
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004723807.html

Merisalon nauhapuheet paljastuivat yliviritetyiksi.
Tilaajille
Marko Junkkari HS
Julkaistu: 11.4.2010

Toimittaja ja tietokirjailija Sami Parkkonen kirjoitti syksyllä 2009 Helsingin Sanomiin vieraskynä-kirjoituksen, jossa hän vertasi vaalirahoittajien toimintaa järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Parkkonen laski, että poliitikkojen ja liikemiesten yhteistoiminta täyttää EU:n 1990-luvun lopulla määrittelemän järjestäytyneen rikollisuuden 11-kohtaisen listan lähes kaikki tunnusmerkit.

Eikä tuossa kaikki.

Toivottavasti vaalirahoituksen iso kuva saadaan pitkäkestoiseen päivänvaloon. On tärkeää samalla huomata, että kyse on myös henkilöiden välisistä ihmissuhteista, joiden tärkein perusta on rahan lisäksi luottamus.

Tämän artikkelin kommenttiosiosta löytyy kolme kirjaa, jotka ovat ilmestyneet kyseisten Helsingin Sanomien kirjoitusten jälkeen, mutta piirtävät hyytävän kuvan suomalaisesta ja mafiamaisen rakenteen omaavasta OnSovittuEttä (OSE) – järjestelmästä).

Hyvän vihjeen antoi kyseisen OSE – järjestelmän alajaostojen hyväveli – ja sutkisiskojärjestelmissä pitkään luovinut, eläkkeellä oleva iso johtaja:

”Kaikki tuntui liittyvän kaikkeen, mikä tietysti kavensi normaalin parlamentaarisen politiikan siivua huomattavasti.”
Lähde: Tapani Kahrin 80-vuotishaastattelu ”33 vuotta Eteläranta kympissä” – Helsingin Sanomat 8.5.2018, sivu B 1

* * * *

Päivitys 1/2015
Lisäämme yhteiskunnallisesti erittäin merkittävän Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla julkaistun, Sami Parkkosen kirjoituksen ydintietoja, kaikkien saataville.

Jostain syystä aiheesta käyty keskustelu poistettiin näkyviltä. Vahvistamattoman tiedon mukaan tuo poisto tapahtui, ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja.

Yksi asiaan saatu selitys oli se, että HS-keskustelut ”uudistettiin” nimimerkeillä töräyttelevien pois kitkemiseksi. Sekä keskustelujen siirtämiseksi artikkelikohtaisiksi.
Jokainen voi omalta osaltaan todeta, miltä HS-keskusteluissa tänä päivänä näyttää.

Vaan tässä ensin kuvakaappaus erittäin ajankohtaisesta kirjoituksesta. Ja sitten liitteenä aiheesta käyty keskustelu. Puolesta ja vastaan.

Maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit - Sami Parkkonen

Maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit – Sami Parkkonen

Aiheesta käydystä keskustelusta talteen otettu kooste (.pdf-muodossa):
– puolesta ja vastaan

hesari on line 02112009paakirjoitus_VIERASKYNA_Maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit_VAALIRAHOITUS_PUOLUETUKI_PUOLUERAHOITUS_SAMI PARKKONEN

Entä miltä tilanteet näyttävät tällä hetkellä? Yksi näkökulma koko kuvaan Suomi 2017 Facebookissa https://www.facebook.com/Suomi2017

Aurinko iloisesti keskuudessamme paistakoot ja Suomen todelliset valtakoneistot valaiskoot! Niin paikalliset kuin valtakunnalliset.

* * * *

Aiemmin keskustan puoluesihteerinä toiminut Jarmo Korhonen ja kokoomuksen Taru Tujunen ovat näet lausuneet vaalirahoittajien takautuvasta ilmoittamisesta omina kantoinaan jo vuonna 2009 seuraavaa.

He tuntevat ammattinsa osaavina avainhenkilöinä nerokkaasti laaditun lain kirjaimen erinomaisesti, koska laki (414/2000) sallii vaalirahoittajien takautuvan nimeämisen. Ilman eurorajoja ja sanktioita toimien. Tosin mitään lakiin perustuvaa pakkoa ja sanktioita vaalirahoittajien kertomiselle ei lain mukaan ole olemassa. Ja siinä lienee tuo porsasrekan kokoinen aukko, jota Suomessa on täysimääräisesti hyödynnetty.

# # # # #

Keskustan aiempi puoluesihteeri Jarmo Korhonen tiedotteessaan 13.7.2009:

”Puoluesihteerinä en ole pitänyt asiallisena puuttua julkisuudessa Keskustan kansanedustajien ja ministerien vaalirahailmoituksiin ja niissä mahdollisesti ilmenneisiin puutteisiin.

Ne ovat yksittäisten edustajien ja heidän tukiryhmiensä asioita.

Puoluesihteerinä olen vastannut puolueen varainhankinnasta, yhdessä puheenjohtajan kanssa. Saadut varat on käytetty puolueen vaali- ja varsinaiseen toimintaan.”

# # # # #

Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen MTV3-uutisissa 21.7.2009:

”Tujusen mukaan kokoomus perustaa toimintatapansa voimassa olevaan lakiin sekä sopimuksiin, joihin anonyymit kokoomuksen tukijat luottavat. Puoluesihteeri kiistää jyrkästi, että puolue pimittäisi tietoja.

– Me tulemme tulevaisuudessa avaamaan puoluerahoitusta, mutta se on vaikea tehdä taannehtivasti.

Kokoomus haluaa, että vaalirahoituksen uudistamista pohtinut Lauri Tarastin työryhmä lataa yhteiset pelisäännöt, joita vastaisuudessa noudatetaan. Tujunen tosin myöntää, ettei kokoomuksella ole tukijoiden listan julkistamisesta päätöstä suuntaan tai toiseen.

Puoluesihteerin mukaan hänellä ja puheenjohtaja Jyrki Kataisella on kuitenkin yhtenäiset näkemykset vaalirahoituksen avoimuudesta ja ongelmana on juuri menneisyys.

– Emme estä, jos joku kokoomuksen kansanedustaja haluaa avata rahoitustaan, Tujunen tyytyy toteamaan.”

# # # #

Toisin kun kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja puoluesihteeri Taru Tujunen tuossa uutisessa pohtivat, niin menneisyyden avaaminen ei ole ongelma. Se on nimittäin helkkarinmoinen mahdollisuus. Ovathan vuoden 2007 eduskuntavaalien suurimmat avaamattomat vaalibudjetit juuri kokoomuksen kansanedustajilla. Keskustan ja sdp:n kansanedustajien lisäksi.

KOKOOMUKSEN LEIPÄLAJINA REHELLISYYS

”Ensi kevään eduskuntavaaleihin puolue lähtee politiikassa hieman erikoisella teemalla – kokoomus nimittäin uskoo voittavansa vaalit rehellisyydellä.

Katainen uskoo, että kansa kyllä ymmärtää talouden tosiasiat, kun niistä kerrotaan suoraan.

– Suomalaiset ovat fiksuja ihmisiä jotka vaativat poliitikoiltaan paljon – erityisesti rehellisyyttä. Ja sehän meille sopii, sillä se on meidän leipälaji.”

Lähde: MTV3 uutiset 21.03.2010

# # # # #

Jos keskustan yhdeksi taakaksi noussut Nuorisäätiö on jäävuoren huippu, niin mitä kaikkea emme tiedä esimerkiksi työeläkeyhtiöiden toimesta tapahtuvasta vaalirahoittamisesta?

Itse uskon, että kaikkien sellaisten vaalirahoittajien nimeäminen, joilla ei ole vaaleissa edes äänioikeutta; pitää tapahtua viimeinkin ilman mitään venkoilua. Takautuvasti, ilman eurorajoja ja sanktioita.

Tiesithän, että yhden kansanedustajan nettotuotto puolueelle on neljän vuoden aikana pelkkinä puoluetukina 1 000 000 euroa! Joten ilman äänioikeutta toimivien vaalirahoittajien julkituominen on kansanvallan toteutumisen kannalta ihan perusasia.

Esimerkiksi työeläkeyhtiöihin mahdollisesti liittyvät puolueille ja ehdokkaille menneet vaalirahoitukset ovat edelleen avaamatta. Entinen pääministeri Matti Vanhanen/kesk. tiesi siis mistä puhui. Koko lakisääteisen vakuutusalan läpivalaisu on paikallaan. Puolueiden paikallisyhdistyksiä myöten. Jotta saadaan avoimeen tarkasteluun Suomen todellinen ihmisoikeustilanne, niin se edellyttää vaalirahoituksen avaamista koko 2000-luvun vaalirahoituksen osalta.

Siksi on tässä yhteydessä hyvä julkistaa lisää hyviä uutisia, koska vain yhdessä olemme enemmän. Toimittaja Olli Ainola on tullut tutuksi myös kokoomuksen kansanedustaja Marja Tiuran puolisona.

* * * * * * * *

VOIDELTU VALTA

”Rakenteellisen korruption lonkerot ovat syvällä Suomen poliittisessa kulttuurissa, eivätkä ne tule esiin Transparencyn lähteissä. Niille on sokeuduttu.

Paheksumme esimerkiksi kehitysmaiden johtajia, jotka käyttävät sumeilematta asemaansa heimoklaaninsa suosimiseen ja valtansa pönkittämiseen. Mutta poikkeaako se jotenkin Suomen poliittisista virkanimityksistä, jotka tähtäävät aivan samaan?

Samoin kauhistelemme Etelä-Euroopan maiden hämärää puoluerahoitusta, mutta ummistamme silmämme oudoilta piirteiltä omien puolueidemme rahavirroissa.

Iso osa Suomen puoluetukiaisista rohmutaan jopa yhteiskunnan hyväntekeväisyysvaroista.

Esimerkiksi neljän suurimman puolueen eläkeläisjärjestöt saavat puoluekoneiston johtamalta Raha-automaattiyhdistykseltä pelkästään tänä vuonna yli 3,6 miljoonaa euroa, mikä kattaa puolet niiden menoista ja tuo mojovan lisän neljän puolueen 11 miljoonan euron varsinaiseen puoluetukeen.

Laki Suomen vaalirahoituksesta on Bulgarian tasolla eikä ole johtanut ehdokkaiden taloudellisten kytkösten avautumiseen. Lakia on äärettömän helppo kiertää, sillä esimerkiksi eduskuntavaaleissa alle 1 700 euroa lahjoittanutta ei tarvitse paljastaa. Kun avustus pilkotaan pienempiin eriin, voi tukea ehdokasta vaikka millä summalla ja pysyä silti salassa.

Kaiken lisäksi oikeuslaitos on kieltäytynyt tutkimasta lain soveltamista.”

Lähde: Kauppalehti Presso – Toimittaja Olli Ainola

 

Tietoja Suomi 2017 - Suomi 2025?

Vuonna 2017 Suomi täytti 100 vuotta. Tässä pienen ihmisen näkökulmasta kirjoitetussa blogissani; pyrin myös vuoden 2017 jälkeen valottamaan lähihistoriamme ja nykyhetken mustia aukkoja. Ruohonjuuritasolta yhteiskunnallista tilannekuvaa esiin pukaten. Ja väliin pieneltäkin vaikuttavia tapahtumia isoon kuvaan lukiten. Jos haluamme todellisia parannuksia tähän Suomeen; jossa nyt elämme, niin jottain tarttis varmaankin tehrä? Mieluiten yhdessä toimien. Yli ikä - ja varallisuusrajojen. Tuleva aika, Suomi vuonna 2025; jää vielä hämärän peittoon. Toivottavasti entistä elämänmyönteisempään otteeseen itse kunkin tosielämässä; päästään kiinni jo huomenna. Kansanvaltahan ei voi toimia, jos kansa ei tiedä. Vain yhdessä toimien voimme olla, huomata ja vaikuttaa enemmän. Vaikka monesta asiasta eri mieltä oltaisiinkin. Muuten taitaa käydä niin, että Albaniakin hurauttaa entistä kovemmalla vauhdilla Suomen ohi. Joten toivottavasti nuoremman polven päättäjämme ovat nyt tosielämän tapahtumista ja sisäisistä apparatsikeista paremmin kärryillä. Vastakkain ovat jatkossakin virallinen todellisuus ja todellinen todellisuus. Sekä se, että kuinka isoksi päättäjämme uskaltavat antaa tuon eron kasvaa.
Kategoria(t): "sutki sisko" ja "hyvä veli"-järjestelmät, apparaatti, apparatismi, apparatsikki, ay-liike, EU, eurokupla, finanssikusetus, maan tapa, Suomen ihmisoikeustilanne, talouselämä, vaalirahaskandaali, vaalirahoitus, vakuutuslääkäri, vakuutusoikeus, yhteiskunta ja sidonnaisuudet Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Hyviä uutisia numero 4

  1. Tässä bloggauksen aiheeseen liittyen kolme kirjaa. Löytyvät luettaviksi hyvin varastetuista kirjastoista, kirjakaupoista ja antikvaareista.

    Kirjat osoittavat hyvin sen, että kyse ei ole pelkästään puolue- ja vaalirahoituksesta. Vaan myös henkilöiden välisistä ihmissuhteista, joiden tärkein perusta on rahan lisäksi luottamus.

    Nämä kolme isoa kuvaa käsittelevää kirjaa ovat ilmestyneet kyseisten Helsingin Sanomien 2009 ja 2010 kirjoitusten jälkeen, mutta piirtävät hyytävän tarkan ison kuvan suomalaisesta ja mafiamaisen rakenteen omaavasta OnSovittuEttä (OSE) – järjestelmästä.

    1.
    Kustantajan, kustannusosakeyhtiö Siltalan sivuilla ”Lakien synty” -kirjasta kerrotaan muun muassa seuraavaa:

    ”Perustuslain mukaan lainsäädäntövaltaa Suomessa käyttää eduskunta. Seppo Konttinen paljastaa kirjassaan kovien esimerkkien avulla, kuinka lait syntyvät demokraattisen kontrollin ulottumattomissa hämärissä työryhmissä ja toimikunnissa. Näiden neuvostojen kokoonpanoilla varmistetaan etukäteen uusien lakien sisältö. Eduskunnasta on tullut suuri pykälien kirjaamo ja kansanedustajista tahdottomia napinpainajia.

    Kaikenkarvaiset selvitysmiehet, konsultit, lobbarit ja poliittisin perustein nimitetyt virkamiehet kirjoittavat lakeja omien ja taustaryhmiensä etujen ajamista silmällä pitäen. Samalla kansanvalta on saanut tappotuomion.

    Kirjan lukija pääsee kurkistamaan lainsäädäntövallan salatun eliitin toimintatapoihin, etuihin ja palkitsemisjärjestelmiin, joista ei ole aikaisemmin hiiskuttu ulkopuolisille.
    Kirjassa yritysmaailman ja etujärjestövallan valiojoukkoon kuuluvat Björn Wahlroos ja Lasse Laatunen. Mihin perustuu heidän valtansa lakien valmistelussa?”

    2.
    Jos Lakien synty – kirja on jo tullut luettua, niin tämä seuraava kirja loksauttelee On Sovittu Että (OSE) – järjestelmän isosta kuvasta puuttuvia palapelin osia mukavasti paikoilleen. Lämmin kiitos, tästä kirjasta vinkin antaneelle henkilölle.

    ”Kolmikannan kulisseissa” – Lasse Laatunen, Arto Nieminen, kustantaja Art House, 2017. Lasse Laatusen neljä vuosikymmentä Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) palveluksessa on nimien, tapahtumien ja anekdoottien osalta mielenkiintoista luettavaa. Ylen työmarkkinoihin erikoistunut politiikan toimittaja, Arto Nieminen on paketoinut asiat sujuvasti luettavissa olevaan muotoon.

    Lasse Laatunen kirjan sivulla 8:
    ”Jos peukalonjälkeni näkyy muutamina vuosikymmeninä säädöskokoelmassa, se tyydyttää itseäni juristina.”
    ”Se joka maksaa, myös lopulta päättää.”

    Arto Nieminen kirjan sivulla 9:
    ”Jotta ymmärtäisi työmarkkinoiden toimintaa, pitää ennen muuta tutustua ihmisiin.”
    ”Keskeinen sana on luottamus.”

    3.
    Andersin Blomin tekemän tohtorinväitöskirjan pohjalta syntynyt ”Veljeskunta – Lobbaus Suomen poliittisessa järjestelmässä” – kirja (Gummerus 2018) on erinomainen ison kuvan avaaja. Niin sisäpiiri kuin lobbaus aiheista.

    ”VTT Anders Blom pureutuu suomalaisen politiikan syvärakenteisiin, joissa työmarkkinajärjestöjen edunvalvojat ovat olleet paremmasta tiedosta ja erivapauksista nauttiva sisäpiiri, veljeskunta. Eteläranta ja Hakaniemi ovat käyttäneet vaikeasti hankittavaa sisäpiiritietoa vallankäytön välineenä. Ne ovat olleet suomalaisen talouden suurimpia vaikuttajatahoja, maan tärkeimpiä lobbareita.

    Teoksen lähdeaineisto on laaja, herkullinen ja myös osin salaista. Sitä tukevat lähes sadan raskaan sarjan vaikuttajan kanssa käydyt keskustelut ja haastattelut.

    Teos vie lukijansa aitiopaikoille, joista näkyy lähiajan poliittinen taloushistoria: EMU- ja EU-jäsenyysneuvottelut, Nokian rooli lobbaajana sekä tuoreimpana Suomen meriteollisuuden kohtalonhetket.

    Veljeskunta peräänkuuluttaa Suomeen sitovia eettisiä menettelytapasääntöjä, joita useissa Euroopan maissa ja EU:n päätöksenteossa on jo käytössä.”

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.