Hei päätoimittajat! – Ketä kannatatte?

Median käyttöohjekäsikirjat tarvitaan kaikkien kotitalouksien saataville.

Lopussa maan tapaan tiukasti nitoutuva katugallup, jonka tulosten julkituontiin ja – saantiin tarvitaan meidän kaikkien apua. Ei vähiten tiedotusvälineiltä ja niiden henkilökunnilta.

Suurta valtaa kansalaisten korvien välissä käyttävästä mediasta ja sen sidonnaisuuksista, sidosryhmistä sekä tavoitteista tiedetään yllättävän vähän. Samoin kuin vallalla olevasta maan tavasta mediassa.

Mielestäni kullekin tiedotusvälineelle ja tuotantoyhtiölle tarvitaan käyttöohjekäsikirjat. Ajan tasalla olevan niiden avulla on helpompi asettaa kunkin tiedotusvälineen ja tuotantoyhtiön omaa uutis- sekä ohjelmatuotantoa oikeisiin mittasuhteisiin. Avoin tieto omistajista auttaa myös ymmärtämään paremmin Suomen uutis- ja ohjelmatoiminnan tarjonnan painopisteitä.

Tiedotusvälineissä ja tuotantoyhtiöissä esimiesasemassa toimivien henkilöiden poliittiset ja taloudelliset sidonnaisuudet on mielestäni syytä saattaa niistä kiinnostuneiden helposti saataville.

Vihreät ja demarit ovat käsittääkseni pystyneet tällä hetkellä piiloutumaan erilaisiin toimittajakuntiin parhaiten. Tämä ei niinkään huolestuta vaan se, että mitä jätetään tietoisesti koko ajan kertomatta.

Kovan vasemman laidan taustan omaavien toimittajakuntien maastoutuminen lienee onnistunut ajanoloon Suomessa kaikkein parhaiten? Keskustaa, kokoomusta ja rkp:tä lähellä olevien toimittajakuntien; kohdalla ainakin politiikkaa ja taloutta seuraaville, havaitseminen on jo helpompaa.

Rupesin haikailemaan medioille käyttöohjekäsikirjoja jo 1990-luvulla, kun Suomea vietiin hyvin erilaiseen EU:iin kuin se nykyisin on. Oli nimittäin vaikeaa selvittää, kuka minkäkin tuolloisen EU-lausuman takana oli. Puolesta tai vastaan Tuosta ajasta Suomen mediahistoriassa on saatu yksi tuore ulostulo.

MTV Oy:n toimitusjohtaja ilmoitti jopa Iltasanomissa 21.7.2010 katuvansa: “Pekka Karhuvaara pitää lähtöä lehtitalojen yhteiseen EU-kampanjaan virheenä, joka haisi pahalle.” Toivottavasti kuulemme lähihistoriaamme kuuluvasta kampanjasta ja avainhenkilöistä lisää. Kyseessähän oli aito propagandasota.

Varsinkin, kun huomioon otetaan se tosiasia, että nyt meneillään olevan perustuslakiuudistuksen (HE 60/2010 vp) myötä hallitukselle ollaan kaikessa hiljaisuudessa antamassa oikeudet liittää Suomi EU:n liittovaltioksi. Ainakin itseäni ihmetyttää, kun vallan vahtikoiramme vaikenevat tai räksyttävät vain presidentin valtaoikeuksien supistamisen perään.

Sitten median toimia hyvin taustoittavia kirjoja, joita minulle on suositeltu tähän mennessä:

(-järjestys on minulle suositeltu lukemisen järjestys-)

1. Demokraattinen journalisti – Lauri Haataja, Jyrki Pietilä, Tuomo Pietiläinen – WSOY

2. Viestinnällä vallankumoukseen ”Demokraattisen toimittajakoulutuksen” aika 1960-luvulta 1980-luvulle – Esko Salminen- KLEIO

3. Helsingin Sanomat sananvapauden monopoli – Pertti Klemola – OTAVA

4. Reporadio – Yleisradion vaaran vuodet 1965 – 1972, Jarmo Viljakainen – Opus Liberum

5. SANANVAPAUS kauppatavarana – Martti Valkonen– www.journalismi.info

6. Ankarat ajat – ”Vielä laulu kuuluu helvetistäkin” – Reino Paasilinna – WSOY

7. Median mahti – Risto Uimonen – WSOY

8. Unohdettu viisaus – Eero Taivalsaari – VS-Kustannus

NUKKUVIEN PUOLUEEN VAARALLISUUDESTA JA MEDIAN UMMELLA OLOSTA

Mielestäni heränneiden puolue tarvitaan. Pitää toivoa, että juuri heränneiden puolue voittaa kaikissa tulevissa vaaleissa. Äänestäen systemaattisesti ja pitkäkestoisesti muita kuin nykyisiä eduskuntapuolueita.

Mielestäni on tärkeää, että tajuamme omastammekin lähihistoriasta olevan kaksi eri versiota. Virallinen ja todellinen. Mitä pienempi niiden välinen ero on, niin sitä valmiimpia tulevat sukupolvemme ovat kohtaamaan tulevaisuuden. Itsenäisinä ja vapaina Suomen kansalaisina. Tuntemalla menneisyyden tapahtumia; pystymme edes jotenkin ennakoimaan tulevaa.

On myös syytä muistaa, että hyvinvoiva kansankunta omaa aina sopivassa suhteessa yhteisöllisyyttä ja yksilöllisyyttä. Terveyttä ylpeyttä juuristaan ja omasta itsestään. Valitettavasti tuon suhteen sekoitusta pitää pystyä koko ajan itse kunkin meistä tarkkailemaan. Ennen tätä kaikkea kutsuttiin ihmismielen sivistyneisyydeksi. Mikäli salatut eläimet pääsevät meissä itse kussakin valtaan, niin olemme siirtyneet pirun verran takaisinpäin eläinkuntaan suuntautuvassa evoluutiossa. Laumaeläiminä.

Kansankunta, joka hautaa menneisyytensä aktiivisen tutkinnan ja tulkinnan; on erittäin helppo saalis nyky – apparatsikkien petolaumalle. Heitähän löytyy ja toimii runsain mitoin kaikissa nykyisissä eduskuntapuolueissa. Petojen pirullista sukua – Käyttää tyylikästä pukua. Seuraavaksi esitän heidän toimistaan aihetodisteita. Olkaa hyvät.

Tiesittehän tämän? Mikäli HE 60/2010 vp – Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta menee heittämällä eduskunnan käsittelyssä läpi, niin Suomen eläinsymboliksi on syytä vaihtaa vaikka puudeli. Eunukki sellainen.

”Pääministerin asemasta Suomen edustajana Euroopan unionin toiminnassa ehdotetaan säädettäväksi perustuslaissa.

Lisäksi perustuslakiin otettaisiin nimenomaiset säännökset Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa ja toimivallan siirrosta kansainväliselle toimielimelle.

Kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattaminen osoitettaisiin pääsääntöisesti valtioneuvostolle.”

Eli kaikessa hiljaisuudessa Suomesta ollaan tekemässä EU:n liittovaltio!

Onko vallan vahtikoirillemme juotettu pitkäkestoisia tyrmäystippoja? Vai onko heille kenties luvassa uusia ja kovapalkkaisia duunipaikkoja kasvavassa EU:n apparatsikkikoneistossa?

MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?

Kovan kritiikin esittämisen lisäksi on aina hyvä muistaa esittää konkreettisia ratkaisuja tai eteenpäin pääsyn mahdollistamia väliportaita.

Tässä ne tulevat omalta osaltani ja kaikkien Teidän vapaaseen käyttöönne suunnattuina. Niitä saa reilusti kyseenalaistaa, repiä auki ja rakentaa paremmin toimivaan muotoon.

1. Vaalirahoituksen salaisuudet julki koko 2000-luvulta

http://ajankuva.blogspot.com/2010/06/vaalirahoituksen-salaisuudet-julki-koko.html

2. Maan tapa? Institutionaalinen korruptio vaiko rehellisyys?

http://ajankuva.blogspot.com/2010/07/maan-tapa-institutionaalinen-korruptio.html

3. Suomi 2.0 – Maan tapa vuonna 2017?

http://ajankuva.blogspot.com/2010/07/suomi-20-maan-tapa-vuonna-2017.html

Ja muista pitää se, että kansanvalta ei voi toimia, jos kansa ei tiedä.

Matkaa menneisyyteemme on hyvä jokaisen meistä tehdä tahollaan. Omaan tahtiin ja kulloisenkin elämäntilanteen sallimissa puitteissa. Tieto menee parhaiten perille ilman aikaan perustuvaa pakkoa.

Esimerkiksi Suomessa kiellettyjen kirjojen julkisesta listaamisesta ja uudelleen julkaisemisesta on hyvä aloittaa. Samoin kuin päätoimittajien hyllyttämistä jutuista. Vai mitä?

# # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # #

Tässä katugalluppia asioista, joista sadoilla tuhansilla suomalaisilla saattaa olla päällä huikea tiedonjano. Osassa kohtia jopa miljoonilla suomalaisilla.

Mielestäni on turhaa käyttää maan tapaan ongelmien ratkaisuun veistä; kun kaikki riippuu kuitenkin lopulta meistä. Pitää vain jaksaa ja uskaltaa taittaa kasvalla joukolla apparatsikkiviranomaisten kanssa peistä.

Kansanvalta toimii hyvin, jos kansa vain tietää.